Kouluterveyskysely paljasti, että suomalaisten tyttöjen sukuelimiä on silvottu – miksi THL ei nostanut tuloksia näkyvästi esille? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kouluterveyskysely paljasti, että suomalaisten tyttöjen sukuelimiä on silvottu – miksi THL ei nostanut tuloksia näkyvästi esille?

Seuran mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) yritti häivyttää kouluterveyskyselystä saatuja tietoja suomalaissyntyisten tyttöjen ympärileikkauksista. Tutkimuspäällikön mukaan syy oli kyselytulosten epäluotettavuudessa.

Kouluterveyskyselyssä kysyttiin sukuelinten silpomisesta.­

24.6.2020 6:32

Seura-lehti julkaisi kesäkuun alussa artikkelin, jonka mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) olisi yrittänyt häivyttää tietoja koskien suomalaissyntyisten tyttöjen sukupuolielinten silpomista.

Kyse on THL:n vuoden 2019 Kouluterveyskyselystä, jossa kysyttiin ensimmäisen kerran koskaan Suomessa, ovatko vastaajat ympärileikattuja eli onko heidän sukuelimiään silvottu.

Seuran mukaan THL olisi paitsi viivytellyt viime syksynä valmistuneen kyselyn ympärileikkausta koskevien vastausten raportoimisessa myös ”häivyttänyt” kesäkuussa julkaistut tulokset raportin sisäsivuille, ottamatta niitä osaksi terveyskyselyn päätuloksia ja tiedotetta.

Terveyskyselyssä ympärileikkauksesta kysyttiin lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilta. 35 000 vastanneesta koululaisesta 80, eli 0,2 prosenttia, ilmoitti olevansa ympärileikattuja. Suomessa syntyneistä tytöistä 51 kertoi olevansa ympärileikattuja ja lisäksi 91 kyselyyn vastannutta Suomessa syntynyttä tyttöä ilmoittivat, etteivät osaa sanoa, onko heitä ympärileikattu. Useimmiten sukuelinten silpomisesta kertoivat somalialaissyntyiset tytöt.

Tulosten valossa THL on tiedottanut, että ympärileikattujen tyttöjen ja naisten lukumäärä vaikuttaa Suomessa hyvin pieneltä. Ympärileikkauksesta ei aiota enää kysyä seuraavassa Kouluterveyskyselyssä.

THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti, ovatko kuvatut määrät todellakin pieniä?

– 51:stä Suomessa syntyneestä vastaajasta 40 ilmoitti molempien vanhempiensa syntyneen Suomessa. Jos luotamme, että he ovat vastanneet syntymämaata koskeviin kysymyksiin oikein, niin tieto ympärileikkauksesta on mitä todennäköisimmin väärä, Klemetti sanoo IS:lle.

– Niistä maista, missä ympärileikkauksia harjoitetaan, on tullut meille ensimmäisiä maahanmuuttajia vasta 1990-luvun alussa. Kun käyttää pientä matematiikkaa, niin huomaa, että ei voi mitenkään olla tullut tuolloin pakolaisena Suomeen, syntynyt täällä ja nyt 17-vuotiaan vanhempi.

Onko mahdollista, että vanhempien syntymämaa on vain vastattu väärin?

– On mahdollista, että on vastattu väärin ympärileikkauskysymykseen, sukupuoleen, vanhempien tai omaan synnyinmaahan. Näiden 40:n vastaukset ovat siis hyvin epävarmoja.

Klemetin mukaan luotettavampina voi pitää noin kymmenen koululaisen vastausta, jotka kertoivat heidän vanhempiensa tai toisen vanhemman syntyneen ulkomailla. Heistä muutaman vanhemmat ovat syntyneet ympärileikkausta harjoittavissa maissa.

– Voi olla, että muutama Suomessa syntynyt tyttö on siis ympärileikattu. Tämä on vakava viesti, mikä meidän pitää ottaa huomioon. Ehkäisytyötä on tärkeä jatkaa, erityisesti juuri tänne tulleet huomioiden.

Vastaajista kahdeksantoista ulkomailla syntynyttä tyttöä kertoi tulleensa ympärileikatuiksi. Klemetin mukaan luku on kuitenkin niin pieni, että tulokseen liittyy epävarmuustekijöitä.

– Ympärileikkausperinnettä harjoittavista maista tulleilla ympärileikkaus olisi lähtömaassa ollut hyvin paljon todennäköisempää. Siitä voimme päätellä, että ehkäisytyöllä on suuri merkitys.

THL aikoo kuitenkin poistaa seuraavasta Kouluterveyskyselystä kysymyksen ympärileikkauksista. Miksi? Eikö ongelman laajuudesta haluta tietää paremmin?

– Ilman muuta halutaan, mutta kouluterveyskyselyyn liittyvä epävarmuustekijä on liian suuri. Meidän pitää miettiä, onko tutkimuseettisesti oikein kysyä jotakin, mihin lapset ja nuoret eivät osaa vastata.

– Kouluterveyskysely ei voi antaa luotettavaa tietoa ilmiöstä, joka on näin harvinainen. Virheiden osuus kasvaa niin suureksi, että tutkija ei voi tulosten perusteella päätellä juuri mitään.

Missä menee prosentuaalinen raja, jonka mukaan väkivallan tyyppi katsotaan liian marginaaliseksi niin, että sitä ei voida ottaa mukaan kyselyyn? Miten raja päätetään?

– Sille ei ole lukua, mutta mitä yleisempi ilmiö on, sitä luotettavampi tulos on. Periaatteessa mikään väkivalta ei ole niin marginaalista, etteikö siitä pitäisi kysyä, mutta siitä pitäisi kysyä luottamuksellisesti ja kasvokkain ammattilaisen kanssa.

Kouluterveyskyselyssä on kuitenkin kasvokkaista kontaktia matalampi kynnys kertoa väkivallasta. Miten asiaa voitaisiin jatkossakin selvittää matalalla kynnyksellä?

– Asiasta on helpompi kertoa anonyymisti, mutta kouluterveyskysely osoitti, ettemme saa siten luotettavaa tietoa. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajan pitäisi luoda oppilaisiin luottamuksellinen suhde, jotta asia voidaan ottaa puheeksi esimerkiksi nuoren kertomien oireiden kautta.

– Työhön tarvitaan mukaan kaikki ammattilaiset. Ei pelkästään terveydenhuollon, vaan varhaiskasvatuksen, koulun, järjestöjen ja muiden alojen työntekijät.

Klemetin mukaan samalla ehkäisytyötä tekevät oppivat asiasta yhteisöltä.

– Sillä tavalla saamme asiaa edistettyä, mutta se on tietysti pitkä tie.

THL julkisti kouluterveyskyselyn keskeiset tulokset jo syyskuussa 2019. Ympärileikkausta koskevista vastauksista ei kuitenkaan tuolloin kerrottu mitään. Miksi ei?

– Tietyt kysymykset raportoidaan perustulosten yhteydessä. Sen lisäksi on kysymyksiä tai aiheita, jotka analysoimme ja raportoimme erikseen. Tulokset valmistuvat, kun ehdimme analysoimaan aineistoa. On tärkeä pystyä keskustelemaan siitä, kuinka luotettavia tulokset ovat. Työ vie valitettavasti aikaa.

– Ei ole tarkoitus salata mitään, vaan tarjota luotettavaa tietoa.

Kun THL julkisti kysymyksen pohjalta saadut tiedot kesäkuun alussa, tiedotteessa eikä päälöydöksissä mainittu sitä, että nyt oli ensimmäisen kerran vahvistettu Suomessa tapahtuneen laittomia silpomisia, vaan asia kerrottiin raportin sisäsivuilla. Miksi?

– Koska emme saaneet luotettavasti vahvistettua asiaa Kouluterveyskyselyllä. Se ei ollut mikään tarkoitushakuinen sisäsivulle piilottaminen.

Seura kertoi myös kysyneensä Klemetiltä, miksi ympärileikkauksista ei kysytty myös peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisilta. Kyselyn ulkopuolelle jäivät sellaiset nuoret, joiden opintopolku katkesi peruskoulun jälkeen. Klemetin mukaan syy oli se, että peruskouluikäiset voisivat ymmärtää kysymyksen väärin. Kuitenkin Fenix Helsingin asiantuntija Yasin Isse sanoi Seuralle, ettei peruskouluikäisillä tytöillä ole mitään ongelmia ymmärtää kysymystä, jos heidän perheensä on lähtöisin maasta, jossa silpomiset ovat yleisiä.

Miten vastaatte Yasin Issen näkemykseen? Miksi ympärileikkauksista ei kysytty jo peruskouluikäisiltä?

– Isse on osin oikeassa, mutta meillä on paljon kokemusta ja tietoa siitä, että naiset, jotka tulevat kulttuurista, missä silpominen on yleistä, eivät osaa välttämättä yhdistää silpomista sitä seuraaviin oireisiin. Kouluterveyskyselyssä toisen asteen opiskelijoistakaan kaikki eivät osanneet vastata kysymykseen, ja nuoremmissa heitä olisi enemmän. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä asia pitäisi tulla ensin esille terveystiedon ja biologian opetuksessa ja vasta sitten kysymykseen voisi vastata luotettavammin. Tietoa tulisi jakaa osana seksuaalikasvatusta jo huomattavasti pienemmille koululaisille.

Eli kysely olisi mahdollista toteuttaa laajemmin, kun aihe on huomioitu paremmin opetuksessa?

– Kyllä.

THL:n vuonna 2019 valmistuneen arvion mukaan Suomessa elää ympärileikkauksen uhan piirissä 650–3100 tyttöä. THL:n asiantuntija Mimmi Koukkula kuitenkin sanoi Helsingin Sanomien vuoden takaisessa jutussa, että suurin uhka koskee todennäköisesti vain kymmeniä tyttöjä.

Mihin arvio perustuu? Mistä suuressa erossa on kyse?

– Jo arvion haitarissa on valtava ero. Siihen vaikuttaa se, katsommeko toisen polven maahanmuuttajien olevan vaarassa tulla ympärileikatuksi vai ajattelemmeko, että kyse on vain ensimmäisen polven maahanmuuttajista.

– Kouluterveyskysely viittasi siihen, että ympärileikkauksen riski väheni Suomeen tultaessa merkittävästi, kun lukuja verrataan lähtömaiden ympärileikkausriskiin.

Seura kertoi myös pyytäneensä viime vuonna THL:ää kertomaan, kuinka moni vuonna 2017 synnyttäneestä, 118:sta ympärileikatusta äidistä oli syntynyt Suomessa. THL kuitenkin salasi tiedon tietosuojaan vedoten. Seura vei asian hallinto-oikeuteen, joka määräsi THL:n on luovuttamaan tiedot. Lopulta selvisi, että ympärileikattuja synnyttäjiä ei ollut suomalaissyntyisissä, vaan tieto alle viidestä henkilöstä perustui virhemerkintöihin.

Miksi THL ei alun perin halunnut antaa tietoja medialle?

– Jos henkilöitä on alle viisi, niin yksityisyyden suojan varmistamiseksi tietoja ei anneta. THL:n tarkoitus ei ole salata mitään, mutta pyrimme aina siihen, ettei kukaan yksittäinen henkilö ole tunnistettavissa tulosten perusteella.

Mitä toimenpiteitä THL:llä on suunnitteilla tyttöjen silpomisen estämiseksi tulevaisuudessa?

– Jatkamme toimintaohjelman toteuttamista, johon kuuluu ehkäisytyötä kuten tiedotusta ammattilaisille. Lisäksi pidämme huolta, että silvotut tytöt ja naiset saisivat hoitoa. Suomessa pääsee korjausleikkaukseen, jos silpomisen jälkiseurauksista on haittaa terveydelle.

THL selvittää vielä tulevaisuudessa Suomen maahanmuuttajayhteisöjen ajatuksia ympärileikkauksista. Kaikkia yhteisöjä ei ole vielä tavoitettu.

– Meillä on ollut erittäin hyviä tapaamisia yhteisöjen kanssa, mutta virallista laadullista tutkimusta emme ole tehneet. Näistä tapaamisista on syntynyt mielikuva, että silpominen on jo ohimennyttä perinnettä. Meillä on ollut myös yhteistyötä niiden kanssa, jotka ovat sitä mieltä, että silpomista tapahtuu edelleen.

Klemetin mukaan tapaamisista on syntynyt osin jakautunut mielikuva: pieni osa on sitä mieltä, että silpomista tapahtuu edelleen ja suurin osa on sitä mieltä, että se on jo ohimennyttä perinnettä.

– Oikeasti mennään varmaankin jossain siinä välillä – tänne hyvin kotiutuneet ovat luopuneet perinteestä ja juuri tänne tulleet tarvitsevat tietoa. Ehkäisytyötä olisi kohdistettava erityisesti heille. Yhteisöt ovat mukana ehkäisytyössä.

Onko Suomen viranomaisilla riittävästi tietoa sukuelinten silpomisesta tai sen uhasta?

– Pitää lisätä uskallusta, jotta asiasta puhutaan. Lisäksi pitää lisätä tietoa yhteisöissä niin, ettei heillä tule sellainen olo, että heitä kiusataan ja leimataan. Tehdään selväksi, että tämä liittyy kansainvälisiin sopimuksiin siitä, että yhtäkään tyttöä ei silvota.

Vaikeuttaako työtä se, että silpominen on yhä tabu?

– Edelleen aiheet, jotka liittyvät ihmisen seksuaalihyvinvointiin ovat vaikeita asioita Suomessakin. Sen lisäksi tässä on kulttuurinen puoli, jonka takia ammattilainen voi joutua miettimään, että voinko minä kysyä jotakin. THL:n sivuilla on hyvä ulkomaalaistaustaisten naisten tekemä video siitä, mitä voi kysyä, milloin ja miten.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?