Teemu Keskisarjan kolumni: Kaatakaa Mannerheimin, Kiven ja Waltarin patsaat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Kaatakaa Mannerheimin, Kiven ja Waltarin patsaat

Julkaistu: 30.6. 8:08

Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja toivoo patsaankaatoliikehdintää Suomeen, missä suurmiesmyyttejä oli liian kauan pönkitetty.

Me suomalaiset olemme historian hyssyttelijöitä. Kansakunnan kaapin päällä saavat patsastella semmoiset suurmiehet, joilla on verta käsissä, paskaa housuissa ja kusta päässä. Milloin opimme taannehtimaan oikeustajuamme sivistyskansojen lailla?

Hoputan patsaankaatoja kolmella pikatuomiolla. Ensimmäinen kohde on itsestäänselvä, muut vaiettuja. Kaikki sijaitsevat Helsingin keskustassa, koska mielenosoituskulttuuriamme ei voi modernisoida kyläpahasista alkaen.

Pyhin patsaamme esittää kansainvälisen tason sotarikollista. Mannerheim lahtasi vapaussodassa 1918 kymmeniätuhansia punikkeja, joiden elämillä ei ollut väliä. Yksityishenkilönäkin hän oli tunnekylmä sosiopaatti. Kenties luonnevika johtui homoseksuaalisuuden salailusta ja valheella eheytymisestä. Mannerheim rääkkäsi vaimoaan Anastasiaa vähintään henkisellä väkivallalla. Päihde- ja peliriippuvaista keikariupseeria pelkäsivät perheessä ”kaikki paitsi hevoset ja koirat”, tytär muisteli.

Jatkosodassa ylipäällikkö Mannerheim oli työpaikkakiusaaja. Hän hajotti ja hallitsi Mikkelin päämajaa simputuksella, oikuilla ja alaisten keskinäisellä tappeluttamisella. Kenraalien ja everstien työpahoinvointi kostautui kesäkuussa 1944, kun kukaan ei uskaltanut kertoa suurhyökkäyksestä marskille etukäteen. Tätä tyyppiä ei to­dellakaan tule sankarillistaa kansalliseksi isähahmoksi.

Aleksis Kivi oli surullinen esimerkki nerouden sukupuolittumisesta. Hän kerkesi syksystä jouluun vetää samanlaisen roolin kuin eräät 2000-luvulla tuomitut miestaiteilijat. Kivi häiritsi ja ahdisteli mieluiten suojattomia palvelijattaria.

Kirjoissaan hän yleisti naissukupuoleen nimitykset portto, tyttö-kanalja, lutka, liehakoitseva lunttu ja himphamppu. No, nämä olivat pienehköjä rikkomuksia aikaansa asetettuina, mutta litteratööri Kiveltä oli lupa odottaa kivempaa käytöstä sikäli, että hänen työkykynsä täysin riippui Charlotta Lönnqvistin naisellisesta lämmöstä.

Mika Waltari kuului ideologialtaan ihmiskunnan vihollisiin. Sama mikä on kiellettyä korttipakoissa, makeisissa ja lastenkirjoissa, on jostain käsittämättömästä syystä yhä suvaittua historiallisissa – siis totuudeksi tekeytyvissä – romaaneissa. Sinuhessa afroegyptiläisen stereotypia sisältää murhaajat, raiskaajat ja primitiiviset seksiobjektit. Kirjallisuudentutkijat ovat vaienneet Waltarin rasismista, joka kiteytyy esim. ilmauksessa: ”sekaantua neekereihin”.

Kun viranomaiset tukevat mielenosoittajia, Mannerheimin ja Kiven järeät näköispatsaat voi kiskoa jalustoiltaan koneilla ja vaijereilla. Waltari on teknisesti haastavampi. Veikko Hirvimäen Waltari-muistomerkki Etu-Töölössä on kovin abstrakti, kolmeosainen ja matala. Sitä ei voi kaataa. Muoto vaatii toisenlaista rituaalia. Waltari kilkuteltakoon taltoilla siruiksi vähitellen, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan kaupunkitilan moniarvoistamiseen.

Kirjoittaja on historioitsija.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?