Wilma Ruohiston kolumni: Haluaisin tuhlata lomarahani kotimaassa, mutta miksi se on niin uskomattoman vaikeaa? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Wilma Ruohiston kolumni: Haluaisin tuhlata lomarahani kotimaassa, mutta miksi se on niin uskomattoman vaikeaa?

Rajojen auettua lomailijat ryntäsivät ulkomaille kilpaa. Halveksin heitä, kunnes tuli aika suunnitella unelmaloma kotimaassa, kirjoittaa Wilma Ruohisto.

­

23.7. 15:17

Perjantaina se viimein koittaa: vuosia odottamani täysimittainen, jopa vähän ylipitkä kesäloma.

Tällaista siitä en tosin ajatellut.

Loma on nimittäin lähes poikkeuksetta tarkoittanut minulle menolippua mahdollisimman kauas. Tuntuu, että vain siten pystyn irtautumaan toimistoaikojen ulkopuolelle valuvasta ja hektisestä työstäni.

Olisi tosin härskiä väittää sen olevan ainut syy. Rakastan matkustamista. Uusia paikkoja, vieraita kieliä, erilaisia kulttuureja. Odottamattomia tilanteita ja opettavaisia kohtaamisia.

Olen jo aiemmin kiemurrellut lomieni ympäristöhaittojen kanssa. Erilaiset kompensointitoimet riittävät vain hieman vaimentamaan huonoa omaatuntoani hedonistisesta stressinlievityskeinostani.

Tällä kertaa pandemia puuttui peliin ja pakotti kääntämään katseen koto-Suomeen. Ei muuta kuin Google-haut tulille.

***

Kolmen tunnin suunnittelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että loman onnistuminen kotimaassa on arpapeliä. Sen sijaan törmäsin muutaman kuukauden takaisiin kirjoituksiin, joissa romantisoiden povattiin pandemian mullistavan kotimaisen matkailualan.

Tai sitten ei. Kun matkustusrajoituksia viimein höllennettiin, pakettimatkat etelän lämpöön revittiin käsistä. Täydet lennot, hähmäinen kasvomaskien käyttö ja reteästi omien maidensa matkustussuositusten mukaan sekaisin sompailevat matkustajat ovat puistattava näky.

Silti alkoi vähän kiinnostella. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että Suomi on katettu peruspalveluin, mutta oikeita elämyksiä on vähän ja nekin on suunnattu ulkomaisille turisteille. Mielikuvaa huoltoaseman raastepöydistä ja ylihintaisista ketjuhotelleista ei ravistella parilla blogitekstillä.

Täyttä kolmea pisaraa lupailevasta säästä puhumattakaan.

Joten mikä lopulta estäisi polkaisemasta vaikka Santorinille, kun niin tekevät kaikki muutkin? Järkevät lennot ja messevä Airbnb löytyivät keskimäärin kymmenessä minuutissa.

Ehkä juuri siksi.

Maailmanlaajuinen pandemia on edelleen totta, vaikka se on saatu Suomessa hallintaan. Floridassa jyllää ennätyksiä rikkova koronahelvetti. Tartuntamäärät ovat kääntyneet nousuun muun muassa suomalaisten suosimassa Espanjassa.

***

Puimme asiaa liiketoiminnan kehityksen parissa työskentelevän matkakumppanini kanssa. Hän on jo pitkään tuskaillut, kuinka suomalaiset kehittävät mitä mahtavampia tuotteita ja palveluita, mutta sulkevat rahahanat markkinointibudjetin kohdalla.

Lopputuloksena on muutama ylibuukattu hittikohde ja valtava määrä ”salaisia helmiä”, joista kukaan ei tiedä. Niin kauan kuin yrittäjät eivät uskalla tuoda itseään esiin ja erottua, tuo mielikuva pysyy. Aika, no, suomalaista.

Palvelut kehittyvät sitä mukaa, kun ihmiset ja sijoittajat löytävät ne vaivatta.

Turistimaissa tämä läksy on opittu kauan sitten, ja siksi matkailualan kipeästi tarvitsemat eurot lentävät nyt Eurooppaan.

Niillä euroilla se mökkitien varrelle 1980-luvulla rakennettu hotelli saisi resursseja vaikka pieneen pintaremonttiin Instagram-ystävällisempää ulkoasua varten.

Me päädyimme lopulta vuokraamaan (ylihintaisen) asuntoauton. Vinkkejä Suomen salaisista helmistä otetaan vastaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?