Kylmän sodan haamu eteni Suomen kesäyössä viime viikolla – MIG-21 päätyi lopulta Parkanoon - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kylmän sodan haamu eteni Suomen kesäyössä viime viikolla – MIG-21 päätyi lopulta Parkanoon

Suomalainen uusvanha korsuperinne kohtaa Parkanossa edesmenneen Neuvostoliiton ilmailuinsinöörien ylpeyden, pitkän linjan perinnehävittäjä Mikojan MIG-21:n.

Julkaistu: 7.7. 7:05

”Se nyt vain sattui tulemaan vastaan.”

Viime torstaina auringon laskun aikoihin Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan moottoriteillä ja suuremmilla maanteillä liikkui Kylmän sodan kuohittu haamu, teräksenharmaa Mikojan MIG-21 suihkuhävittäjä.

MIG-21 eteni valoisassa kesäyössä kuljetusauton lavetilla reittiä Riihimäki–Nokia–Sastamala–Hämeenkyrö–Parkano.

Sen kulkua, ja muiden tiellä liikkujien kulkua, turvasi mahtipontinen saattue, jossa oli kolme etuautoa, kaksi taka-autoa ja runsaasti vilkkuvia valoja.

MIG-21:n siipien jänneväli on 7,60 metriä. Kun siipiä ei ollut riisuttu, se ei aivan mahtunut yhdelle ajokaistalle.

Ei sen alunperin ollut tarkoitus mahtuakaan. Luontaisia elinympäristöjä – silloin kun MIG oli nuori ja toimelias ja pitkään sen jälkeenkin – olivat korkea taivas ja avarat kiitoradat ja laveat rullaustiet.

Matkasta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.

Riihimäeltä lähdettiin liikkeelle kello 21, perillä Parkanossa oltiin puoli tuntia jälkeen puolen yön.

Lentäen MIG olisi ollut perillä muutamassa silmänräpäyksessä. Sen suurin nopeus oli – yhdentoista kilometrin korkeudessa – hiukan yli Mach 2.0 eli 2 135 km/t eli kaksinkertainen äänennopeus.

Kuljetusammattilainen Jonne Niemenmaa (vas) ja sotamuseon johtaja Vesa Friman, kun Puolan ilmavoimia palvelleen MIG-21R -suihkuhävittäjän siirtokuljetus Kanta-Hämeen porstuasta Pirkanmaan perille oli onnellisesti ohi.

Saapuminen Riihimäeltä Parkanoon oli toistaiseksi viimeinen etappi pitkällä matkalla, joka oli alkanut viisi vuotta sitten Itämeren etelärannikolta Puolasta. Sieltä MIG saapui Suomeen rekan kyydissä, siivet irrotettuna, ja löysi kodin Riihimäeltä Vesa Frimanin pihalta.

Nyt matka jatkui, kun koneurakoitsijana 48 vuotta työskennellyt Friman, 67, päätti siirtää vuosien aikana keräämänsä sotakaluston Riihimäeltä Parkanoon, jossa hänen omat juurensa ovat.

Ja jossa on enemmän tilaa levittäytyä.

Mistä MIG-idea?

– Se nyt vain sattui tulemaan vastaan.

– Minulla oli ensin portin pielessä panssarivaunu, mutta sen imago alkoi niin sanotusti kulua, joten jotain uutta piti keksiä rinnalle, Friman nauraa.

– Jos ostaa sadantuhannen euron Mersun, niin sitä ei huomaa kukaan, tämän kyllä huomaa, Friman jatkaa leikinlaskua.

Mitä MIG sitten maksoi?

– No, useampi kymppitonni..., sanotaan vaikka, että kun on 50 000 euroa, niin jotain voi saada....

– Sehän tässä innostaa, kun ei näitä nykyään enää oikein saa rahallakaan.

– Eikä etenkään Suomesta.

Alunperin Friman havitteli Antonov An-2 -kuljetuskonetta, kaksitasoista, yksimoottorista, kookasta.

– Sinne olisi mahtunut vaikka kesäkahvila. Viikko sen jälkeen kun olin ostanut tämän, sellainen olisi tullut myyntiin. Vähän harmitti.

MIG:iin ei mahdu kesäkahvilaa. Ei edes kioskia.

– Olen kerännyt kaikkea muutakin sota-ajan kamaa, puhdetöitä ja muuta, Friman kertoo.

Erityisesti ”muuta”.

Hän on parhaillaan rakentamassa toivottavasti ensi kesänä avautuvaa sotamuseota, jonka yksi kohde on sodanajan kuosiin rakennettu korsu.

Korsu, aivan kuin siellä jossain, silloin joskus.

– Tykkejä on muutama, ja sitten näitä perinteisiä armeijan ajopelejä, Sisua ja muuta, ja aseita. Tontti on vähän toista hehtaaria, joten kyllä tähän jonkinmoinen museo saadaan mahtumaan.

Osa kalustosta on vielä Riihimäellä.

Frimanin tuorein hankinta on vaunuineen 6–7 tonnia painava Severi-ilmatorjuntatutka, yksi niistä kuudesta, jotka Puolustusvoimat osti 1950-luvulla Englannista korvaamaan sodan ajan saksalaiset Irja-tutkat.

– Yksi on nyt Hämeenlinnassa, yksi Tuusulassa ilmatorjuntamuseolla ja kolmas minulla.

Jos humoristisiksi heittäydytään, niin voinee sanoa, ettei it-tutka olisi havainnut maantietä pitkin lähestyvää suihkuhävittäjää, joka hyödynsi taitavasti maanpinnan katveita, mäkiä ja metsänlaiteita.

Aivan ainutlaatuinen Frimanin MIG-21 ei maisemallisesti ole.

– Tuuloksessa on tien varressa yksi samanlainen, Friman mainitsee yhden esimerkin.

– Tämä lienee lentänyt viimeksi 1980-luvulla. Se oli R-malli, aseistamaton tiedusteluversio, kameroita ja muita oli varustuksena.

Frimanilla ei ole käsillä MIG:insä ”kantakirjaa”, mutta hän arvelee, että tiedot löytyisivät vielä jostain.

MIG-21 -hävittäjät eri versioineen lensivät Suomen ilmavoimien väreissä vuodesta 1963 aina viime vuosituhannen lopulle asti.

Se oli ilmavoimien perustaistelukone, jonka rinnalle tulivat Saab 35 Drakenit, ja jonka korvasi lopullisesti F/A 18 Hornet.

Konetyypin muita käyttäjiä olivat Neuvostoliiton lisäksi Varsovan liiton maat sekä Neuvostoliiton kumppanit Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa.

Ja kuten todettu, Frimanin kone lensi aikoinaan Puolan väreissä.

Yksityinen sotamuseo on parhaillaan syntymässä Parkanon Pahkalaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?