”Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla” – Mikä järjestelmässä on vialla? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla” – Mikä järjestelmässä on vialla?

Julkaistu: 26.7. 8:33

IS:n tekemä laaja selvitystyö paljastaa suomalaisen päihdehoitojärjestelmän ongelmat, jotka heikentävät päihderiippuvaisten asemaa. Suomessa heitä on 400 000.

Johtopäätös on yksiselitteinen, kysyipä asiaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoilta, julkisen sektorin ulkopuolisilta palveluntuottajilta tai potilailta itseltään: suomalainen päihdehoitojärjestelmä ei toimi.

– Harvasta paikasta päihderiippuvainen saa enää asianmukaista hoitoa, THL:n päihdetutkijana tunnettu, päihdelääketieteen professori Hannu Alho sanoo.

Päihdelain mukaan kuntien velvollisuutena on järjestää alueensa päihdehoito niin ennaltaehkäisevässä kuin kuntouttavassa tarkoituksessa. Monet kunnat ovat joko kokonaan tai osittain ulkoistaneet päihdepalvelujärjestelmänsä yksityisille palveluntarjoajille.

Suomen suurimman päihdehoitoalan yrityksen A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki tuo esiin epätasa-arvon kaupunkien ja kuntien palveluntuotantojen laadussa.

– Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla. Kynnys päästä asianmukaiseen hoitoon on liian korkea. Lainsäädännällinen pohja on periaatteessa asianmukainen, mutta käytännössä järjestelmä ei toimi, Simojoki näkee.

Kymmenien haastattelujen perusteella tilanteen uhreina nähdään erityisesti päihderiippuvaiset itse. Suomessa arvellaan olevan parhaillaan noin 400 000 päihderiippuvaista. Määrän pelätään tulevaisuudessa kasvavan.

 Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla. Kynnys päästä asianmukaiseen hoitoon on liian korkea.

Miten ihmeessä tilanne voi olla tämä?

Ongelmien ytimessä ovat eri asiantuntijoiden mukaan ensinnäkin heikko kuntatalous sekä osaamisen ja ymmärryksen puute. Kentällä ollaan yhtä mieltä siitä, etteivät kunnat suhtaudu päihdepolitiikkaan tarpeeksi vakavasti.

Pekka Puska on THL:n entinen pääjohtaja, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ex-jäsen sekä nykyinen ehkäisevän päihdetyön järjestön EHYT ry:n valtuuston puheenjohtaja. Hän näkee, että Suomessa olisi kyllä riittävästi osaamista, jos sitä haluttaisiin aidosti hyödyntää.

– Järjestelmä on hajanainen ja taloudelliset resurssit aivan liian pienet tarpeeseen nähden. Tätä isoa yhteiskunnallista ongelmaa ei ikävä kyllä oteta yhtä vakavasti kuin muita haastavia sairauksia, Puska korostaa.

Toinen suuri ongelma on palveluntuottajien keskinäinen vääntö ja ongelmalliseksi katsottu A-klinikka Oy:n valta-asema päihdehoitojärjestelmässä.

Pienemmät päihdealan toimijat kritisoivat sitä, että valta päihdepolitiikassa on keskittynyt muutamalle isommalle toimijalle, ennen kaikkea A-klinikalle. Parisen vuotta toimineen A-klinikka Oy:n omistaja on A-klinikkasäätiö, joka on jo vuosikymmenten ajan elänyt yhteiskunnallisista avustuksista. IS:n haastattelemat asiantuntijat puhuvat A-klinikka Oy:n valta-asemasta nimenomaan palvelujaan ulkoistaneissa kunnissa ja ulkoistettujen palveluntarjoajien keskuudessa sekä A-klinikalle muodostuneesta asemasta Suomen päihdepolitiikassa.

– Koko päihdehoitojärjestelmä ei ole päässyt kehittymään kunnolla 20–30 vuoteen, koska asiantuntija-, koulutus- ja hoitovalta on ollut vain yhdellä tai korkeintaan muutamalla taholla, Mika Arramies sanoo. Hän on toipumiskeskeistä hoitoa tarjoavan Avominne-klinikoiden toimitusjohtaja.

– Kun yksi päätoimija on ollut mukana vaikuttamassa kaikkeen ja muut blokattu sivuun, järjestelmä on alkanut palvella pitkälti sen tarpeita. Tuloksien perään ei ole kyselty.

THL:n tutkimusprofessorina jo pitkään vaikuttanut Hannu Alho allekirjoittaa väitteen.

– Koko A-klinikkasäätiö tulisi lopettaa, koska sitä kautta A-klinikka Oy:lle on muodostunut lähes monopoliasema, Alho paaluttaa.

Alho toimii Addiktum Oy:n Helsingin-klinikan ylilääkärinä. Addiktum Oy on monilla paikkakunnilla A-klinikka Oy:n kilpailija.

Sekä A-klinikkasäätiön että A-klinikka Oy:n edustajat hämmästelevät Alhon lausuntoa. A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen ihmettelee, miten A-klinikkasäätiön lakkauttaminen auttaisi palvelumarkkinoita tai -ohjausta toimimaan paremmin.

– A-klinikkasäätiö on yhtiöittänyt palveluliiketoimintansa juuri siksi, että toiminta olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Säätiö on luopunut myös kilpailutetusta täydennyskoulutuksesta, Kaukonen kertoo.

A-klinikka Oy:n Simojoen mukaan suurin osa heiltä ostetuista laitospalveluista on katkaisu- ja vieroitushoitoa, joten ”ainakaan kuntoutuspalveluissa ei voi puhua monopolista”. Simojoen mukaan A-klinikan osuus ulkoistetuista kuntoutuksen hoitovuorokausista oli toissa vuonna 20 prosenttia.

Kaikkiaan A-klinikalla on asiakkuussopimus noin 220 kunnan kanssa. Mutta kunnat ovat jo pidempään ottaneet omaksi toiminnakseen varsinkin alkoholiongelmaisten avopäihdehuollon, minkä myötä A-klinikan palveluiden määrä on jossain määrin vähentynyt.

Kehitys ei ole aina vakuuttanut A-klinikan toimitusjohtaja Kaarlo Simojokea.

– Laitoskuntoutuspaikkojen määrä on resurssivajeen ja asennemuutoksen myötä laskenut uhkaavasti, eikä avohoitopaikkojen määrä ole lisääntynyt samassa suhteessa. Kun kunnat ovat itse alkaneet tarjota avopalveluita, valitettavan moni potilas on saattanut pudota hoidosta toimintamallien muututtua ja kokemuksen puuttuessa. Osa kunnista tuntuu olevan mukamas hoitavinaan päihderiippuvaisia, mutta palvelun taso on kirjavaa, Simojoki sanoo.

A-klinikan toimitusjohtajan mukaan isot kaupungit kilpailuttavat palvelutuotantonsa, mutta puitesopimuksiin sisältyy usein lauseke, jonka turvin ne eivät sitoudu mihinkään.

– Eli kunta saattaa luvata 500 kuntoutushoitoon oikeuttavaa vuosittaista maksusitoumussopimusta, mutta vuoden lopussa siitä ei ole välttämättä toteutunut kuin 50. Sitten levitellään käsiä ja vedotaan rahapulaan – ja jokunen palveluntuottaja saattaa tehdä konkurssin. Tämä on todella väärin!

Yksityiset palveluntarjoajat ovat yhtä mieltä siitä, ettei kuntien päihdepolitiikka ole tällä hetkellä kunnossa. Erimielisyyttä yksityisten toimijoiden kesken herättävät ensinnäkin toisistaan poikkeavat hoitofilosofiat. Korvaushoitoihin uskotaan turvauduttavan ainakin osittain siksi, että ne ovat kuntoutusta halvempi hoitomuoto.

Entinen päihderiippuvainen, arvostettu päihdealan ammattilainen Pasi Tuomaila kummastelee, miksi kunnat ohjaavat päihderiippuvaiset usein ensisijaisesti korvaushoidon pariin. Hänen mielestään oikea vaihtoehto olisivat päihteettömät ja tutkitusti tuloksekkaat hoitomuodot, kuten erilaiset toipumiskeskeiset hoidot.

– Kun hoidossa irrottaudutaan ongelmia aiheuttaneista päihteistä, tämä tuottaa isoja säästöjä lyhyelläkin aikavälillä. Korvaushoidolla ainoastaan ylläpidetään riippuvuutta, eikä se paranna elämänlaatua tai auta riippuvaisia eroon päihteistä, kahdeksan vuotta raittiina ollut, Avominnessä työskentelevä Tuomaila sanoo.

– Ja sitä ennen ihmistä on saatettu pompottaa paikasta toiseen osoittamassa omaa sisäistä motivaatiotaan, vaikka itse järjestelmän tulisi huolehtia sen synnyttämisestä. Käsittämätöntä on, miten päihderiippuvaisia nykyään kohdellaan, suorastaan ala-arvoisesti. Kun ihminen haluaa hoitoon tai katkolle, sitä prosessia ei saisi millään tavalla viivyttää.

Useat alan pienimmistä toimijoista nojaavat täysin lääkkeettömiin, toipumiskeskeisiin hoitomenetelmiin, toisin sanoen kuntouttavaan järjestelmään. Sitä vastoin esimerkiksi A-klinikka Oy tarjoaa monen muun palvelunsa rinnalla korvauslääkehoitoa, minkä nähdään olevan iso valttikortti nykyisillä kilpailutusmarkkinoilla.

– A-klinikka tarjoaa kaikenlaista päihdehoitoa ja on avomielinen monipuolisuudelle. On turha osoittaa sormella korvaushoitoa, koska sillä pelastetaan säännöllisesti ihmishenkiä, Simojoki vastaa kritiikkiin.

– Jos ihminen on niin heikossa kunnossa, ettei hän kykene päihteettömään hoitoon, yritämme aluksi nojata enemmän haittoja vähentävään ja elämänlaatua parantavaan hoitoon eli korvauslääkkeisiin. Samanaikaisesti päihderiippuvaista kuitenkin valmennetaan kohti vaativimpia kuntoutushoitoja. Ongelma on, että kunnissa asiakkaiden on nykyään vaikeaa päästä myös korvaushoitoon.

A-klinikka Oy:n mukaan toipumiskeskeistä päihdehoitoa ja korvaushoitoa ei pitäisi verrata toisiinsa, sillä heidän mukaansa ensimmäinen on tarkoitettu alkoholiongelmien ja jälkimmäinen opioidiriippuvaisten hoitoon. A-klinikan mukaan korvaushoitoa voidaan toteuttaa vain terveydenhuollon luvilla, joita useimmilla vertaistukeen perustuvilla toimijoilla ei ole.

Toinen erimielisyyttä aiheuttava asia on A-klinikkasäätiöön liitetyt kaksoisrooli- ja sidonnaisuusepäilyt. Käytännössä taistelua käydään maksusitoumuksista, jotka lain mukaan ovat kuntien päätäntävallan alla. Toipumiskeskeiset palveluntarjoajat katsovat jääneensä nuolemaan näppejään, koska korvaushoito on kuntoutushoitoa selvästi halvempaa, ja koska A-klinikka Oy:llä on niin vahva asema markkinoilla.

– A-klinikka Oy voi jyrätä muut toimijat alleen laajalla valta-asemallaan, mikä on perua sen omistajan A-klinikkasäätiön pitkästä historiasta. Säätiö on ollut vaikuttamassa keskeisesti esimerkiksi niin päihdealan koulutukseen, tutkimukseen kuin hoitosuositusten antamiseen, potilasjärjestö Suomen päihderiippuvaiset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Orre näkee.

– Nyt A-klinikka Oy on ollut laatimassa päihdepalveluvalikoiman kansallista suositusta samaan aikaan, kun se osallistuu kilpailutuksiin kunnissa. Myös A-klinikka Oy mielletään riippumattomaksi toimijaksi, ja siksi sen henkilöitä käytetään asiantuntijoina lähes kaikessa. Siitä on syntynyt asiantuntijablokki, mikä estää järjestelmän kehityksen.

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen pitää selvänä sitä, että säätiölle on 60 toimintavuotensa aikana kertynyt paljon asiantuntemusta päihdekuntoutuksesta.

– Säätiö ei kuitenkaan valitse itseään mihinkään valtiolliseen tai muuhun asiantuntijaryhmään. Jaamme tietoa ja osaamista mielellämme, se on avointa ja kaikkien julkisesti arvioitavissa ja käytettävissä – mitään monopolia tutkimustietoon emme halua emmekä pystyisikään rakentamaan. Tiedon avoimuudesta hyötyvät kaikki, Kaukonen kertoo.

Kaukonen kertoo, että kunnat tuottavat päihdehuoltoa itse, minkä lisäksi ne kilpailuttavat ostopalvelut hankintalain mukaisesti.

– Valtiolla, Kuntaliitolla tai A-klinikkasäätiöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tarjouspyyntöihin tai hankintapäätöksiin, Kaukonen kertoo.

Kriitikot nostavat ”kyseenalaisista sidonnaisuuksista” puhuttaessa esiin esimerkiksi Suomen Kuntaliiton sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajan, A-klinikkasäätiön valtuuskunnassa istuvan Tarja Myllärisen. Säätiö siis omistaa A-klinikka Oy:n, joka tekee yhteistyötä yli 200 suomalaisen kunnan kanssa.

– En näe ristiriitaa siinä, että Kuntaliitto A-klinikkasäätiön perustajajäsenenä tekee sidosryhmäyhteistyötä säätiön kanssa ja suomalaiset kunnat tekevät hankintapäätöksiä A-klinikka Oy:n palveluista, Myllärinen vastaa kritiikkiin.

Jo 1955 perustettu A-klinikkasäätiö on pitkään ollut yksi suurimmista Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja sen tilalle 2017 tulleen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) julkisten avustusten saajista. Kriitikot näkevätkin ristiriitaa myös siinä, että STEA:n johtaja Kristiina Hannula istuu THL:n neuvostossa, ja THL:llä puolestaan katsotaan olevan ”vahva side” A-klinikkasäätiöön.

THL:n päihde- ja riippuvuusosaston päällikkö Pekka Hakkarainen toimii sekä A-klinikka Oy:n hallituksen puheenjohtajana että A-klinikkasäätiön hallituksen puheenjohtajana. THL:n neuvoston jäsenet eivät sen sääntöjen mukaan saa olla ”työsuhteessa tai muissa sidossuhteissa avustusten hakijoihin”.

A-klinikkasäätiön tilipäätöksestä ilmenee, että säätiön ja A-klinikka Oy:n keskinäinen suhde on hyvin vahva. Tilinpäätöksen mukaan säätiöllä ja A-klinikka Oy:llä on tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ”yhteisiä rajapintoja”, jotka alkoivat vakiintua tilikaudella 2019.

Tilinpäätöksen mukaan A-klinikkasäätiö pääomitti A-klinikka Oy:tä yhtiön toiminnan alkuvaiheessa. Julkisen tuen lisäksi säätiön rahoituksen toinen kivijalka on toimitiloista ja kiinteistöistä saatava vuokratulo.

”Siihen liittyen on olennainen merkitys sillä miten säätiön 100 %:sti omistama tytäryhtiö A-klinikka Oy menestyy palvelumarkkinoilla”, tilinpäätöksessä kerrotaan.

THL:n tutkimusprofessori Hannu Alho istui A-klinikkasäätiön valtuuskunnasta 2009–2019. Myös Alhoa on syytetty sidonnaisuuksista. Mielenkiintoista on, että Alho tukee kriitikoiden väitteitä. Kun esitimme Alholle väitteet syntyneestä asiantuntijablokista ja siitä, että A-klinikan uskotaan voittavan monia kilpailutuksia, koska se pystyy tekemään kilpailijoitaan selvästi edullisempia tarjouksia taustaltaan löytyvän ja STEA-rahoituksesta elävän A-klinikkasäätiön turvin, hänen vastauksensa kuului:

– Asia on juuri noin.

STEA-rahoituksen suurimman saajan, EHYT ry:n valtuuston puheenjohtaja Pekka Puska ottaa vastaaviin väitteisiin kantaa.

– A-klinikalla ja parilla muulla isolla toimijalla on iso kokemus ja osaaminen. On selvää, että tällaisten toimijoiden puoleen käännytään paljon. Pitäisi tehdä laaja valtakunnallinen selvitys, jotta valtakunnallisesta päihdepolitiikasta päätettäessä mukana olisi riittävästi myös muita asiantuntijoita, ja että meillä olisi myös riittävästi riippumatonta yliopistotason tutkimusta, Puska linjaa.

Simojoen mukaan A-klinikka Oy:n tarjoukset eivät ole selvästi kilpailijoita edullisempia. Hänen mukaansa A-klinikkasäätiön saama STEA-rahoitus ei vaikuta A-klinikka Oy:n tarjouksiin, sillä se olisi julkisen tuen väärinkäyttöä. Simojoki sanoo, että A-klinikkasäätiö ei rahoita A-klinikka Oy:n toimintaa.

Myös A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen kiistää jyrkästi, että julkinen rahoitus valuisi tukemaan markkinaehtoista toimintaa.

– Julkisen rahoituksen valuminen tukemaan markkinaehtoista toimintaa olisi selkeästi valtionavustuslain vastaista, eivätkä sen enempää rahoittajat kuin tilintarkastajatkaan ole havainneet tällaista epäselvyyttä säätiön toiminnassa, Kaukonen kertoo.

Esitimme artikkelin materiaalin Vaasan yliopiston emeritusprofessorille Ari Salmiselle, joka on erikoistunut julkisjohtamiseen. Hänen mukaansa päihdejärjestelmä vaikuttaa ”sekavalta kokonaisuudelta”.

– Järjestelmään vaikuttaa ajan saatossa syntyneen epäselviä toimintamalleja, joissa vastuu- ja sidonnaisuuskysymykset aiheuttavat ristiriitaisia kysymyksiä, Salminen sanoo.

– Mikään yksittäinen taho tai henkilö ei näytä olleen rakentamassa tällaista järjestelmää tietoisesti, vaan niin on kasvaneen byrokratian myötä päässyt tapahtumaan. Mielestäni yliopistotason riippumaton tutkimus aiheesta olisi paikallaan.

A-klinikkaan kohdistuvat monopolisyytökset eivät yllätä sen johtajaa Simojokea. Aihe on hänelle tuttu jo parilta viime vuodelta.

– A-klinikka on tätä nykyä ihan samassa lirissä kuin alan kaikki muutkin palveluntuottajat. Tähän kaikkeen liittyy paljon vääränlaista uskomusta, josta osa kumpuaa historiasta ja siitä, että A-klinikan suuri omistaja on A-klinikkasäätiö, Simojoki näkee.

– A-klinikan kohdalla halutaan kilpailijoiden toimesta puhua monopolista, mutta siitä ei ole kysymys. Mielestäni on pelkästään hyvä asia, että kentällä on monipuolisesti erilaisia toimijoita.

 Oleellista olisi, että kunta antaisi päihderiippuvaisten itse valita, millaiseen hoitoon he haluavat. Ilman sisäistä motivaatiota sairaudesta ei voi toipua.

Mikäli päihderiippuvainen ei koe saavansa asianmukaista hoitoa, hänen jatko-ohjauksestaan päättävät virallisesti kunnat. Kentällä kuitenkin koetaan, että käytännössä ulkoistetuilla palveluntarjoajilla on usein äänetön valta asiassa.

– Jos kunta on ulkoistanut palvelun esimerkiksi A-klinikka Oy:lle, asiakas on kokemuksemme perusteella pitkälti sen varassa, miten homma siellä hoidetaan. Nimittäin jos asiakas on jo saanut hoitoa A-klinikalla, hänelle ei välttämättä kirjoiteta uutta maksusitoumusta. Eikä A-klinikka Oy:n intresseissä välttämättä ole lähettää asiakasta muualle, Orre katsoo.

– Toimivassa järjestelmässä palvelunohjaus pitäisi olla kokonaan kunnassa, eikä sitä saisi ketjuttaa. Kuntahan on lopulta kuitenkin vastuussa asiakkaan hoidosta.

Simojoki korostaa, että ”A-klinikan kädet ovat sidotut”, ja että maksusitoumuksista päättävät ”yksinomaan kunnat”. A-klinikka kuitenkin ohjaa potilaita myös muille palveluntarjoajille.

– Me olemme usein ohjanneet potilaita muualle, siis myös lääkkeettömiä hoitoja tarjoaville palveluntuottajille, Simojoki linjaa.

Palveluntarjoajien kinastellessa keskenään päihderiippuvaiset ovat huolissaan siitä, ettei heidän ääntään kuunnella. Haastateltuja päihderiippuvaisia oli kymmenkunta, ja heidän näkemyksensä olivat hyvin yhteneviä. Haastateltujen nimet on muutettu.

– Oleellista olisi, että kunta antaisi päihderiippuvaisten itse valita, millaiseen hoitoon he haluavat. Ilman sisäistä motivaatiota sairaudesta ei voi toipua, mutta sen sisäisen motivaation syttyminen on hyvin yksilöllistä, parisen vuotta huumeista erossa ollut Laura, 23, näkee.

– Sisäisen motivaation syttymisessä yleensä parhaiten tehoaa ammattitaitoinen kuntoutushoito, koska silloin päihdesairas saa riittävästi korvaamattoman tärkeää vertaistukea sekä tulevaisuuden näkymiä jatkokuntoutuksen kautta, ruotii puolestaan Jukka ,38, joka on niin ikään päässyt eroon huumeista.

A-klinikan toimitusjohtaja Simojoen mukaan ongelma todellakin on se, ettei potilaiden ääntä kuunnella riittävästi hoitopaikkaa tai -muotoa valittaessa.

– Järjestelmän heikkous on juuri tässä, ja se tulisi korjata nopeasti, hän tiivistää.

– Iso ongelma on, että asiaan liittyy paljon poliittisia intohimoja.

Pasi Tuomailan mielestä päihderiippuvaisten kohtalona on olla osa järjestelmää, joka hänen mielestään tähtää nykyään ensisijaisesti järjestelmän ylläpitämiseen eikä hoitamiseen.

– Tämänhetkinen suuntaus kertoo kyllä siitä, että ihmisen hädällä haetaan taloudellisia hyötyjä. Kyse on bisneksestä, likaisesta sellaisesta, päihdehoidon ammattilainen uskoo.

Juttua täydennetty 31.7. klo 15.25: Lisätty tieto siitä, että IS:n haastattelemat asiantuntijat puhuvat A-klinikka Oy:n valta-asemasta palvelujaan ulkoistaneissa kunnissa ja ulkoistettujen palveluntarjoajien keskuudessa sekä Suomen päihdepolitiikassa. Lisätty tieto siitä, että Hannu Alho työskentelee Addiktum Oy:ssä ja Pasi Tuomaila Avominnessä. Täydennetty A-klinikkasäätiön toimitusjohtajan Olavi Kaukosen näkemyksillä. Lisätty A-klinikka Oy:n toimitusjohtajan Kaarlo Simojoen kommentteja muutamiin artikkelissa esitettyihin väitteisiin. Lisätty tietoja A-klinikkasäätiön tilinpäätöksestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?