Metsähallitus tiedottaa löytäneensä peräti 208-vuotiaan raakun eli jokihelmisimpukan Lapista.
– Ennätysraakku näki päivänvalon tai ainakin veden virtauksen vuotta ennen kuin Helsingistä tuli maamme pääkaupunki tai kun Napoleon teki epäonnisen sotaretkensä Venäjälle vuonna 1812, tiedotteessa ihmetellään.
Raakkujen iänmääritykset ovat osa Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämää, Norjan, Ruotsin ja Venäjän kanssa yhteistä Salmus-projektia. Erittäin uhanalaisten raakkujen ikiä halutaan saada selville, jotta tiedetään, millä populaatioilla on suurin suojeluarvo ja millaisia suojelutoimia niihin kannattaa kohdistaa.
Samalla ikämääriteltiin myös 18 muuta raakkua. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä vanhoja kuin tämä ”208-vuotias riskiryhmäläinen ikänestori”. Muut raakut olivat 73–181-vuotiaita. Metsähallitus kertoo, että vaikka jokihelmisimpukat olivatkin iäkkäitä, ne eivät silti olleet erityisen suuria, vaan pituutta simpukoilla oli vain 11–12 senttimetriä.
Jokihelmisimpukat eivät kasva kovin suuriksi.
Ikämääritysten lisäksi Salmus-projektissa muun muassa kartoitetaan raakulle sopivia vesistöjä ja aiemmin tuntemattomia esiintymisalueita.
– Selvityksessä on myös raakun väli-isäntien eli lohen ja taimenen tila ja raakkuloisinnan aste, raakkupopulaatioiden jokikohtainen ikärakenne sekä raakku- ja lohikalakantojen geneettinen rakenne. Lisäksi ollaan mukana kehittämässä tekniikoita, joilla raakun toukkavaihe saadaan infektoimaan väli-isäntäkala ja kehittymään laitoskasvatuksessa luonnonvesiin siirrettävän kokoiseksi, Metsähallitus kertoo.
Raakkujen iänmääritys tehtiin Ruotsin luonnonhistoriallisessa museossa Tukholmassa.
Raakulla on lihaksia, muun muassa lihaksikas jalka sekä kuoren sulkemiseen tarvittavia lihaksia. Raakku vetää vettä ja siinä olevia ravintohiukkasia sisäänsä kuoren reunassa heiluvilla sifoilla. Hengitys tapahtuu kiduksilla.
Jokihelmisimpukat ovat erittäin uhanalaisia, koska vesistörakentaminen on estänyt tai haitannut sen isäntäkalojen vaellusta. Myös ojitukset ja turpeenotto ovat huonontaneet jokihelmisimpukoiden elinalueita sekä vesistöjen tilaa, ja helmenpyynti harvensi raakkukantoja aikoinaan. Se on kuitenkin ollut kiellettyä vuodesta 1955 alkaen.
– Olisi hyvä merkki, jos raakkupopulaatiossa olisi paljon myös nuoria raakkuja, mutta nykyisin lähes kaikissa raakkuesiintymissä suurin osa on vanhoja yksilöitä. Se ei luonnollisesti ennusta populaatiolle hyvää tulevaisuutta, tiedotteessa kerrotaan.
Ennätysiäkkäät raakut ovat jopa 280-vuotiaita.
– Evolutiiviselta iältäänkin raakku on huippua, sillä se eli jo samoihin aikoihin dinosaurusten kanssa, mutta eipä kuollut siinä samassa meteoriittirytäkässä kuin huomattavasti isommat kanssaeläjänsä.
– Ei siis sössitä tätä nyt ja olla meteoriittia tehokkaampia lajin hävittämisessä, Metsähallitus toivoo.