Poikansa menettänyt ex-malli Roswitha Möhring kertoo elämänsä raskaimmasta kokemuksesta: ”Kun arkku lähti ja poikani lähti, minulta meni jalat alta” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Poikansa menettänyt ex-malli Roswitha Möhring kertoo elämänsä raskaimmasta kokemuksesta: ”Kun arkku lähti ja poikani lähti, minulta meni jalat alta”

Möhring kuvattuna vuonna 2005.

Julkaistu: 12.7. 17:08

Kaikkein raskain hetki oli kappelin pihamaalla, kun ruumisauto lähti pois valkoinen arkku kyydissä. – Silloin tiesin, että menetän poikani, Roswitha Möhring sanoo.

Tunnettu muotialan vaikuttaja, mallina tunnettu Roswitha Möhring on surun murtama. Oman pojan Marko Heikkilän äkillistä kuolemaa on vaikea käsittää.

50-vuotias Marko Heikkilä kuoli 22.6. Meilahden sairaalassa aivoinfarktiin oltuaan kolme päivää teho-osastolla. Kun tukoksia yritettiin liuottaa, se sai aikaan lisätukoksia. Kuolema oli väistämätön.

– Tähän astisen elämäni raskain kokemus, Roswitha Möhring sanoo.

Möhring vastaa puhelimeen helsinkiläisestä hotellihuoneesta, jossa hän on lepäämässä hautajaisten jälkeisenä päivänä. Tytär Marianne Heikkilä on lähtenyt juuri kotiin oltuaan äitinsä seurana.

Maanantaina Möhring lähtee junalla takaisin kotiinsa Lieksaan.

– Koko sieluni on myllätty ympäri. En olisi voinut kuvitella tällaista käsikirjoitusta, että lapsi lähtee ennen äitiä.

Infarkti iski niin äkillisesti, ettei Roswitha Möhring ehtinyt nähdä poikaansa enää tajuissaan. Möhring asuu Lieksassa Pohjois-Karjalassa 700 kilometriä Helsingistä.

– Sain kuulla aivoinfarktista ja parin tunnin kuluttua ilmoitettiin, että hän on jo hengityskoneessa. Tytär sanoi, että nyt ei kannata enää tulla.

Marko Heikkilä siunattiin Hietaniemen vanhassa kappelissa lauantaina 11. heinäkuuta.

– Hautajaiset olivat pahin, Roswitha Möhring sanoo.

Marko Heikkilän sisar, rovasti ja Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä siunasi veljensä tämän viimeiselle matkalle. Hautajaistilaisuus oli kaunis ja tarkkaan mietitty. Marianne Heikkilä oli pyytänyt bassolaulaja Heikki Oraman esiintymään.

Orama esitti Aleksis Kiven Sydämen laulun: ”Tuonen lehto, öinen lehto!/Siell’ on hieno hietakehto, Sinnepä lapseni saatan”.

– Se oli vavahduttavaa, Roswitha Möhring kertoo.

Kaikkein raskain hetki oli kuitenkin kappelin pihamaalla, kun ruumisauto lähti pois valkoinen arkku kyydissä. Arkkua kantoivat muun muassa Marianne Heikkilän aviomies sekä Mariannen aikuinen poika.

– Kun arkku lähti ja poikani lähti, minulta meni jalat alta.

– Tiesin silloin, että menetän lopullisesti poikani. Pojanpoika otti minut kainaloonsa. Olin lentää asfalttiin.

Surun keskellä lohduttavat muistot.

– Marko oli taiteellinen poika ja tosi hyvä minulle. Hän toi hirveästi lahjoja, viisi erilaista turkkia ja takkia ja lähetteli postissa legginsejä, kun tykkään niistä.

Äiti ja poika lähettelivät usein viestejä toisilleen.

– Olen kova viestittelemään. Tekstarit lopetettiin aina siunauksin ja rukouksin.

Heidän piti tavata heinäkuussa Helsingissä. Siitä oli sovittu kesäkuun alussa. Sitä tapaamista ei koskaan tullut.

– Olen niin vanha, etten enää normaaliksi toivu, Roswitha Möhring sanoo.

Oma tytär Marianne Heikkilä perheineen on ollut suurena tukena.

– Ilman tyttäreni perhettä en olisi selvinnyt, Roswitha Möhring kertoo.

Markolta jäi kaksi poikaa, 17-vuotias Nicolas ja 14-vuotias Casimir.

– Markon toinen poika on ihan Markon näköinen. Yritän rakentaa nyt heihin suhdetta, Roswitha Möhring sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?