Kohun keskelle joutunut kenttäpiispa lainasi Veikko Huoviselta ”karvakannelta” – Huovisen suku ei ole innoissaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kohun keskelle joutunut kenttäpiispa lainasi Veikko Huoviselta ”karvakannelta” – Huovisen suku ei ole innoissaan

Julkaistu: 24.6. 19:38

”Pannaan se karvakannel soimaan.” Kenttäpiispan lisääntymisajatusten esikuvana oli 1970-luvun pienviljelijä.

Kenttäpiispa Pekka Särkiön Kotimaa-lehden verkkosivuilla julkaistu, pikaisesti poistettu ja vuolaasti anteeksipyydelty blogikirjoitus naisista synnyttäjinä päättyi muhevaan Veikko Huovis -lainaan.

”Pannaan se karvakannel soimaan”, kenttäpiispa kannusti Suomen naisia Huovisen Lentsu-romaanin pienviljelijä Aleksi Rinteelää siteeraten.

Särkiö vetosi kirjoituksessaan ”perinteellisten arvojen” puolesta.

IS kertoi blogikohusta maanantaina.

Veikko Huovisen (1927–2009) suku ei ole järin ihastunut, että kenttäpiispa valitsi kohublogiinsa runoratsun ja kokoavan loppuhenkosen juuri Huoviselta.

Lentsu eli kertomus suomalaisesta räkätaudista ilmestyi vuonna 1978. Sitä on muisteltu tänä vuonna myös koronaviruksen yhteydessä.

– Se (karvakannel) sitaatti oli aika pahasti irti asiayhteydestä, sanoo Huovisen tytär Ritva Tapio.

– Rinteelän Aleksihan sen sanoi, kainuulainen hyvin perinteellisesti ilman sähköä ja mitään mukavuuksia elänyt pienviljelijä 70-luvun alussa.

Kenttäpiispan blogikirjoitus on – tai oli – vuodelta 2020.

– Aleksilla oli kyllä aikoinaan esikuva todellisuudessa, mikä ei ollut mitenkään tavallista hänen (Huovinen) kirjoissaan, Tapio lisää.

Tapio toivoo, ettei siteerauksesta synny mielikuvaa, että myös Veikko Huovinen olisi jakanut romaanihenkilönsä ajatukset.

Tai Särkiön ajatukset.

– Silloin mennään kyllä aika lailla harhaan.

– Toki usein Huovista siteerataan, mutta ne ovat silloin yleensä aika positiivisia asioita, mitä tämä siteeraus ei ollut.

– Hänen (kenttäpiispan) omalta kannalta tämäkin oli varmasti positiivinen, mutta kirjailijan omia arvoja siteeraus ei kuvasta.

Kirjailija Veikko Huovisen vuonna 1979 ilmestynyt poikkeuksellisen ärhäkkäästä viruskiertolaisesta kertova Lentsu on ollut muutenkin paljon esillä kuluvana vuonna.

Tapion mukaan hänen isänsä ei ollut mikään feministi, mutta piti naisia ja miehiä tasa-arvoisina ja arvosti suuresti naisia.

– Hänhän teki itse töitä kotona, ja äitini taas oli kodin ulkopuolella työelämässä (hammaslääkäri), Tapio muistuttaa.

Huovis-seuran puheenjohtaja Matti-Jussi Pollari ei ehtinyt nähdä kenttäpiispan blogitekstiä ennen sen katoamista.

– Onkohan siellä luettu Huovista kuin piru raamattua. Yksittäisten ajatusten irrottaminen on aina vähän vaarallista, Pollari miettii.

Hän muistelee Huovisen tehneen Lentsua varten pohjatöitä leikkaamalla lehdistä talteen kiukkuisia yleisönosaston kirjoituksia.

Pollarin mielestä on tärkeää tehdä ero Huovisen ajatusten ja romaanihenkilön ajatusten välillä.

– Aivan kuten Seitsemässä veljeksessä puhuu Jukolan Jussi, ei Aleksis Kivi.

Kenttäpiispa Pekka Särkiöllä on päässä myyttisen karvakanteleen sijasta karvalakki.

Mitä tulee kenttäpiispaa inspiroineeseen ”karvakanteleeseen”, Pollarin mielestä ei ole epäselvyyttä, etteikö romaanin pienviljelijällä ja kenttäpiispalla olisi ollut mielessä naisen synnytyselin.

Sanaa ei tosin löydy Kari Vuokareen toimittamasta huovinen-suomi -sanakirjasta Marniva mäkipeura, josta ilmestyi äskettäin uusi painos.

Näin Särkiö lainasi Aleksi Rinteelän nimeltä mainiten Huovisen Lentsua:

”Mutta sitä minä pien höpöpuhheena, että naisella olisi joku rooli, josta sen pitäisi vappautua. Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. ... Se on jokkaisen naisen ja miehen velvollisuus, että pannaan ... siis tuota-tät-että, se karvakannel soimaan ja tehhään uusia ihmisiä maapallolle hipsimään.”

Teologian tohtorin oppiarvon hankkinut Särkiö on toiminut Puolustusvoimien kenttäpiispana vuodesta 2012 lähtien.

Kenttäpiispa rinnastetaan sotilasarvoltaan prikaatikenraaliin, siviiliarvoltaan lääninrovastiin.

Särkiä on sittemmin pyytänyt anteeksi kirjoituksensa aiheuttamaa mielipahaa ja kertonut kärsineensä harkinnan puutteesta.

Hän kertoi MTV:lle ymmärtävänsä nyt, ettei persoonaa ja viranhoitoa voi erottaa toisistaan, ja tehneensä havainnon, ettei perinteellisesti ajattelevien ihmisten ääni kuulu nykyisin kovin hyvin.

Itse hän aikoo kuitenkin jatkossa sitoutua Puolustusvoimien arvoihin ja olla huolellisempi tekstiensä ja niiden aiheiden suhteen.

Erityisen vaikeiksi tyylilajeiksi Särkiö määritteli satiirin, huumorin ja piikikkyyden.

Juttua päivitetty 26.6. klo 17.25: Korjattu kuvatekstiä. Kuvassa on kenttäpiispa Pekka Särkiö, ei hänen isänsä kenraalimajuri Hannu Särkiö.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?