Käärön sisältä löytyi nuoren rakastajattaren ruumis – kun vantaalainen parturi-kampaaja kuuli toisesta naisesta, alkoivat karmivat tapahtumat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Käärön sisältä löytyi nuoren rakastajattaren ruumis – kun vantaalainen parturi-kampaaja kuuli toisesta naisesta, alkoivat karmivat tapahtumat

Julkaistu: 27.6. 18:35

Naapurit eivät arvanneet, mitä heidän silmiensä edessä töölöläisen kerrostalon pihalla tapahtui, kun pienikokoinen nainen yritti työntää mattokääröltä näyttänyttä isoa pakettia Mersuunsa.

Ilta-Sanomat käsittelee juttusarjassa suomalaisten mustasukkaisuussurmien synkkää historiaa. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.

 

Heinäkuisena iltapäivänä 1998 Messeniuksenkadulla naapurit seurasivat ihmetellen, kun pienikokoinen nainen yritti tuntitolkulla saada mattokääröltä vaikuttanutta pakettia Mersuunsa.

Naisella näytti olevan suuria vaikeuksia painavan käärön kanssa, minkä takia muutamat naapurit tarjosivat apuaan.

Nainen kuitenkin kieltäytyi avusta. Syy paljastui, kun poliisit saapuivat paikalle. Kankaisiin oli kääritty naisen ruumis.

Tapausta alettiin kutsua Töölön mattosurmaksi.

Veritekoon johtaneet tapahtumat saivat alkunsa jo aiemmin kesällä, kun vantaalainen 35-vuotias parturi-kampaaja sai tietää, että hänen kahdeksan vuotta nuoremmalla aviomiehellään oli suhde 28-vuotiaan farmaseutin kanssa.

Aviomies ja farmaseutti olivat tavanneet toisensa häissä. Tuo 28-vuotias nainen päätyi myöhemmin kuolleena käärön sisälle.

Poliisi tutki heinäkuussa 1998 kampaajan autoa, jonne hän oli yrittänyt piilottaa uhrin ruumiin.

Kampaaja oli käyttänyt paljon aikaa suhteen selvittämiseen: hän muun muassa osti magnetofonin ja piilotti sen miehensä autoon. Kampaaja myös selvitti toisen naisen yhteystiedot.

Lopulta vaimo yllätti miehensä tämän salarakkaan luota kiipeämällä pakettiauton katolle ja siitä kerrostalon toisessa kerroksessa sijainneeseen asuntoon.

Suhteen paljastumisesta huolimatta kampaaja ei halunnut erota miehestään. Hänen kerrottiin yrittäneen pelastaa liittonsa jopa maksamalla miehelleen kuukausipalkka siitä, että tämä jäisi kotiin.

Omien sanojensa mukaan nainen myös suostui aborttiin pitääkseen miehensä kotona. Naisella oli entuudestaan kolme alle kouluikäistä lasta.

 Onneksi en muista niitä iskuja, raivoissani olen iskenyt.

Aviomies halusi kuitenkin eron ja jätti avioerohakemuksen Vantaan käräjäoikeuteen 16. heinäkuuta 1998.

Aviopari yritti pelastaa liittoa vielä yhteisellä ”häämatkalla” Italiaan. Pari palasi Suomeen aamuyöllä 26. heinäkuuta.

Seuraavan yön aviomies vietti farmaseutin luona Töölössä.

Aamulla aviomies kävi kotipihalla, missä syttyi riita vaimon kanssa. Mustasukkainen vaimo seurasi miestään tämän työpaikalle. Hän oli kotona kastellut miehen vaatteet, jotta tämä ei voisi lähteä kotoa. Mies kieltäytyi parkkipaikalla jatkamasta kotipihalla alkanutta riitaa ja meni töihin.

Kampaaja lähti miehensä työpaikalta tämän rakkaan luo mukanaan rautalapio, päiväpeite ja kolme teräasetta.

Myöhemmin oikeudessa kampaaja sanoi, että lapio oli menossa hänen äidilleen lainaksi ja päiväpeite pestäväksi eivätkä liittyneet siihen, mitä seuraavaksi tapahtui.

 Miten tuppipuukon kanssa mennään vain juttelemaan?

Kampaaja soitti farmaseutin työpaikalle ja sai kuulla, että nainen oli kotona. Hän myös soitti uhrille vielä tämän asunnon lähellä olevasta puhelinkioskista.

Kampaaja surmasi uhrin lyömällä tätä puukolla ja silitysraudalla ja kuristamalla silitysraudan johdolla.

Uhrin huolestunut sisko löysi kampaajan pesemässä verisiä käsiään.

Rapun edessä näkyivät vielä veriteon jäljet.

Käräjäoikeus tuomitsi naisen vuonna 1999 murhasta. Asiaa käsiteltiin vuonna 2000 vielä hovioikeudessa, missä rikosnimike muuttui tapoksi.

Oikeudessa kampaaja peitteli kasvojaan medialta.

Syyttäjä piti rikosta yhä murhana, sillä kampaajan katsottiin surmanneen aviomiehensä naisystävä kylmänrauhallisesti harkiten ja suunnitelmallisesti.

– Surmaamisen jälkeen hän määrätietoisesti puhdisti puukon, siivosi lattiat verestä, keräsi vereentyneet vaatteet, paketoi ruumiin muovisäkillä ja kääri mustaan kangaspeittoon tarkoituksenaan kuljettaa ruumis pois ja hävittää se, syyttäjänä toiminut Tom Ifström kertoi IS:lle hovioikeuden käsittelyn aikaan.

Puolustus vetosi muun muassa naisen mielentilaan ja yritti saada murhatuomion tapoksi. Mielentilalausunnon mukaan nainen oli teon tehdessään täydessä ymmärryksessä, mutta hänellä todettiin tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö.

Kampaaja sanoi menneensä uhrin luo ”vain juttelemaan”.

– En ole murhannut, tapoin, olin mielisairas sillä hetkellä. Onneksi en muista niitä iskuja, raivoissani olen iskenyt. Kaikki se loppu oli epätoivoista räpiköintiä. Tänä päivänä en toimisi noin, mutta silloin en ollut oma itseni, kampaaja selitti tekoaan oikeudessa.

– Miten tuppipuukon kanssa mennään vain juttelemaan, omaisia edustanut uhrin veli kuitenkin ihmetteli.

Mattosurmaa käsiteltiin myös hovioikeudessa.

Uhrin veljen mukaan kampaaja oli käynyt uhrin työpaikalla nimittelemässä tätä aviorikkojaksi, ja siten motiivi oli selvä.

Hovioikeuden mukaan rikoksessa ei kuitenkaan ollut kyse murhasta, vaan taposta. Hovioikeus tuomitsi kampaajan yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen. Yksi hovioikeuden kolmesta jäsenestä olisi pitänyt voimassa käräjäoikeuden tuomion.

Kampaajan ero miehestään astui voimaan aprillipäivänä 1999. Marraskuussa 1999 kampaaja meni naimisiin 25-vuotiaan elinkautisvangin kanssa. Nainen jätti kuitenkin erohakemuksen Vantaan käräjäoikeuteen parin kuukauden avioliiton jälkeen.

Kampaajan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

 

Lue lisää Ilta-Sanomien rikostarinoita täältä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?