Mika Aaltolan kolumni: Valta luisuu kaikenkarvaisille viestintäguruille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Valta luisuu kaikenkarvaisille viestintäguruille

Poliittinen kieli on yhä liukkaampaa ja merkityksettömämpää, kirjoittaa Mika Aaltola.

8.8. 8:00

Suomessa käydään usein keskusteluja keskustelun aloittamisesta. Nyt erityisesti järkevämpää EU-keskustelua peräänkuulutetaan, mutta myös koronakeskustelu junnaa paikallaan kuppikuntaisesti. Ehkäpä kyseessä on tuoreiden näkökulmien puute?

Samalla voi kysyä, onko keskustelu keskustelusta itsessään politiikkaa. Usein se on merkki taantumisesta, yhteisten merkityksien näivettymistä.

Maanjäristystä seuraa jälkijäristyksiä. Pyörremyrskyn silmässä on hetki tyventä. Tiedämme myös, että pandemia saapuu aalloissa. Valmiuslain soveltamisen edellytys oli ”hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti”. Pandemia ei loppunut kesäkuun hetkelliseen tyveneen ja valmiuslaista luopumiseen.

Nyt keskustelu on vaikeaa, kun tauti ei hävinnyt mihinkään. Teot rajoituksien poistamisineen ja yksilönvastuun korostamisineen tuntuvat yhtäkkiä tyhjemmiltä, hapuilevilta. Ehkäpä maskikeskustelun eriskummallisuus liittyy siihen, että suojaimiin heijastuu paljon väsähtänyttä pettymistä.

Keskustelu aikalaiskeskustelun latteudesta on usein vaaran merkki. Asiat ovat menettäneet merkitystään siinä määrin, ettei kukaan enää tiedä mitä sanat ja arvot merkitsevät. Tässä tilanteessa äänekkäästä rohkeudesta tulee oikeamielisyyden mittari, kun taas kauaksi katsova huoli tulkitaan epäröinniksi.

Maltillinen kritiikki nähdään oireena jonninjoutavasta asioiden hidastamisesta. Päättäväisyyttä arvostetaan, harkintaa ei. Holtiton rahojen käyttö tai velanotto saadaan vaikuttamaan säästäväisyydeltä. Asiat kääntyvät päälaelleen. Tätä liukasta kieltä,”spinnausta”, jopa arvostetaan.

Ironia saattaa olla aikaa kestävin kommentoimisen muoto. Se tuo esiin kulissit, joita eri osapuolet keskustelussa käyttävät, ja antaa mahdollisuuden hoksata ne taktisina kuvioina, venyttämisenä ja vanuttamisena. Nurinkurinen ajatuksenjuoksu pitäisi uskaltaa osoittaa.

Kun menetämme luottamuksemme poliittisen kielen kykyyn arvioida asioita luotettavasti, kaikki arvioinnit ovat alituisen epäilyksen alaisia. Tässä tilanteessa myös kriittinen historian ulkopuolelle asettuminen ja tilanteen kokonaisarviointi menettävät luotettavuutensa, koska luottamus on kokonaisuudessaan rapistunut.

Kohta ketään ei siis ole palautettavissa ”järkiinsä”. Valta luisuu kaikenkarvaisille viestintäguruille.

Tämä merkityksien inflaatio on yksi syy, miksi autokratia on nousussa suhteessa demokratiaan. Surullista kyllä, autokratia kykenee hetkellisesti palauttamaan sanojen selkeyden ja merkitykset. Voima puhuttelee ja tuottaa mentaalisen merkityshäkin.

Toisaalta tilanteen heikentymisen tiedostaminen saattaa olla myös osasyy sille, miksi lainvoimaa peräänkuulutetaan EU:ssa. Hallinnan luotettavuus ja säännönmukaisuus palauttavat sanoja oikeisiin merkityksiinsä. Sanat, teot ja seuraukset ovat synkroniassa esimerkiksi hyvin toimivassa tuomioistuinlaitoksessa.

Toisaalta nimellistyminen ja nurinpäin kääntyminen saattaa olla yksi EU:n laajan tukipaketin jälkiseuraus. Lainvoima suhteellistuu. EU seuraa omia sopimuksiaan vain kiemurtelevan nimellisesti, uudelleen tulkiten sopimustekstien pykäliä, liukkaan nurinkurisesti.

Tällä on samat pidempiaikaiset seuraukset kuin autokratian ihannoimisella, vaikka argumentit ovat näennäisesti vastakkaisia. Merkitykset aluksi tarkoitushakuistuvat, sitten häviävät.

Kansalaiset vieraantuvat vallan liukkaiden trendien ratkaistessa sen, mikä on hetkellisesti järkevää.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?