Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääke­tieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääke­tieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta

– Olisi tärkeää, että ylipainoon puututtaisiin tarpeeksi ajoissa, kun asioiden muuttaminen on vielä mahdollista, lääketieteen tohtori Tellervo Seppälä sanoo.

Julkaistu: 1.8. 6:48

Ylipaino on vakava terveysriski, mutta terveydenhuollon potilaat kokevat asiasta huomauttamisen usein loukkaavana.

Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos tiedotti huolestuttavasta lukemasta viime vuonna.

Ylipainosta on tulossa kovaa vauhtia kansantauti, jos se ei sitä ole jo nyt.

– Jos ylipainoon ei liittyisi terveysriskejä, se ei olisi ongelma ja silloin ihmiset voisivat olla vapaasti sellaisia kuin haluaisivat olla. Tosiasia kuitenkin on, että ylipaino rasittaa niveliä ja aiheuttaa muun muassa vakavia metabolisia ongelmia, lääketieteen tohtori Tellervo Seppälä toteaa.

Ylipainoisten määrä kasvaa tilastojen mukaan koko ajan, mutta monet eivät huoli lääkäreiden apua painonhallinnan ongelmiinsa. Seppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.

Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä.

– Ihmiset vetoavat usein siihen, että heidän suvussaan kaikki ovat lihavia ja se on perinnöllistä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat.

Jotkut ihmiset lihovat helpommin kuin toiset ja tietyt sairaudet, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, voivat nekin aiheuttaa painonnousua.

– Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.

Ylipainoon puuttuminen on ymmärrettävästi herkkä aihe, eikä asian kohtaaminen ainakaan helpotu, jos siitä mainitsee entuudestaan tuntematon lääkäri.

Seppälän mukaan lääkäreistä ja esimerkiksi äitiysneuvolan hoitajista tehdään suoranaisia valituksia siksi, että he sortavat ylipainoisia.

– Mielestäni lääkärillä pitäisi olla oikeus kertoa vaihtoehdoista jotka eivät maksa, mutta muuttaisivat tilannetta oleellisesti.

Seppälä vertaa ylipainon kanssa kamppailevia tupakoijiin: kummatkin tiedostavat ongelmansa, mutta eivät halua muiden puuttuvan siihen. Hänen mukaansa on yleistä, että potilas käskee lääkäriä keskittymään käynnin ”varsinaiseen syyhyn”, eikä siihen iänaikuiseen ylipainoon – tai tupakointiin.

Tällaisissa tapauksissa terveyden reistailu kuitenkin johtuu monesti juuri ylipainosta. Seppälä ei halua syyllistää ylipainon kanssa kamppailevia, mutta muistuttaa lääkärin ammattiin liittyvistä vastuista.

– Lääkärillä on ammatillinen velvollisuus puuttua asiaan. Paristakin kilosta on vaikea päästä eroon, niin mitä se on sitten 40 kilon kanssa? Siksi olisi tärkeää, että ylipainoon puututtaisiin tarpeeksi ajoissa, kun asioiden muuttaminen on vielä mahdollista.

Yleislääketieteen kliinisenä opettajana Turun yliopistossa toimivan Seppälän mukaan ihmiset yllättyvät usein siitä, kuinka pienikin painonpudotus voi vaikuttaa hyvinvointiin.

Muutos lähtee lähes poikkeuksetta liikunta- ja syömistottumusten muokkaamisesta.

– Joillekin hyvä elämänlaatu tarkoittaa sohvalla makaamista sekä hyviä kirjoja ja elokuvia. Se on eittämättä hyvää elämää, mutta jos sitä tekee monta vuotta, niin ongelmia tulee väistämättä.

Täysin tavatonta ei ole myöskään se, että liikunnan lisäämistä on vastustettu periaatesyistä.

– Kyllähän monet sitten huomaavat tykkäävänsä liikkumisesta, kun he tajuavat että siitä tulee hyvä olo ja siitä saa etuja.

– Ylipaino on asia, johon voi vaikuttaa itse. Siksi siitä pitää puhua, Seppälä kiteyttää.

Seppälä korostaa myös yksilöiden omaa vastuuta. Tilanteen ratkaiseminen helpottuu, jos aloite painonpudotukseen tulee potilaalta itseltään.

– Suomessa on todella paljon ylipainosta johtuvia piilosairaita, joiden tilannetta helpottaisi se, jos he kävisivät ajoissa testauttamassa esimerkiksi verenpaineensa tai verensokeritasonsa.

On myös tilanteita, jossa painosta huomauttaminen ei ole järkevää, vaikka potilas kuuluisikin jo riskiryhmään painonsa takia. Tilanteen tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää ja lääkäreille opetetaankin vuorovaikutustaitoja heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

Niistä on apua työelämässä.

– Nuorille potilaille painosta ei kannata mainita kovin herkästi. Joskus potilaan elämäntilanne myös on sellainen, että painosta huomauttaminen aiheuttaisi aivan liikaa ylimääräistä tuskaa. Ne ovat aika tilannekohtaisia asioita, Seppälä sanoo.

Hän on huomannut, että miespotilaat loukkaantuvat ylipainosta mainitsemisesta naisia harvemmin. Joitain potilaita ärsyttää puolestaan se, että asiasta huomauttaa normaalipainoinen lääkäri.

– Jotkut ovat sitä mieltä, että helppo minun on sanoa, kun ei ole paino-ongelmaa. Ylipainoiselle lääkäreille taas sanotaan, että mikä sinäkin olet neuvomaan, kun olet itsekin lihava.

Seppälä kertoo, että ihmisten suhtautuminen ylipainoon on muuttunut hänen 30-vuotisen työuran aikana. Viime vuosina on puhuttu paljon kehopositiivisuudesta, jolla tarkoitetaan itsensä kunnioittamista ja rakastamista sellaisena kuin on.

Opetustyönsä lisäksi työterveyskeskuslääkärinä Porissa työskentelevä Seppälä pitää kehopositiivisuudesta puhumista myönteisenä asiana. Hänen mielestään on tärkeää, että ihmiset hyväksyvät itsensä, eivätkä tunne jatkuvaa pahaa oloa omasta ulkonäöstään.

Lievää, muutaman kilon ylipainoa ja sairaalloista lihavuutta ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa keskenään. Seppälä kuvaa painon kertymistä pirulliseksi ongelmaksi.

– Kauneusihanteet voivat olla yksilölle ihan mitä tahansa, mutta keskustelun tiimellyksessä ei pitäisi unohtaa sitä, että selvä ylipaino on ihmiselle aina terveysriski. Minusta on nurinkurista ajatella, että vakava ylipaino on ok, koska se ei ole.

Seppälän uran alkuvuosina esimerkiksi lihavuusleikkaukset olivat hyvin harvinaisia, mutta nykyään monet painonsa kanssa kamppailevat ihmiset tuntuvat etsivän helppoja oikoteitä tilanteensa helpottamiseksi.

– On tärkeää, että ylipainoinenkin ihminen myöntäisi, että tämä on terveysriski, ja asialle pitäisi tehdä muutakin kuin hakeutua lihavuusleikkaukseen tai miettiä muita vippaskonsteja, hän painottaa.

Seppälä puhuu avoimesti ylipainon haittavaikutuksista, mutta ei halua profiloitua laihdutuslääkäriksi tai ylipainoisia ihmisiä tuomitsevaksi terveysintoilijaksi. Hän kokee olevansa hyvien elämäntapojen laadunvalvoja.

– Hyvä, jos pystyn auttamaan ihmisiä siinä.

Hän kertoo saaneensa kollegoilta pelkästään positiivista palautetta siitä, että on nostanut tärkeää asiaa esille. Moni lääkäri on samaa mieltä, mutta asiasta toitottaminen voi tuntua epämiellyttävältä.

– Valitettavaa, että potilailla on huonoja kokemuksia asiasta. Kenenkään ei missään nimessä pitäisi saada huonompaa palvelua siksi, että on ylipainoinen.

Seppälä toivoisi koko sydämestään, että ihmiset havahtuisivat ylipainoonsa ajoissa, ja muuttaisivat elämäntapojaan vielä silloin kun se on mahdollista. Siksi hänkin jaksaa muistuttaa asiasta kerta toisensa jälkeen.

– Kaikki meistä kuolevat – kuka saa syövän ja kuka koronan tai mitä tahansa – se on väistämätöntä. Mutta haluaisin, ettei kellekään jäisi sellainen tunne, että silloin kun olisin vielä voinut itse vaalia terveyttäni, en tehnyt mitään asian eteen.

– Ylipaino on asia, johon voi vaikuttaa itse. Siksi siitä pitää puhua, hän kiteyttää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?