Uimavalvojien karut tarinat rannoilta: Uimataidoton lapsi vedessä ja vanhempien huomio älypuhelimessa – jo 69 ihmistä kuollut aaltoihin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Uimavalvojien karut tarinat rannoilta: Uimataidoton lapsi vedessä ja vanhempien huomio älypuhelimessa – jo 69 ihmistä kuollut aaltoihin

Suomen uimarannoilla on koettu uhkaavia vaaratilanteita tänä kesänä.

Julkaistu: 23.7. 6:26

Suomessa on hukkunut tänä vuonna 69 ihmistä, mutta moninkertainen määrä on pelastunut täpärästi. Uinninvalvojat kertovat IS:lle pahaenteisistä läheltä piti -tilanteista.

Uinninvalvoja Teemu Nieminen saapui työpisteelleen Heinolan Kylpylän uimarantaan aamukymmeneltä kesäkuun alussa. Tunnelma vaikutti seesteisen rauhalliselta, kuten heinolalaisella uimarannalla on tapana.

Päivä oli aamusta asti paahtavan kuuma, ja rannalle oli pakkautunut tavanomaista enemmän ihmisiä. Nieminen ehti tarkkailla tilannetta parikymmentä minuuttia, kunnes alkoi tapahtua.

– Vanhempi mies karjui laiturilta valvojaa. Tajusin saman tien tilanteen ja lähdin juoksemaan kohti rantaa, Nieminen kertaa IS:lle.

Kymijoen varrella sijaitsevan Kylpylän uimarannan edustalla kulkee voimakkaita virtauksia. Pyörteistä on ilmoitettu varoituskyltein, mutta niiden sanoma jää liian usein huomaamatta innokkailta uimareilta.

– Se on sellainen paikka, jota valvojat tarkkailevat erityisen tarkasti, ja ihmisiä saa vähän väliä ohjata sieltä pois.

Huudon jälkeen rantaviivalle rynnännyt Nieminen huomasi, että 10-vuotias tyttö oli joutunut veden varaan juurikin voimakkaiden virtausten kohdalla, noin kymmenen metrin päästä laiturista. Tyttö vaikutti uimataitoiselta, mutta kovat virtaukset ja neljän metrin syvyys ovat haastava yhdistelmä kokeneellekin polskijalle.

Vanhan viisauden mukaan hukkuva on hiljainen – kuten oli myös tässä tapauksessa. Veden varaan joutunut tyttö ei päästänyt ilmoille pienintäkään avunhuutoa.

– Hyppäsin veteen perinteisellä pelastushypyllä ja uin tytön kiinni. Tyttö oli sen verran pienikokoinen, että otin häntä vain kädestä kiinni ja kuljetin pelastusotteella takaisin laiturille turvaan.

Nieminen vielä puuskutti laiturilla, kun tytön vanhemmat veivät tämän jo mukanaan pois.

– Nopeasti ehdin kysyä, onko kaikki ok. Ilmeisesti oli, kun tyttö käveli omin avuin pois rannalta.

Suurin osa uinninvalvojien tehtävistä liittyy tavalla tai toisella alaikäisiin uimareihin. Kuva Vantaan Kuusijärveltä kesäkuussa.

Suomessa on hukkunut heinäkuun puoliväliin mennessä 69 ihmistä, mikä on 19 enemmän kuin koko viime vuonna.

Hätkähdyttävä ero selittyy pitkälti jäihin putoamisilla, joita oli tänä vuonna peräti viisitoista enemmän kuin vuotta aiemmin.

– Jäihin hukkuneita oli poikkeuksellisen paljon, koska meillä ei ollut kunnon talvea. Toinen hukkumiskuolemia lisännyt asia näyttäisi olevan kotimaanmatkailun kasvaminen. Kun liikutaan enemmän, onnettomuuksia sattuu myös enemmän, Suomen Uintiopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Vesa Kälviäinen arvioi.

Alkoholilla on ollut jokakesäiseen tapaan valitettavan suuri vaikutus hukkumiskuolemiin. Kälviäinen muistuttaa kolmen H:n tilanteesta, joka enteilee katastrofia: helle, humala ja huolimattomuus

– Kun kaksikin näistä on kohdallaan, silloin käy usein huonosti. Noin 80 prosenttia tapauksista jäisivät tapahtumatta, jos hukkuneilla olisi ollut pelastusliivit päällä, eikä alkoholia olisi nautittu.

Hukkumiskuolemia sattuu tilastojen mukaan eniten vesillä liikkuessa, mutta murheellisia onnettomuuksia tapahtuu myös yleisillä uimarannoilla.

Lapsia on hukkunut SUH:in tilastojen mukaan tänä vuonna vain kaksi, mutta Heinolan tapauksen kaltaisia läheltä piti -tilanteita on moninkertainen määrä.

Aina edes uinninvalvonta ei auta: kesäkuussa Hietaniemen uimarannalla Helsingissä hukkui runsaan viikon sisällä peräti kolme ihmistä.

Hietaniemen uimarannalla on tiistai-iltana vain harvakseltaan väkeä ja moni paikalle saapunut näyttää tyytyvän pelkkään auringonottoon.

Hietaniemessä työskentelevien uinninvalvojien Jaakko Lammin (vas.) ja Ida Metsämäen mukaan hyvä ennakointi riittää useimmissa potentiaalisissa vaaratilanteissa.

Keltapunaisiin asuihin sonnustautuneet uinninvalvojat tarkkailevat kansalaisten toimintaa herkeämättä, vaikka tunnelma onkin heinäkuiseksi hellepäiväksi poikkeuksellisen leppoisa. Se on ennakointia.

– Suurin osa tapauksista hoituu ennakoimalla. Kuulutamme vanhempia pitämään lapsensa käden ulottuvilla ja katsomme tarkkaan nuorempia uimareita, jotka eivät välttämättä osaa uida, uinninvalvoja Jaakko Lammi kuvaa.

Lammi ei ole joutunut tänä kesänä pelastamaan ketään veteen varaan joutunutta, mutta uimareiden uhkarohkeaan toimintaan hänkin on puuttunut useamman kerran.

– Enemmän on ollut sellaisia tilanteita, joissa uimapatjat karkaavat ja lapset lähtevät niiden perään vähän turhan kauaksi. Silloin olen mennyt väliin.

Ikonisella Yyterin hiekkarannalla on ollut mukavan tapahtumaköyhä kesä. Uinninvalvojan Sami Laivosen mukaan Porin rantakeitaassa ei ole ollut heinäkuun loppuun mennessä ainuttakaan vesipelastustehtävää, vaikka väkeä on riittänyt.

Ruuhkaisimpina hellepäivinä uinninvalvojia on työllistänyt vanhemmiltaan kadonneet lapset. Kaikki ovat löytyneet hyväkuntoisina, mutta yhdessä tapauksessa jouduttiin soittamaan hätäkeskukseen.

Pelkoa herättänyt välikohtaus tapahtui kesäkuun viimeisenä lauantaina, joka oli yksi kesän vilkkaimmista päivistä Yyterissä.

– Lapsi oli ollut rantavedessä uimassa, kunnes hän oli hävinnyt yhtäkkiä vanhempiensa näkökentästä, Laivonen kertoo.

Uinninvalvojat olivat keränneet nopeasti monikymmenpäisen vapaaehtoisten joukon, joka alkoi haravoida vesialuetta ja rantaviivaa. Lapsesta ei näkynyt merkkiäkään, ja etsintöihin osallistuneiden vanhempien epätoivo alkoi kasvaa.

– Vanhempien ensimmäinen ajatus on tietysti se, että lapsi makaa jossain vedessä. Kahlasimme vesialueet heti ensimmäisenä, koska lapsi kyllä pärjää aika kauan rannalla, mutta vedessä tilanne voi muuttua kriittiseksi aika nopeastikin.

Aikaa kului, eikä etsintäpartio havainnut lasta sen enempää rannalla kuin vedessäkään. Lopulta uinninvalvojien oli pakko soittaa hätäkeskukseen.

– Yksi vapaaehtoinen löysi tytön samaan aikaan, kun ensimmäinen palomies saapui rannalle. Tyttö oli noussut vedestä, eikä ollut nähnyt vanhempiaan ja lähtenyt kävelemään väärään suuntaan, Laivonen kuvailee helpottavaa hetkeä.

Nuori tyttö löytyi hyväkuntoisena mutta kovasti säikähtäneenä.

Yyterin hiekkarannalla on jouduttu etsimään tänä kesänä vanhemmiltaan kadonneita lapsia. Arkistokuva.

Yyterissä on sattunut tänä kesänä useita vastaavankaltaisia katoamistapauksia. Välillä lapset saapuvat oma-aloitteisesti uinninvalvojien puheille, kun isää tai äitiä ei löydy. Joskus vanhemmat eivät ole edes huomanneet lapsensa katoamista, vaikka tämä olisi ollut harhaillut yksin rannalla tuntikaupalla.

– Ne ovat vähän surullisia tapauksia. Ei se hirveän yleistä ole, mutta vähätkin tapaukset ovat liikaa, Laivonen harmittelee viittaamatta erikseen kesäkuun lopun etsintäoperaatioon.

Kaikkia IS:n haastattelemia uinninvalvojia huolestuttaa joidenkin vanhempien välinpitämätön suhtautuminen matalien uimarantojen vaaroihin.

Teemu Nieminen kertoo joutuvansa huomauttamaan pienten lasten vanhempia toistuvasti siitä, että he päästävät juuri kävelemään oppineita lapsiaan liian kauas rantaviivasta.

– Vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, että siinä tulee aikamoinen kiire, jos lapsi joutuu veden varaan vaikkapa 30 metrin päästä rannasta. Lapset ehtivät vetämään vettä keuhkoihin hyvinkin herkästi, Heinolassa uinninvalvojana toimiva Nieminen toteaa.

Toisinaan vanhempien keskittyminen on täysin väärissä asioissa.

– Aika usein olen käynyt muistuttamassa vanhempia älypuhelimen käytöstä rannalla silloin, kun uimataidoton lapsi on vedessä. Onhan se aika kiusallista sanoa sellaisesta asiasta, Hietaniemessä uinninvalvojana toimiva Ida Metsämäki huokaisee.

Helsingin Hietaniemessä oli tiistaina rauhallista lämpimästä säästä huolimatta.

Vantaan uinninvalvojien esimies Markku Tiusanen on tehnyt samankaltaisia huomioita kuin Nieminen ja Metsämäkikin.

– Huoltajien pitäisi olla ihan lasten vieressä koko ajan, koska lapset unohtavat kaikki neuvot päästessään leikin makuun. Kun on kyse uimataidottomista pikkulapsista, vaaratilanteet syntyvät pahimmillaan erittäin nopeasti.

Tiusanen epäilee, että vanhemmat tuudittautuvat virallisilla uimarannoilla päivystävien valvojien kaikkivoipaisuuteen liiankin kanssa.

– On kohtuutonta vaatia, että uinninvalvojat huomaisivat jokaisen asian, mitä rannalla tapahtuu. Rannoilla on etenkin lämpiminä päivinä melkoinen ruuhka, jolloin havainnointi voi olla aika vaikeaa, Tiusanen muistuttaa.

Toinen uinninvalvojia ja SUH:ia huolestuttava asia on uimataidottomat ihmiset. Heitä on niin lapsissa kuin varttuneimmissakin kansalaisissa.

Tiusasen kokemusten mukaan vaatimattomammalla uimataidolla varustetuilla ihmisillä on usein tapana yliarvioida kykynsä. He väsyvät vedessä nopeasti, jolloin hukkumisen uhka voi ilmetä täysin yllättäen.

– Ihmisten uimataito ei ole sillä tasolla, jota me oletamme Suomessa sen olevan. Etenkin maahanmuuttajilla on paljon puutteita uimataidossa, mikä on näkynyt vaaratilanteina tänäkin kesänä. Uinninvalvonnassa ollaan aika aseettomia uimataidon opettamisen osalta, Tiusanen toteaa.

Uinninvalvoja tarkkailee ympäristöä Vantaan Vetokankaan uimarannalla. Arkistokuva.

Vantaan Vetokannaksella uinninvalvojana toimiva Jasmin Vacker tunnistaa ongelman. Hän pelasti kesäkuun hellejakson aikana kaksi veden varaan joutunutta, maahanmuuttajataustaista lasta, jotka olivat rannalla ilman vanhempiaan.

Vacker havahtui vedestä kuuluviin avunhuutoihin.

– Vedessä oli kuuden hengen kaveriporukka noin 12-vuotiaita lapsia. Yhdellä heistä tuli yhtäkkiä hätä vedessä ja kaverit huusivat paniikissa apua. Yksi lapsista yritti auttaa veden varaan joutunutta kaveriaan, mutta hänkin oli uimataidoton.

Apuun rientänyt Vacker sai noudettua kummatkin kaveruksista pelastuspötkön avulla. Lapset selvisivät vaaratilanteesta ehjin nahoin, mutta veden varaan joutuminen säikäytti heidät pahemman kerran.

– He olivat jälkikäteen tosi pelästyneitä tilanteesta.

Punakeltainen lippu on merkki siitä, että uimarannalla on valvontaa.

SUH:in Vesa Kälviäinen on huolissaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja aikuisten uimataidottomuudesta.

Vesi on tuntematon elementti monelle Suomeen saapuvalle.

– Ymmärtäähän sen, kun ihmiset tulevat maasta, jossa avovesiuintia ei juuri harrasteta, eivätkä he välttämättä ole edes ikinä olleet järvien äärellä. Siinä on aika vaikeaa oppia uimaan, hän sanoo.

Uimataidon oppiminen on jokaisen Suomessa asuvan lapsen perusoikeus. Suomalaisen koulujärjestelmän tavoitteena on opettaa oppilaat uima- ja vesipelastustaitoisiksi yhdeksänteen luokkaan mennessä.

Alaluokilla oppilaat tutustutetaan vesiliikuntaan ja heidän alkeisuimataitonsa varmistetaan. Myöhemmillä luokka-asteilla keskitytään perusuimataidon kehittämiseen ja vedestä pelastautumiseen.

SUH on järjestänyt uimaopetusta lapsille ja aikuisille, jotka ovat saapuneet Suomeen varttuneemmalla iällä.

– Maahanmuuttajille järjestetään uimaopettajakoulutuksia, mutta se on ollut hieman hankalaa kulttuurieroista johtuen. Yritämme jatkuvasti saada parannusta asiaan, Kälviäinen vakuuttaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?