Vaatteet väärinpäin ja jälkiruoka eturuoan paikalla. Lasten hauskin muisto päiväkodista on nurinkurin-päivä. Mutta opetammeko me muutenkin lapsille elämää, jossa kaikki on nurinkurin?
Maapallon luonto on hädässä. Suurin riskimme on jatkaa nurinkurin kuten on tähän asti tehty: suojella vähän ja tuhota paljon.
Onnettomin nurinkurisuus on se, että lapsista tulee ahdistuneita ympäristölakkoilijoita. Lasten kuuluu saada rakastaa ja ihmetellä luontoa. On meidän aikuisten homma antaa toivolle tilaa, siivota jälkemme ja kantaa vastuumme.
Yrityksillä on valtaa. Mutta markkinavetoisesti emme pääse luonnon kriiseistä. Ylävitoset näkymättömän käden kanssa ovat ohi. Yritykset parhaimmillaan vain korjaavat ongelmia, ja silloin tuhon suuruus on jo hankala hallita.
Useita yrityksiä perustamassa olleena tiedän, että kierrätämme ravinteita kun maapallo on jo ähkyssä niistä, keksimme muoville biopohjaisen vaihtoehdon kun maailma tursuaa mikromuovia, teemme kaurasta hillittömäksi menneelle lihansyönnille vaihtoehdon. Käännämme tehtaan päästöjä raaka-aineeksi.
Isoilla yrityksillä on isommat lihakset, mutta toisaalta hikisempi urakka kantaa vastuunsa. Vaatii rohkeutta perata ydinliiketoiminta läpi – uskaltaa edes tunnustaa, missä olisi suurin vastuullisuuden paikka.
Me operoimme pilkun väärällä puolella: tuhoamme kilometreissä ja korjaamme senteissä. Pihistelemme suojelurahojen kanssa ja jaamme luonnolle haitallisia tukia avokätisesti. Valtio ei ainoastaan salli vaan maksaa päinvastaisesta kuin sen pitäisi.
Esimerkiksi hyönteishotellit ovat tärkeitä, mutta jos niiden rinnalla maankäytöllämme ei ole monimuotoisuuden reunaehtoja, jäämme ruuvaamaan pörriäishotellejamme Titanicin kannelle.
Eniten ihminen tarvitsee viisasta sääntelyä. Ihminen tekee kaiken minkä keksii ja mikä on sallittua. Geeneissämme ei ole liiaksi riskienhallintaa eikä varovaisuutta. Onneksi kykenemme yhteistyöhön ja myötätuntoon. Niitä tarvitaan tulevina vuosina.
Silmiä avaavin mittakaava on maapallon elämän aikajana. Se on liian pitkä ihmisapinan ymmärrykselle. Puristetaan siis 4,6 miljardia vuotta maapallon historiaa vuorokauden 24 tuntiin.
Keskiyöllä syntyy maapallo. Aamukuudelta syntyvät yksisoluiset mikrobit. Elämä kehittyy vedessä, ja vasta klo 22 kasvit leviävät maalle. Moderni ihminen, homo sapiens, syntyy 2 sekuntia ennen keskiyötä.
Vain sekuntien sadasosissa ihmislajimme on pystynyt tuhoamaan lähes puolet metsistä. Täyttämään meret muovilla ja myrkyillä sekä tyhjentämään ne ylikalastamalla. Romauttamaan muiden lajien määrän ja elintilan. Olemme erikoisen kätevä laji, ja pidämme kaikkia keksintöjämme nerokkaina.
Voisimmeko oppia ja ottaa maapallolla asumisen tosissamme? Asetetaan rajat kaikelle ihmistoiminnalle ihmisen itsensä ja koko pallon vuoksi. Kyllä me pystymme opettelemaan yhdessä luontoa elvyttävät ja uudistavat tavat toimia.
Lopetetaan pilkun väärällä puolen näpertely ja eletään ihmisiksi seuraava sekunti.
Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.