Jyrki Lehtolan kolumni: Ennen Suomessa oli keskustelijoita, jotka saivat koko Kallion huutamaan kivusta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Ennen Suomessa oli keskustelijoita, jotka saivat koko Kallion huutamaan kivusta

Julkaistu: 17.7. 8:00

Suomalainen on se, joka valittaa, ettei mitään saa sanoa, vaikka sillä ei ole mitään sanottavaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan.

Tämän kolumnin piti alkaa keskinkertaisella vitsillä, jossa kohtaavat Sauli Niinistö, Martina Aitolehti sekä Jari Tervon koira.

Vitsi ei toiminut ja se piti jättää pois, ja siksi elämme nyt pelottavia aikoja, koska täällä ei enää saa sanoa mitään.

Koska suomalaisuudesta ei voi puhua viittaamatta Bertolt Brechtiin, suomalainen on se, joka valittaa, ettei mitään saa sanoa, vaikka sillä ei ole mitään sanottavaa. Niin kuin useimmat itäsaksalaiset sananlaskut, tuokin on vain puoliksi totta. Viime aikoina olemme käyttäneet rohkeasti sananvapauttamme mm. pohdiskeluun, kuka, koska ja missä saa sanoa ”paska”.

Li Andersson kutsui televisiossa Jussi Halla-ahon ajatuksia ”paskapuheeksi”. Siitä syntyi keskustelu, mitä tarkoittaa paskapuhe, saako ministeri sanoa niin, onko parlamentarismi kuollut ja mitä pienille A-Studiota katsoville lapsille nyt käy.

 Ennen Suomessa oli keskustelijoita.

Helsingin Sanomat toi globaaliin talouskriisiin sen näkökulman, että pääministeri Sanna Marin kiroili opiskeluaikoinaan. Merkittävä tieto sai Vauva-sivujen kommentoijat huolestumaan kaikesta muusta paitsi omasta mielenterveydestään.

Hjallis Harkimo halusi osallistua keskusteluun ja tiivisti suhteensa todellisuuteen paheksumalla sitä, miksi hänen kiroiluaan paheksutaan, mutta naiset saavat kiroilla vapaasti, vaikka kukaan ei paheksunut Harkimon kiroilua.

Harkimoa seurasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka huolestui siitä, että täällä ei saa sanoa mitään ilman, että joku joskus kritisoi, mikä on väärin, jos on herkkyyteen taipuvainen.

Samalla herkkyydellä keskustellaan Twitterissä, jossa leikitään samaan aikaan vankeja ja vanginvartijoita maailmassa, jossa Putinin Venäjä on pienempi rikos kuin se, että joku käytti juuri ilmaisua ”uroskissa” kysymättä kissalta.

Jotkut sentään saavat suunsa auki.

Ano Turtiainen, Jussi Halla-aho ja Junes Lokka nauttivat kesästä kiusaamalla heikoimpia. Valitettavasti kukaan ei jaksa välittää, koska ylimielinen kaupunkiliberaali pitää edelleenkin puolta Suomea marginaali-ilmiönä ja on halukkaampi rankaisemaan samoin ajattelijaa siitä, että tämä sekosi oikeamielisyysaskeleissaan.

Ennen Suomessa oli keskustelijoita Dan Steinbockista Jouko Turkkaan ja Jörn Donnerista Kaarina Hazardiin, jotka saivat sanoa niin, että se oli joillekin liikaa. Kun Pirkko Saisio yritti vielä pari vuotta sitten kyseenalaistaa apaattista moralismia, jossa energisin vastarinnan ele on väärinymmärretyn sloganin toistaminen twiitissä, huusi koko Kallio kivusta.

Sen jälkeen on ollut hiljaista. Äärioikeisto riitelee kaikkien kanssa, urbaanit liberaalit supisevat pelokkaina toistensa selkien takana. Joku niistä voisi välillä herätä ja sanoa jotain, mitä ei saisi sanoa, mutta se ei uskalla, koska sen lähellä kalleimmat puukot odottavat terävimpinä.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?