Kommentti: 70-vuotiaiden kotiaresti päättyi – oliko se tarpeen? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: 70-vuotiaiden kotiaresti päättyi – oliko se tarpeen?

Kaupassa käyntikin voi olla tärkeä henkireikä, jos päivässä ei muuten tapahdu mitään.

Julkaistu: 24.6. 18:45

Koronavirus on ikärasisti, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Vapaus koittaa keskellä kesähellettä.

Hallituksen ilmoitus lopettaa suositus lähikontaktien välttämisestä yli 70-vuotialle sai ikäihmiset huokaisemaan helpotuksesta. Monet ovat ottaneet asiat kirjaimellisesti ja välttäneet melkein välttämättömiäkin menoja.

Nykyään seitsemänkymppiset ovat hyväkuntoisia ja muodostavat vaikkapa monen kuntosalin päiväkävijöistä ison osan. Tänä keväänä he ovat kadonneet. Toki on niin, että terveydestään huolehtiva ihminen huolehtii myös tautivaarasta. Lihaskunnon ylläpito salilla ei auta virusta vastaan. Parempi treenata sen minkä voi kotona.

Kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Jotkut vanhat ja hauraan oloiset ihmiset ovat kohteliaasti kieltäytyneet naapuriavusta vaikkapa kaupassa käynnissä.

Senkin ymmärtää. Pari kauppakäyntiä viikossa voivat olla ainoat piipahdukset kodista ja television äärestä todellisuuteen. Se virkistää, vaikka ei montaa sanaa vaihtaisi edes myyjän kanssa. Näin on muulloinkin kuin poikkeusoloissa. Riski koettiin ottamisen arvoiseksi.

Suositus ei ole sääntö, mutta suomalaiset ottavat viranomaiselta tulleen suosituksen sääntönä. Erityisesti vanhempien ihmisten kokemus on, että suosituksia ja sääntöjä ei laadita turhaan.

Kuuliaisia kevät on koetellut kovasti. Monen tärkeät kontaktit ovat yhä tutussa kahvilassa tai vanhustentalon ruokalassa. Yllättävän moni vanhempikin ihminen osaa liikkua verkossa ja somessa. Mutta monelle ne ovat myös täysin vieraita.

Tärkeitä sukulaisten tapaamisia ja lastenlasten näkemisiä on jätetty väliin, ikäihmisten turvaksi.

Tämä oli yksinäisyyden kevät.

Vastarinta heräsi

Kun määräykset tulivat voimaan, ikäihmisiä saatettiin katsoa pahastikin kaupoissa. Jotkut saattoivat huomautellakin heille.

Ilkeän itsekäs ajattelu meni niin, että ”jos me nuoremmat uhraudumme ja luovumme kaikesta kivasta noiden vuoksi, miksi ne ottavat itse riskejä.”

Kevään ja kesän aikana on selvinnyt moni asia. Muun muassa se, että koronaviruksen aiheuttama covid-19 on julma tauti, joka voi aiheuttaa perusterveellekin nuoremmallekin ihmisille viikkojen tai kuukausien piinan, vaikka ei tappaisikaan.

Ei suojeltu vain ikäihmisiä, suojeltiin itseä ja suojeltiin kaikkia muita.

Koventuneet asenteet saivat ikäihmiset antamaan takaisin. Ihmeteltiin, miksi niidenkin, joilla ei ollut perussairauksia, piti varoa joka käänteessä. Suuri osa iäkkäistä kuolleistahan eli hoivakodeissa, joissa vähemmänkin vakavat taudinaiheuttajat ovat vaarallisia.

Puhuttiin ikärasismista.

Ja totuus onkin, että koronavirus on ikärasisti.

Karu totuus

Hallitus teki päätöksen suosituksen poistosta tiistaina. Vaikka päätös oli tämä, perustelut ovat ikäihmisille yhä karua luettavaa.

Suomessa 87 prosenttia covid 19 -tautiin kuolleista on yli 70-vuotiaita.

Kyse ei ole vain kuolemista, vaan sairastetun taudin vakavista seurauksista, joita ei vielä tunneta. Toisilla ne tuntuvat menevän ohi äkkiä, toisilla ei millään. Covid-19 ei ole vain hengityselinsairaus, vaan vaikuttaa ympäri kehoa.

Suosituksen antamatta jättäminen keväällä olisi ollut edesvastuutonta. Silloin viruksesta ja taudista tiedettiin vielä vähemmän kuin nyt. Jos uhan tiedetään olevan todellinen, mutta siitä tiedetään vähän, on parempi vastata tiukasti.

Koronavirus on kiusanamme vähimmillään vielä kuukausia, hyvin mahdollisesti vuosia. Ajan kuluessa tieto sen tarttumisesta, taudista ja hoidosta kasvavat. Silloin yksilöllisemmät ratkaisut ovat mahdollisia ja yhtä kattavia rajoituksia ja suosituksia ei tarvitse antaa.

Kevät rankaisi. Toivottavasti kesä antaa anteeksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?