”9-vuotias tyttö lähtee kesälomalla matkalle ja syksyllä istuu pulpetin ääreen silvottuna” – Suomessa on tyttöjä, joita uhkaa sukuelinten silpominen tälläkin hetkellä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”9-vuotias tyttö lähtee kesälomalla matkalle ja syksyllä istuu pulpetin ääreen silvottuna” – Suomessa on tyttöjä, joita uhkaa sukuelinten silpominen tälläkin hetkellä

Tyttöjen sukuelinten silpominen on hankala puheenaihe, myös suomalaisille viranomaisille, kertoo ihmisoikeusaktivisti ja silpomisen kokenut Ujuni Ahmed.

5.7. 7:00

Ujuni Ahmed, 32, oli teini-ikäinen, kun hän ymmärsi, mitä hänelle oli tapahtunut lapsena. Helsingin Tyttöjen talolla käyty keskustelu käänsi koko elämän suunnan.

Hän muistaa kivun, vaikka oli vain 2-vuotias. Sitä ei voi unohtaa. Ahmed oli matkustanut kotoaan Somalian Mogadishusta Adeninlahden toiselle puolelle, Jemeniin. Maassa asui sukulaisia. Siellä paikallinen ”ammattilainen” silpoi hänen sukuelimensä.

Jälkikäteen aikuinen sukulainen hoiti tyttöä ja valvoi, ettei mikään mennyt vakavasti pieleen. Sitäkin tapahtuu. Silpomisen jälkeen moni tavallinen asia, kuten vessassa käyminen, on tuskallista pitkään. Pahimmillaan toimenpidettä voi seurata vakava tulehdus tai jopa kuolema.

Ujuni Ahmed on kenties Suomen tunnetuin kasvo silpomisenvastaisessa työssä.­

 Päätin puhua kokemuksestani, jotta voin näyttää, että olen tullut silvotuksi, mutta se ei määrittele tulevaisuuttani.

Ahmed selvisi. 3-vuotiaana hän muutti perheensä kanssa Suomeen. Tänä päivänä ihmisoikeusaktivisti ja Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtaja kiertää ympäri maata kouluttamassa ihmisiä tyttöjen silpomisesta. Perheensä kanssa Ahmed on hyvissä väleissä. Hän ymmärtää, että tyttöjen silpomiseen johtaa tiedon puute. Siksi aiheesta puhuminen on niin tärkeää.

– Päätin puhua kokemuksestani, jotta voin näyttää, että olen tullut silvotuksi, mutta se ei määrittele tulevaisuuttani. Esimerkilläni joku muukin voi uskaltaa kertoa asiasta, hän sanoo.

Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen on ikivanha perinne. Toimenpiteen aikana klitoris tai häpyhuulet silvotaan pois joko kokonaan tai osittain. Joskus vagina saatetaan ommella täysin kiinni, jättäen siihen vain pienen reiän virtsalle ja verelle. Puudutusta käytetään harvoin. Perinteen mukaan silvottu tyttö on puhdas ja sosiaalisesti hyväksyttävä.

Tänä päivänä silpomista esiintyy lähinnä Afrikassa sekä jonkin verran Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Asia nousi Suomessa ajankohtaiseksi 1990-luvun maahanmuuton myötä. Käytännössä ilmiö ei ole uusi Euroopassakaan. Jo 1800-luvulla eurooppalaisnaisilta poistettiin klitoriksia muun muassa liiallisen masturboinnin ja ”hulluuden” varjolla.

Suomessa sukuelinten silpominen on rikos, joka täyttää törkeän pahoin­pitelyn tunnusmerkit. Eduskunnalla on käsittelyssään kansalaisaloite, joka erikseen kieltäisi silpomisen muiden Pohjoismaiden tapaan. Erillislain nähtäisiin olevan viesti perinteen harjoittajille, mutta se on herättänyt myös pelkoa siitä, että tapaukset siirtyisivät yhä enemmän maan alle.

Rikosilmoituksia silpomisista ei juuri tehdä. Suomessa on käsitelty vain yhtä tapausta oikeudessa asti. Myös lastensuojelussa ja kouluterveydenhuollossa tapaukset ovat harvinaisia. Tämän jutun tekoaikaan Helsingin lastensuojelussa ei ollut tiedossa yhtään tapausta lähivuosilta.

Nuorisotyössä seksuaaliterveys- ja seksuaaliväkivaltatyöntekijöillä on valmius keskustella silpomisen uhrien ja uhassa olevien kanssa. Tapausten ennaltaehkäisy on kuitenkin haastavaa, koska tyttö ei aina tiedä toimenpiteestä etukäteen tai osaa kyseenalaistaa sitä.

 Vuonna 2019 valmistuneen arvion mukaan Suomessa elää ympärileikkauksen uhan piirissä 650–3100 tyttöä.

Silpomista kuitenkin tapahtuu – suomalaisillekin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2019 valmistuneen arvion mukaan Suomessa elää ympärileikkauksen uhan piirissä 650–3 100 tyttöä. Raportin tekijöiden mukaan oikea arvio saattaa kuitenkin liikkua vain kymmenissä. Vuonna 2017 sairaaloissa alettiin tilastoida ympärileikattujen synnyttäjien määrää. Kahtena peräkkäisenä vuotena ympärileikattuja synnyttäjiä oli yhteensä 285. Heistä 26:lle oli tehty ympärileikkauksen avausleikkaus. HUS-alueen luvut puuttuvat tiedoista.

Asiasta kysyttiin ensimmäistä kertaa myös viime vuoden Kouluterveys­kyselyssä. 35 000 vastanneista toisen asteen opiskelijoista 80, eli 0,2 prosenttia, ilmoitti olevansa ympärileikattuja. Heistä 51 oli Suomessa syntyneitä. Lisäksi 135 tyttöä ilmoittivat, etteivät osaa sanoa, onko heitä ympärileikattu.

Ujuni Ahmed on kenties Suomen tunnetuin kasvo silpomisen vastaisessa työssä.­

Vastauksissa oli kuitenkin epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi silpomista koskevaa kysymystä enää esitetä seuraavassa Kouluterveyskyselyssä. THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti kertoi IS:n aiemmassa haastattelussa, että koululaiset eivät ymmärrä kysymystä vielä riittävän hyvin. Se näkyi esimerkiksi epäloogisuuksina vastaajien vanhempien synnyinmaissa. Teema tulisi Klemetin mukaan ensin huomioida paremmin perusopetuksessa.

Mutta mitä tapahtuu odotellessa? Ahmed on huolissaan siitä, että lisää tyttöjä joutuu veitsen alle sillä välin, kun ongelmaa pallotellaan Suomessa ympäriinsä.

– Kriittisin asia on tarjota täydennyskoulutusta peruskoulun ja varhaiskasvatuksen opettajille siitä, kuinka tunnistaa, puuttua ja ennaltaehkäistä silpomista ja kunniaväkivaltaa sekä puhua asiasta perheille. Täytyy myös osata arvioida, milloin pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, hän painottaa.

On kulunut yli vuosikymmen siitä, kun Ahmed antoi omasta silpomiskokemuksestaan ensimmäisen haastattelunsa. Keskustelu tuntuu hänestä kuitenkin polkevan yhä paikallaan. Silpomista ympäröi edelleen vaikenemisen kulttuuri. Jos kaikki selviytyjät käyttäisivät ääntään, voisi siitä syntyä uusi me too -liike.

Selviytyjien osallistaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Fenix Helsinki teki vuonna 2017 raportin, johon haastateltiin neljää Suomessa syntynyttä ja ympärileikkauksen kokenutta tyttöä. Silpominen tehtiin heille 6–9-vuotiaina Egyptissä, Somaliassa, Iranissa ja Syyriassa. Aluksi haastateltavia oli useampia, mutta moni perui osallistumisensa.

 Heitä yhdistää häpeä. Suomen yhteiskunta ei näe sinua enää naisena, vaan uhrina.

– Heitä yhdistää häpeä. Suomen yhteiskunta ei näe sinua enää naisena, vaan uhrina. Puolestaan yhteisöissä, mistä naiset tulevat, seksuaalikokemuksistaan puhuva nainen nähdään häpeällisenä.

Raportissa haastateltiin myös äitejä siitä, miten ympärileikkauksesta on puhuttu heille viranomaistahojen puolelta. Eräs nainen kertoi, miten hoitaja oli jäänyt pitkäksi aikaa tuijottamaan hänen alapäätään kuitenkaan kommentoimatta ympärileikkausta. Toisessa tapauksessa naiselta ei oltu kysytty neljän raskauden aikana mitään ympärileikkauksesta.

– Monesti silpominen tuntuu olevan suurempi tabu suomalaisille ammattilaisille kuin näille naisille itsellensä.

Ahmedin mukaan aihetta varotaan kulttuurisiksi mielletyistä syistä, vaikka selviytyjien lähestymisessä toimivat samat menetelmät ja velvollisuudet kuin seksuaalisen väkivallan uhrien kohtaamisessa yleisesti. Erityisesti lapselle täytyy luoda turvallinen tila, sanoittaa kokemusta yhdessä ja tehdä selväksi, ettei hän aseta ketään pulaan.

– On laiminlyöntiä, jos maahanmuuttajataustaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ei puututa yhtä matalalla kynnyksellä kuin vaikka kantasuomalaisen lapsen kohdalla.

Vaikka ongelma tuntuisi ammattilaisista vaikealta, ei väkivallasta kertomista voi jättää lapsen vastuulle.

– Suomessa on tilanteita, joissa 9-vuotias tyttö lähtee kesälomalla matkalle ja syksyllä istuu pulpetin ääreen silvottuna. Hän ei voi puhua asiasta kenenkään kanssa ja kaiken jälkeen hänen pitää jaksaa vielä opiskellakin, Ahmed huokaa.

Seida Sohrabi toivoo, että maahanmuuttajanaiset uskaltaisivat puhua julkisesti kohtaamastaan väkivallasta.­

Päivitystä peruskoulun opetukseen peräänkuuluttaa myös resurssiopettaja ja Lähi-Idän asiantuntija Seida Sohrabi.

– Biologian ja yhteiskuntaopin tunneille pitää lisätä osioita tasa-arvosta ja seksuaalisesta vapaudesta, Sohrabi sanoo.

– Kun jokainen taho tuo asiaa esille, se ei ole enää tabu.

Sohrabi on syntynyt pakolaisleirillä Irakissa, jonne hänen kurdivanhempansa pakenivat Iranista. Perhe muutti Vaasaan Sohrabin ollessa 5-vuotias. Nykyään valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Sohrabi on erikoistunut työssään muun muassa kunniaväkivaltaan.

Hän on tavannut useita silpomisesta selviytyneitä. Erityisesti yksi kohtaaminen Oulusta on jäänyt mieleen. Kolmekymppinen nainen poistui koulutustilaisuudesta itkien, kun keskustelu kääntyi tyttöjen sukuelinten silpomiseen.

 Myöhemmin hän kertoi, ettei hän ollut osannut yhdistää oireitaan silpomiseen.

– Myöhemmin hän kertoi, ettei hän ollut osannut yhdistää oireitaan silpomiseen. Hänen vatsansa oli turvonnut sinne kertyneen kuukautisveren takia. Seksin harrastaminen oli todella kivuliasta, eikä siitä saanut nautintoa.

Sohrabi painottaa, että tyttöjen ja naisten silpominen on asia, joka pitää ottaa Suomessa vakavasti. Asiasta pitäisi hänen mukaansa uskaltaa kysyä jatkossakin Kouluterveyskyselyssä jo sen vuoksi, että se lisäisi vanhempien tietoa siitä, että Suomessa seurataan tilannetta.

– Teko pitää tuoda rohkeasti esille ja tuomita ilman, että kohdistamme sitä tiettyyn ihmiseen tai ihmisryhmään.

Hän myös muistuttaa, kuinka tärkeää on, että juuri maahanmuuttajataustaiset naiset uskaltavat puhua aiheesta.

– Silpomisen kaltaista väkivaltaa ei saa päästää tänne yhtään. Jos asiaan ei puututa nyt, niin ei mene kauaa, kunnes se räjähtää käsiin.

Sohrabi myöntää, että kissan pöydälle nostaminen vaatii rohkeutta.

– Suomessa toimii ihmisverkostoja, jotka pyrkivät järjestelmällisti vaientamaan aiheesta puhuvia maahanmuuttajanaisia.

Solomie Tesholmen mielestä silpomisen vastaisessa työssä ollaan saatu selviä tuloksia hänen kahdeksanvuotisen uransa aikana Ihmisoikeusliitossa.­

Ihmisoikeusliiton asiantuntijan Solomie Teshomen mukaan silpomisen asennemuutostyössä tärkeintä ovat juuri pienryhmätapaamiset ja henkilökohtaiset keskustelut, joissa silpomista voidaan käsitellä luottamuksellisesti omalla kielellä. Ryhmissä annetaan myös tietoa lainsäädännöstä ja silpomisen terveyshaitoista.

– Siitä huolimatta, että ihmiset tulevat maista, joissa perinnettä harjoitetaan, osa saa tietää tyttöjen silpomisesta ja sen haitoista ensi kertaa minulta. Myös silloin, jos he ovat käyneet itse läpi silpomisen. Osa ei itse tiedä, ovatko he käyneet läpi sukuelinten silpomisen, etenkään jos silpomisesta ei ole jäänyt selkeitä fyysisiä merkkejä, hän kertoo.

Teshomen mielestä kuluneen kahdeksan vuoden aikana, jonka hän on työskennellyt Ihmisoikeusliitossa, asenteet yhteisöissä, joissa silpomista harjoitetaan tai on harjoitettu, ovat selkeästi muuttuneet kielteisemmiksi perinnettä kohtaan.

Ilman jatkuvaa työtä muutokset eivät kuitenkaan ole pysyviä.

– Tarvitaan lisää koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotta he pystyisivät paremmin auttamaan riskissä olevia tyttöjä ja lisäämään silpomisen läpikäyneiden naisten hyvinvointia.

Mikäli ilmenee epäily Suomessa asuvalle lapselle tehdystä silpomisesta tai sellaisen uhasta, ammattilaisilla ja viranomaisilla on velvollisuus ottaa asia puheeksi sekä tehdä lastensuojeluilmoitus ja ilmoittaa poliisille. Tämä ei Teshomen mukaan kuitenkaan aina toteudu.

Ryhmissä on käynyt ilmi, että esimerkiksi Suomessa vastikään synnyttäneelle naiselle, joka tulee maasta, jossa silpominen on yleistä, ei ole puhuttu asiasta neuvolassa tai synnytyssairaalassa. Toisaalta ne naiset, joilta asiasta on kysytty, ovat kertoneet, että ammattilaisen lähestymistapa oli oikea.

– Olemme huolissamme siitä, että ammattilaiset eivät ota asiaa riittävästi puheeksi, vaikka se on heidän velvollisuutensa. Myös tehokkaampi moniammatillinen yhteistyö on tärkeää tyttöjen suojelemiseksi.

Ihmisoikeusliiton ja muiden järjestöjen lisäksi erityisesti THL tekee silpomisen ehkäisytyötä, kuten tiedotusta ammattilaisille, tyttöjen ja naisten saattamista hoidon pariin sekä maahanmuuttajayhteisöjen tavoittamista.

Ujuni Ahmedin mukaan vastuu lapsista ja työstä on silti tällä hetkellä liikaa järjestöjen harteilla.

– Tämä ei ole katoava ongelma. Emme tarvitse hankkeita vaan pysyviä ratkaisuja ja toimenpiteitä, joilla voimme suojella tyttöjä, hän sanoo.

– Ylläpidämme perinnettä, jos olemme hiljaa, emmekä korjaa virheitämme.

Jos epäilet lapseen kohdistuvan väkivaltaa, ota yhteyttä paikkakuntasi lastensuojelun päivystävään puhelimeen.

Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen

  • Sukuelinten silpomisella tarkoitetaan naisten ulkoisten sukuelinten osittaista tai täydellistä poistamista tai vahingoittamista. Englanniksi toimenpiteestä käytetään termiä FGM (female genital mutilation).

  • Maailmassa elää noin 200 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Kolmella miljoonalla tytöllä on vuosittain riski joutua silvotuksi.

  • Useimmiten tyttöjen sukuelimet silvotaan 4−10-vuotiaina.

  • Mikään uskonto ei vaadi tyttöjen sukuelinten silpomista. Perinteen taustalla vaikuttavat syyt vaihtelevat alueiden ja kulttuurien välillä.

  • Suomessa elää ympärileikkauksen uhan piirissä 650–3100 tyttöä (THL, 2019).

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja maailman terveysjärjestö WHO.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?