Teemu Keskisarjan kolumni: Digiloikka mätkähti pornoon ja someen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Digiloikka mätkähti pornoon ja someen

Julkaistu: 28.7. 8:00

Työelämän digitalisaatiosta tuskin koituu yliluonnollisia säästöjä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

Nuorukaisena nyhjäsin kesäpäivät arkistossa 1800-luvun taloushistoriaa. Jokin lähdesarja otsakkeeltaan konttoritekniikka tms. ulottui lumppupaperista ja hanhensulista 1990-luvun ihmeisiin. Kun väsyin alun hankaliin ruotsinkielisiin käsialoihin, vilkaisin loppupäätä, vaikkei se komennukseeni kuulunut. Yhdessä mapissa näkyi enteitä ”tietoyhteiskunnasta”.

Eräs instituutio (ei mikään josta olen tilauskirjaa julkaissut) oli atk-uudistuksen yhteydessä tarkastellut kunkin työntekijänsä jälkiä mikrojen muisteihin. Kaiketi työnantajalla oli oikeus pitää silmällä omistamiaan työkaluja, joita asianomaiset eivät osanneet puhdistaa. Voi tuota viattomuuden aikaa. Tarkastusraportti puhkui järkytystä siitä, että työaikana oli kopioitu rivoja kuvia!

Havainto ei johtanut toimenpiteisiin, pikemmin päinvastoin. Samassa mapissa oli piirtoheitinkalvoja, jotka todistivat, miten paljon henkilökohtaiset tietokoneet pian säästävät työaikaa.

Toisen kerran tirkistin tietoyhteiskuntaan 2010-luvun alussa. Pistelehdin tornitalon kokoisessa työyhteisössä, joka jäsentensä yllätykseksi meni remonttiin. Väliseinät kaatuivat. Omat huoneet ja eriöt pois, tilalle avokonttoria. Virallinen perustelu oli ”vuorovaikutuksen lisääminen”. Uskottavammilta kuulostivat käytäväpuheet. Työntekijöiltä riisuttiin yksityisyys, jotta he ei-kenenkään-tilassa kontrolloisivat vierustovereidensa netinkäyttöä.

Avokonttorit hidastivat pornografisoitumista, mutta työajan siivommaksi suursyöpöksi saapui sosiaalinen media. Pornoon tuskin kukaan oli käyttänyt montaa tuntia päivässä. Some lävisti rutiinit totaalisemmin. Sen aiheuttamia keskeytyksiä ja alituista puolitehoisuutta ei voi mitatakaan.

Some levisi aikakaudella, jolloin meininki muutoin kiristyi tiukkapipoiseksi. Työmaajuopottelu kuivahti niin pomoilta kuin duunareilta. Tupakkatauotkin aiheuttivat vainoja. Karjahtelu ja suullinen juoruaminen kriminalisoituivat työpaikkakiusaamiseksi. Uudelle digitaaliselle perusoikeudelle oli sosiaalinen tilaus.

Tieto- eli pornoyhteiskuntaa ei pidä päivitellä sillä luulolla, että muinaisuudessa vallitsi tinkimätön työmoraali. Kun Egyptin kirjureita pänni faaraon ylistys tai verojen luettelointi, he piirsivät sekaan asiattomia hieroglyfejä.

Älypuhelimet eivät ole laiskistaneet Suomen kansaa vaan jotenkin säätäneet yksilöiden välisiä tehokkuuseroja. Ennen kaksi konekirjoitti, kolmas mapitti ja neljäs vieressä tapitti. Tilalle vaihtui yhtä inhimillisiä koneiston osasia, joiden titteli oli esim. analyst ja sivutoimi käytännössä onanisti tai someaktiivi.

Lukemattomat näppäilijät ja käppäilijät – meikäläinen mukaan lukien – tekevät 2020-luvulla hyödyttömiä tekoälyllisiä hommia. Sellaisiakaan ei riitä tulevaisuudessa kuin murto-osalle, jos päivittäisenä rupeamana pysyy kahdeksan tuntia otsa hiessä. Kenties kerran ylistämme somea työajan de facto lyhentämisestä, josta vanhoillinen yhteiskunta yritti kieltäytyä.

Kirjoittaja on historioitsija.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?