Maailma voi olla koronaviruksen jälkeen kovin erilainen – tämä kaikki saattaa tapahtua - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Maailma voi olla koronaviruksen jälkeen kovin erilainen – tämä kaikki saattaa tapahtua

Mikä kaikki muuttuu? Mikä jää ennalleen? Asiantuntijat avaavat näkemyksiään.

Julkaistu: 18.7. 7:30, Päivitetty 18.7. 8:25

Historian apulaisprofessori Antero Holmila Jyväskylän yliopistosta on perehtynyt historiallisiin kriiseihin. Häntä kiinnostaa, miten erilaiset kriisit on ymmärretty omana aikanaan, kuinka niistä on kirjoitettu ja mitä niistä on seurannut.

Kriisillä ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sen tunnusmerkkejä ovat yllättävyys ja etenkin muutosvoima.

– Muutosvoimansa vuoksi kriiseistä tulee helposti politikoinnin välineitä. Esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisi mahdollisti tietynlaisen äärioikeistoretoriikan siitä, että jos nykyinen politiikka jatkuu, se mahdollistaa afrikkalaisten tai muslimien invaasion.

Maailmalla Holmilan hengenheimolainen on yhdysvaltalainen historioitsija Jared Diamond, jonka mukaan kriisin muutosvoimassa piilee valtavia mahdollisuuksia.

Diamond on käyttänyt useaan otteeseen esimerkkinä Suomen sotakokemuksia ja maan jälleenrakennusta yhdeksi maailman hyvinvoivimmista yhteiskunnista.

Kaikki kriisit eivät ole mahdollisuuksia. Diamond muotoili SVT:n Skavlan-keskusteluohjelmassa ajatuksensa näin:

”Auschwitzin keskitysleirille lähetetyksi tuleminen on kriisi, jota kukaan ei pitäisi mahdollisuutena. Sen sijaan avioeron kaltainen lievempi kriisi voi olla kamala kokemus, mutta samalla mahdollisuus. Koronaviruksen saaminen on kriisi, mutta ei mahdollisuus – ellei sitten varmasti tiedä paranevansa sairaudesta.”

Sukupolvikokemus

Virusepidemia on ennen kaikkea sukupolvikokemus, sanoo Holmila.

X-Lehdessä haastateltu Annakaisa Suominen jopa arvioi, että pandemian myötä kämmenkosketus voi yleistervehdyksenä hävitä.

Holmila on syntynyt vuonna 1979. Hän muistaa vastaavanlaisina kokemuksina Berliinin muurin murtumisen 1989, kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen 1991 sekä syyskuun 11. päivän terroriteot Yhdysvalloissa vuonna 2001. Ne kaikki muuttivat maailmaa.

– Tulemme kaikki muistamaan koronakevään, mutta erityisesti parikymppisille ihmisille tämä on älyttömän merkittävä sukupolvikokemus, joka varmasti jättää jälkensä.

Pandemian psykologisista vaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän.

Eri puolilla maailmaa on tehty tutkimuksia muun muassa sars- ja ebolaepidemioihin liittyvien karanteenien psykologisista vaikutuksista, mutta niissä karanteenit olivat verrattain lyhytkestoisia ja koskivat pientä ja rajattua joukkoa.

Näistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että karanteeniin joutuminen voi näkyä masennusoireiluna jopa vuosia jälkeenpäin.

  • Pekingiläisen sairaalan työntekijöitä koskevassa tutkimuksessa 9 prosentilla ilmeni masennusoireilua vielä kolme vuotta sarsiin liittyneen karanteenin jälkeen.

Etätyön maailmantalkoot

Edessä ovat etätyön maailmantalkoot ja ne voivat myös auttaa maaseutua kukoistamaan.

”Jos työtä voidaan tehdä muuallakin kuin perinteisellä työpaikalla, niin antaahan se toiveita maaseudun säilymisestä. Työ ei kuitenkaan tule itsestään haja-asutusalueelle, vaan se pitää ansaita ammattitaidolla, kustannustietoisuudella ja markkinoinnilla.”

Näin arvioi työministeriön toimistopäällikkö Hannu Kauppi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa – vuonna 1994.

Etätyö – tai kuten termi aiemmin kuului, teletyö tai joustotyö – on tehnyt maailmanvalloitustaan yli 30 vuotta.

Tulevaisuustutkimuksen emeritaprofessori Sirkka Heinonen kertoo, että Suomelle laadittiin jo 1990-luvulla mahtipontinen tietoyhteiskuntastrategia, jossa korostettiin etätyön merkitystä.

– Maamme sai siitä kansainvälisestikin arvostusta. Silloin oli meneillään toinen etätyön aalto. Jo 1980-luvulla haikailtiin tietotekniikan vallankumouksesta, joka mahdollistaa monenlaisia uusia toimintatapoja. Vasta internetin tulo ja kannettavat tietokoneet räjäyttivät pankin.

Heinonen on tutkinut ja tehnyt etätyötä vuosikymmenten ajan.

– Pahin pullonkaula etätyön edistymiselle on ollut se, että kaikissa organisaatioissa etätyöhön ei ole yksinkertaisesti ollut lupaa siirtyä. Suoraan sanottuna työntekijöihin ei ole luotettu tai etätyöstä ei ole ollut riittävän selkeää tietoa ja pelisääntöjä.

Ihmiset ovat koronakriisin aikana tehneet etänä muutakin kuin työtä. Kaveriporukat ovat järjestäneet illanistujaisia Skypen välityksellä ja artistit lähettäneet striimejä treenikämpiltään.

Kenties koronakriisin jälkeen ei tunneta samanlaista tarvetta mennä paikan päälle.

– Meilläkin Jyväskylän yliopistossa tehdään paljon turhaa matkustelua. Tyypillinen esimerkki on päiväreissu Helsinkiin. Ensin kolme tuntia junalla sinne, tunti paikan päällä palaverissa ja sitten istutaan taas kolme tuntia junassa, sanoo Holmila.

Etälääkäripalvelut vakiinnuttanevat asemansa koronakriisin seurauksena. Vaikka tekniikka on ollut olemassa kauan, esimerkiksi vuonna 2016 etälääkäripalveluita käytti alle prosentti suomalaisista aikuisista.

Nurmijärvi-ilmiö

Koronakriisin mahdollisena seurauksena on noussut esiin niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö.

Ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että ihmiset innostuvat muuttamaan suurten kaupunkien liepeillä oleviin pienempiin kuntiin.

  • Nurmijärvi on 40 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee runsaan 30 kilometrin päässä Helsingistä.

Huhut suurten kaupunkien kuolemasta ovat kuitenkin vahvasti liioiteltuja.

Suurkaupungit ovat historiallisesti aina olleet kulkutautien pahimpia keskuksia, olipa kyse sitten espanjantaudista tai mustasta surmasta. Kaupunkikeskukset ovat palanneet kukoistukseensa, vaikka ihmiset olisivat paenneet niistä hetkeksi.

– Giovanni Boccaccion Decamerone kertoo juuri siitä, kuinka joukko firenzeläisiä lähtee ruttopesäkkeestä maaseudulle mustaa surmaa pakoon, ja aikaa kuluttaakseen he kertovat tarinoita toisilleen. Miten tarina siitä jatkui? Ihmiset palasivat takaisin kaupunkeihin, kun pahin oli ohi.

Kaupungistuminen on niin sanottu megatrendi, maailmanlaajuisesti yleinen kehityssuunta.

– Megatrendit ovat kuin junia, jotka ajavat vauhdilla eteenpäin ja joiden menoa ei paljoakaan hidasta radalle sinkoutuneet esteet, sanoo Sirkka Heinonen.

Antero Holmila arvelee, että kun 50 vuoden päästä tarkastellaan kaupungistumisen kehityksen tilastoja, koronavirus tuskin näkyy siinä minkäänlaisena pudotuksena.

– Kaupungistuminen on suurimpia maailmaa muuttavia ilmiöitä. 2050-luvulla megapoliksia tulee olemaan huomattavasti enemmän, ja ne ovat keskittyneet pääasiassa Aasiaan ja Afrikkaan. On vähän toiveajattelua, että koronavirus pysäyttäisi trendin tai tekisi maaseudusta elinvoimaisemman.

Vaikka massamaallemuuttoa ei ole odotettavissa, Heinosen mukaan maalla oleskelun jaksot voivat siitä huolimatta lisääntyä. Ollaan esimerkiksi viikko työpaikalla kaupungissa ja seuraava viikko etätöissä perheen mökillä.

– Asuminen monipaikkaistuu tulevaisuudessa. Asutaan jaksoja siellä, missä kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta, turvallisinta ja viihdyttävää olla.

Luonto parantuu?

Eräässä vaiheessa pandemiaa netissä kiersi paljon tarinoita siitä, kuinka ihmisten pysytellessä sisällä luonto on alkanut parantaa itseään.

Facebookissa alkoi kiertää muun muassa Kathleen O’Maran vuonna 1869 kirjoittama runo, joka kertoi elämästä kulkutaudin aikaan.

Todellisuudessa runo oli kuukauden vanha. Sen oli kynäillyt eräs wisconsinilainen, eläkkeellä oleva opettaja maaliskuussa 2020. Sen jälkeen runo oli lähtenyt elämään omaa elämäänsä.

Holmila sanoo, että on aivan liian aikaista arvioida koronakriisin vaikutuksia ympäristöön pitkällä aikavälillä.

– Emme tiedä, miten käy, kun akuutti vaihe on ohi ja lentoyhtiöt saatu nostettua kuopastaan. Palataanko edes entiseen vai otetaanko kaksinverroin kiinni menetettyä aikaa?

Heinonen taas muistuttaa, että lentoliikenteen lisäksi pandemia vähensi radikaalisti julkisen liikenteen käyttöä tartuntariskin takia. Turvallisiksi vaihtoehdoiksi nousivat paitsi kävely ja pyöräily, myös yksityisautoilu.

  • VR:n junamatkustajien määrä romahti maaliskuussa 2020 jopa 80 prosenttia. Kesäkuussa joukkoliikenne on kuitenkin näyttänyt jälleen vilkastumisen merkkejä, ja VR liikennöi noin 85 prosenttia normaalista junaliikenteestä.

Heikot signaalit

Heikolla signaalilla tarkoitetaan tulevaisuustutkimuksessa ensimerkkiä jostakin nousevasta teemasta, joka voi tulevaisuudessa olla merkittävä.

Millaisia tulevaisuussignaaleja koronakriisi nosti esiin? Sirkka Heinosen mukaan ainakin neljä.

1. Globalisaation kaikkivoipaisuuden mureneminen.

– Pandemia nimenomaan mahdollistui ja eteni globalisaation ansiosta. Lentoliikenne, matkailu ja kansainvälinen kauppa mielletään yleensä globalisaation makeiksi hedelmiksi. Nyt alettiin oivaltaa, että ne olivat pandemian mahdollistavia elementtejä, joita piti rajoittaa.

2. Kuolema tuli lähelle

– Kuolema on etäännytetty ihmisestä. Maatalousyhteiskunnassa ihmisten kuolema oli elämän keskellä oleva luonnollinen tapahtuma, jota surtiin, mutta jota ei piiloteltu. Modernissa yhteiskunnassa ajatus ketä tahansa koskevan kuoleman mahdollisuudesta koronaviruksen aiheuttamana oli pysäyttävä.

  • Suomessa sairaalasta tuli ihmisten pääasiallinen kuolinpaikka vasta 1900-luvun puolenvälin jälkeen. Vuosisadan alussa myös kaupunkien kuolemankulttuuriin kuului kotona kuoleminen ja vainajan säilyttäminen kotona hautajaisiin saakka.

3. Survivalismi ja omavaraisuus

– Se, että katastrofin ja kriisin keskellä pärjää ruoan, veden, energian ja turvan suhteen. Tämä ajatus johtaa myös käden taitojen arvostuksen ja itse tekemisen nousuun.

4. Asioiden uudelleenajattelu

– Pandemia vaikutti arjen keskeisiin asioihin. Mitä on turvallinen liikkuminen, työnteko ja sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa? Miten voit tehdä toisin sen, mitä sinun pitää tehdä? Entä pitääkö sinun tehdä kaikkia niitä asioita, joita nyt teet? Voitko tehdä jotain ihan muuta?

Apulaisprofessori Holmila nostaa heikoista signaaleista esiin vielä kaksi muuta:

5. Huoltovarmuus

– Huoltovarmuus on varmasti yksi keskeinen heikko signaali sikäli, että siitä on ollut pitkin 2010-lukua puhetta, mutta asia räjähti silmille maaliskuun jälkipuoliskolla.

6. Valtioiden elinvoimaisuus

– Itse kiinnitin huomiota siihen, että kun tilanne alkoi kriisiytyä, ratkaisut olivat kansallisia. Valtiot tulivat apuun, valtiot kirjoittivat poikkeuslainsäädäntöä, valtiot sulkivat rajat, valtiot tilasivat maskeja, kansallisesti rakennettiin tukipaketteja, elvytystoimia ja niin edespäin. Yleiset EU-linjaukset tulivat vasta myöhemmin.

– Jollain tapaa kriisi osoitti valtioiden elinvoimaisuuden ja valtion roolin ihmisille viimeisenä tukipylväänä. Jotenkin tuntui siltä, että innokkaimmat globalisaation ja internationalismin kannattajatkin kääntyivät hädän hetkellä kansallisia eivätkä ylikansallisia instituutioita kohtaan.

Millaisen jäljen pandemia jättää?

Minkä kokoisen jäljen covid-19 jättää maailmanhistoriaan?

Kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon ihmisiä kuolee virukseen. Tällä hetkellä kuolleita on noin 590 000, mutta kenties lopulta puhutaan miljoonista. Tai sitten ei.

Olipa lopputulos mikä hyvänsä, koronavirus ei kuitenkaan ole maata kohti kiitävä asteroidi tai ydinsota, joka uhkaisi koko ihmiskunnan olemassaoloa.

Se ei ole myöskään sota, joka muovaisi kansakuntien tulevaisuutta radikaalisti.

– On hyvinkin mahdollista, että koronavirus nivoutuu pieneksi sirpaleeksi osaksi laajempaa pitkän ajan kertomusta. Niistä historiassa on kuitenkin monesti kysymys. On muutokset ja jatkuvuudet, mutta myös pitkän ajan tarkastelu, sanoo Antero Holmila.

Tulevaisuudentutkimuksessa epätodennäköisiä yllätyksiä, joilla on sattuessaan dramaattisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan, kutsutaan mustiksi joutseniksi.

  • Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi vuonna 2013 kirjan, johon kerättiin kansalaisilta tulevaisuuskertomuksia Suomen tulevaisuudelle sattuvista epätodennäköisistä ja yllättävistä tapahtumista. Mustien joutsenten ennakoitiin osallistui 123 ihmistä ja esiin nostettiin muun muassa äkillinen energiapula, Afrikan nousu, Aasian maailmanvalloitus ja terveyden romahdus ravinnossa olevien lisäaineiden vaikutuksesta.

Sirkka Heinonen sanoo, että pandemiaa on uumoiltu monissa tulevaisuuden skenaarioissa ja tieteiskirjallisuudessa, mutta sen toteutumista ei ole pidetty todennäköisenä – tai ainakaan sen vaikutuksia ei ole ennakoitu.

– Yllätykset ovat uusi normaali. Varmaa on, että tulevaisuudessa kohtaamme yhä lisää yllätyksiä.

Heinonen arvioi, että yllätysten ja riskien ehkäisemisen sijaan tärkeämmäksi tulevaisuudessa nousee niiden sietäminen ja niiden kanssa eläminen – ja jopa joissain tapauksissa niistä hyötyen.

– Esimerkiksi koronapandemia pakottaa keksimään rokotetta sitä vastaan. Samalla saatetaan keksiä parannuskeinoja muihinkin sairauksiin.

Mitä historioitsijat ajattelevat koronavirusvuodesta 200 vuoden päästä?

Kun historioitsija Jared Diamondilta kysyttiin tätä Skavlan-ohjelmassa, hän vastasi:

”He hämmästelevät, kuinka vuonna 2020 ihmiset olivat niin tyhmiä, että väittelivät vielä ilmastonmuutoksesta.”

Lähteet: SVT, Duodecim, X-lehti, The Lancet, Our World in Data, Yle, Ilona Pajari et al: Suomalaisen kuoleman historia, Google Trends, Ilta-Sanomien arkisto

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?