Saara Kankaanrinnan kolumni: Sähköä ilmassa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Sähköä ilmassa

On ilmeistä, että kestävä energiaratkaisu ei ole yksi teknologia heti ja nyt, vaan mosaiikki mm. tuulesta, auringosta, vedystä, mikrobeista, kaasusta ja sähköstä, kirjoittaa Saara Kankaanrinta.

3.8. 8:00

Tarujen mukaan kamalin peto voidaan saada hengiltä vain hopealuodilla. Edelleen me tunnumme uskovan hopealuoteihin uhkien edessä.

Ilmastonmuutos? Se hoidetaan sähköistämällä koko maailma.

Valitettavasti monimutkainen asia ei ole näin simppeli. Sähkö liikenteessä on hyvä asia, koska hyötysuhde hiljaisella sähkömoottorilla on aivan toista kuin polttomoottorilla. Mutta entä akut, sähkön tuotanto ja varastointi?

Teoriassa: sähkö voidaan tuottaa uusiutuvilla, vaikka vielä ei ole näin. Varastointi ei onnistu akuilla, mutta muuntamalla sähkö metaanikaasuksi ja takaisin se onnistuu.

Käytännössä: miten skaalaamme nämä samaan tahtiin kun sähkönkäyttö lisääntyy? Nyt kasvussa ovat maailman hiilenkäyttö ja kaivosteollisuus.

On ilmeistä, että kestävä energiaratkaisu ei ole yksi teknologia heti ja nyt, vaan mosaiikki mm. tuulesta, auringosta, vedystä, mikrobeista, kaasusta ja sähköstä.

Akkuihin tarvitaan mm. kobolttia ja litiumia. Kiinalaiset tyhjentävät rutiköyhän Kongon koboltista. Tyynellämerellä viiden kilometrin syvyyksistä louhitaan kobolttia. Kuusamoon suunnitellaan kaivosta.

Akun valmistuksesta aiheutuu 4–20 tonnin hiilidioksidipäästöt ennen ensimmäistäkään ajettua kilometriä. Autokannan uusiminen... jätän laskematta. Suomalaisen hiilijalanjälki on nyt keskimäärin 10 tonnia, ja pitäisi päästä 3 tonniin.

Harvinaisiin louhittaviin metalleihin perustuva akkuteknologia on jo nyt vanhentunutta. Kestäväksi tätä välivaihetta ei voi kutsua kuin kapealla mittarilla.

 Ilmastonmuutoksesta ei selvitä luontoa köyhdyttämällä.

Kaivos herättää kysymyksen arvoista. Tarvitseeko ihmisen kaivaa kaikki mikä irti lähtee?

Usein kaivoskeskustelussa laitetaan vastakkain luonnonsuojelu ja työ. Menetetyn luonnon mukana menetettyjen elinkeinojen summa voi olla suurempi kuin kaivoksen väliaikaisesti tuomat työt.

Kaivostoiminta on ollut koulukirjaesimerkki ulkoiskustannuksista. Veronmaksajille ja paikallisille jäävät hoidettavaksi tuhoutuneet vesistöt ja maisemat. Osan voi korjata kalliisti, osa on iäksi menetetty. Onneksi lainsäädäntöä uudistetaan.

Kaivoksien parissa poraudutaan myös hyvään hallintoon ja sen periaatteisiin. Asiantuntijatyön rajoja haetaan.

Sivistysvaltio ymmärtää luontonsa olevan paljon muutakin kuin raaka-ainevarasto. Oikeusvaltion hallinto toimii, painostamatta ja ansaiten luottamuksensa. Banaanivaltiossa bisnes kantaa hallinnon tuella luonnonvarat ja voitot ulos maasta jättäen vain laskut.

Ilmastonmuutoksesta ei selvitä luontoa köyhdyttämällä. Kaivostavaralla ei sitä ratkaista, päinvastoin. Ilmastonmuutoksen ja lajien romahtamisen ytimessä on ylikulutus ja lisääntynyt raaka-aineiden tarve.

Liikenteen päästöjä pitää vähentää. Mutta sähkö ei yksinään ole ratkaisu.

Kestävä fossiiliton liikenne vaatii kaasua ja jarrua. Kaasua kiertotalouden keinoin ja synteettisenä täydentäen sähköä. Jarrua jatkuvalle omalle ylikulutuksellemme ja uskolle hopealuoteihin.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?