Lardot katsoo, ettei tietolähteen rekisteröiminen ole vaatinut erillistä suostumusta – ”Se tulee automaattisesti kun henkilö ryhtyy tietolähteeksi” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lardot katsoo, ettei tietolähteen rekisteröiminen ole vaatinut erillistä suostumusta – ”Se tulee automaattisesti kun henkilö ryhtyy tietolähteeksi”

Keskusrikospoliisin (KRP) päällikkö Robin Lardot Helsingin hovioikeudessa 25. kesäkuuta 2020.

Julkaistu: 25.6. 14:24

Poliisijohdon virkarikosoikeudenkäynnissä kuultiin tänään KRP:n päällikköä Robin Lardotia, joka toimi syytteiden ajankohtana Poliisihallituksessa poliisijohtajana ja rikostorjuntayksikön päällikkönä.

Keskusrikospoliisin (KRP) päällikön Robin Lardotin mielestä poliisin tietolähteiden rekisteröiminen edellytti lähteiden suostumusta, mutta mitään erillistä lupaa ei siihen tarvittu. Suostumus rekisteröintiin tuli Lardotin mukaan annetuksi samassa yhteydessä, kun ihminen päätti alkaa poliisin tietolähteeksi.

– Suostumus tarvitaan, mutta se tulee automaattisesti, kun henkilö ryhtyy tietolähteeksi, Lardot sanoi torstaina kuulemisessaan Helsingin hovioikeudessa.

Suostumus on ollut keskeinen riidanaihe Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan epäselvyyksiä koskevassa oikeudenkäynnissä. Esimerkiksi huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio on kertonut tyhjentäneensä rekisterin, koska tietolähteet peruuttivat suostumuksensa. Hän sanoi aiemmin tällä viikolla omassa kuulemisessaan, että rekisteröinnissä nousi seinä vastaan, kun suostumuksen merkitys ymmärrettiin. "Kuin ilmapallosta olisi lähtenyt ilma", Aarnio sanoi.

Suostumuksen merkityksestä on aiemmin käräjillä kuultu todistajana tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniota. Hänen mukaansa rekisteröinti on mahdollista tehdä ilman suostumusta eikä laissa ole tietolähteille erityistä oikeutta omien tietojensa poistamiseen.

Syyttäjä Mikko Männikkö ja Lardot puivat kauan, mitä tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan ja milloin jotakuta voi kutsua poliisin tietolähteeksi. Männikkö kysyi, onko Lardotin mukaan niin, että henkilöä ei voi käyttää tietolähteenä, jos tämä ei suostu rekisteröitäväksi.

– Tietolähdetoiminta toimii niin, että tietolähde ottaa yhteyttä poliisiin, mutta eihän sitä tietoa yhteydenoton tiimoilta oteta, vaan lähdettä mennään tapaamaan ja se on tietolähdetoimintaa. Se ei ole tietolähdetoimintaa, jos lähde ei ole rekisteröity, Lardot sanoi.

– Jos joku ilmoittaa poliisille puhelimitse jotain, niin on vaikea nähdä, että poliisi ei ottaisi vastaan sitä tietoa, hän kuitenkin lisäsi.

"Tänä päivänäkään en tiedä, mikä olisi ollut toinen tapa"

Syyttäjien mukaan Helsingin poliisissa rikottiin lakia 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa, kun tietolähderekisteri ensin putsattiin tyhjäksi ja sitten tietolähteiltä vastaanotettiin tietoa merkitsemättä lähteiden käyttöä rekisteriin. He katsovat, ettei valvomatonta ja dokumentoimatonta poliisitoimintaa voi oikeusvaltiossa olla.

Syytteessä ovat Jari Aarnio, kaksi hänen alaistaan sekä poliisijohtoa aina entiseen poliisiylijohtaja Mikko Paateroon asti. Kuten käräjillä myös hovissa kaikki syytetyt kiistävät syytteet.

Syyttäjien mukaan Lardot reagoi liian hitaasti siihen, kun tietolähdetoiminnassa ilmeni ongelmia ja rikkoi näin virkavelvollisuuttaan. Lardotin syyte ajoittuu vuosille 2010–2013, jolloin hän toimi Poliisihallituksessa poliisijohtajana ja rikostorjuntayksikön päällikkönä.

– Lardot on väittänyt täyttäneensä toimimisvelvollisuutensa päivittämällä SALPA-määräyksen vuonna 2013. Syyttäjän käsityksen mukaan Lardotin toiminta ei ole ollut riittävää tai riittävän nopeaa, sanotaan syyttäjien valituskirjelmässä.

Asiaan palattiin oikeudenkäynnissä, ja Lardot toisti näkemyksensä, että määräys päivitettiin ajallaan.

– Tänä päivänäkään en tiedä, mikä olisi ollut toinen tapa. Jos määräys aiheuttaa tulkinnanvaraa, ei sitä voida kumota, Lardot sanoi.

Käräjillä kaikki syytteet nurin

Poliisin tietolähteet ovat esimerkiksi rikospiireissä liikkuvia ihmisiä, jotka kertovat poliisille tietoa alamaailman tapahtumista. Tietolähteiden rekisteröinti on tärkeää muun muassa valvonnan takia. Valvonnalla voidaan pitää huolta esimerkiksi sitä, etteivät poliisit katso vinkkaajiensa tekemiä rikoksia läpi sormien.

Tietolähderekisteri oli käytössä 2000-luvun alusta, kunnes Aarnio tuhosi sen vuosien 2007–2008 aikana. Aarnio on perustellut toimintaansa muun muassa sanomalla, että lähteet pelkäsivät paljastuvansa, koska paljastuminen olisi voinut tietää heille hengenvaaraa.

Käräjillä kaikkien kahdeksan syytetyn syytteet kaatuivat. Käräjäoikeuden mukaan tietolähteiden rekisteröintiin ei ollut laillista tapaa, joten se päätyi hylkäämään syytteet.

Oikeus tuli kuitenkin osittain syyttäjän kannalle. Se katsoi, että Helsingin poliisilaitos käytti vuosina 2008–2013 tietolähteitä.

– Helsingin poliisilaitoksessa ei siten noudatettu tietolähdetoiminnan järjestämistä ja toteuttamista koskevia velvoittavia säännöksiä ja määräyksiä.

Oikeus katsoi, että poliisin olisi pitänyt perustaa tietolähteiden rekisteröintiä varten valtakunnallinen tietolähderekisteri. Rekisterin perustamisen laiminlyönnistä ei kuitenkaan syytetty ketään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?