Husissa hoidettiin yli 600:aa koronapotilasta – tällaiset asiat yllättivät kokeneet ammattilaiset ja niistä otettiin opiksi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Husissa hoidettiin yli 600:aa koronapotilasta – tällaiset asiat yllättivät kokeneet ammattilaiset ja niistä otettiin opiksi

Kevät oli hektinen Husin koronaosastoilla, kun kolme neljäsosaa koronatartunnoista osui sen alueelle. Nyt alkaa vihdoin helpottaa.

Julkaistu: 22.6. 7:00

Koronatartunnoista kolme neljäsosaa osui Uudellemaalle Husin alueelle, ja kevät oli hektinen korona­osastoilla. Nyt helpottaa. Lääkärit ja hoitajat kertovat, miten pandemia koettiin suljetussa sairaalassa.

Aloitimme yksikön toiminnan ikään kuin lennosta, kun pandemiakäyrät näyttivät siltä, että potilasvirta lisääntyy, kuvailee keuhkolääkäri Juuso Paajanen.

Paajanen siirtyi pääsiäisen tienoilla Meilahden sairaalasta töihin Helsingin keskustaan, vanhaan Kirurgiseen sairaalaan avatulle Husin koronavuodeosastolle.

Husilla on lähes 27 000 työntekijää. Sairaanhoitopiirin pääsairaala on Meilahti.

Lyhenne Hus on todella tullut tutuksi kevään mittaan uutisista – yli 70 prosenttia Suomen koronatartunnoista on saatu Uudellamaalla, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin vastuualueella. Torstaihin 11.6. mennessä Husin sairaaloissa oli hoidettu 630:tä koronapotilasta.

Kun epidemia alkoi, Husin henkilökunnan arki muuttui rytinällä.

Alkuvaiheessa paikkamaksimi koronavuodeosastolla nostettiin 28 petisijaan.

– Kiireisimmässä vaiheessa osastolla on ollut noin 20 potilasta, Paajanen kertoo.

Oman tartunnan pelko on ollut mielessä.

Koronavuodeosastolla on jo väljää. Keuhkolääkäri Juuso Paajanen työskentelee yli sata vuotta vanhassa Kirurgisessa sairaalassa, josta tehtiin koronasairaala pikavauhdilla.

Epidemian alkuvaiheessa vallinnut epätietoisuus ja ulkomailta kantautuneet koronauutiset saivat henkilökunnan huolestuneeksi, kertoo Paajanen.

– Etenkin alkuvaiheessa kaikki olivat vähän jännittyneitä ja peloissaan. Kyllähän tähän on koko ajan liittynyt se oman tartunnan uhka. Se on se suurin huoli, mitä täällä kaikki ovat miettineet. Että sairastuuko itse ja tartuttaako lähimmäisiä. Siitä ajatuksesta ei pääse irti, vaikka potilasmäärät olisivat vähentyneet, Paajanen sanoo.

– Onneksi meidän osaston hoitohenkilökunnassa ei tietääkseni tartuntoja ole ollut.

Suurin osa vuodeosastolle tulevista koronapotilaista tarvitsee happihoitoa. Muuten tautia hoidetaan oireiden mukaan.

 Kyllähän tähän on koko ajan liittynyt se oman tartunnan uhka. Että sairastuuko itse ja tartuttaako lähimmäisiä.”

– Mutta on meillä niitäkin, joilla on esimerkiksi pitkittynyt kuume, ja syöminen ja juominen voi olla heikentynyttä. Joillakin voi olla hankala ripuli. Jos happivajaus on hyvin vakava, niin hänet siirretään teho-osastolle. Mutta onneksi vain pieni osa meille tulevista päättyy teholle.

Koronapotilaat tulevat sairaalaan ambulanssilla saatettuina, ja hoitaja ottaa heidät vastaan vuodeosastolle. 1800-luvulla rakennetun sairaalan koronavuodeosastolla potilaat majoittuvat isoissa potilassaleissa.

– Salit on verhottu potilassuojan vuoksi niin, että potilaat eivät näe toisiaan. Aina kun potilashuoneisiin mennään, niin puetaan suojaessu, kirurginen maski, visiiri ja hanskat, Paajanen kertoo.

Naistenklinikan käytävillä ei näy onnellisia isoäitejä eikä edes isiä tai muita tukihenkilöitä. Vierailut on sairaalassa kielletty, ettei koronavirus pääsisi osastoille.

Koronaviruksessa Paajasen eniten yllättäneet piirteet ovat sen ennalta-arvaamattomuus ja aaltomaisuus, jollaisiin hän ei ole tottunut muissa keuhkokuumepotilaissa.

– Pahimmillaan koronapotilaat tulevat hyvävointisina osastolle ja alkavat sitten äkillisesti voida huonommin ja joutuvat teholle. Voi mennä useampi viikko, ennen kuin he palaavat tänne. Sitten menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin he ovat kotiutuskuntoisia.

Hoitaminen on kehittynyt. Paajanen sanoo, että tärkein yksittäinen koronasta saatu hoidollinen oppi on virukseen liittyvän hyytymishäiriön tunnistaminen.

– Aika alkuvaiheessa ulkomailta alkoi tulla tietoa, että tautiin liittyisi veritukoksia laskimo- ja valtimopuolellakin. Kiinnitimme siihen huomiota ja lisäsimme veren hyytymistä estävää lääkitystä.

 Jos toinen aalto tulisi, niin sitten oltaisiin varmasti jo lähempänä vuotta ei-kiireellisissä leikkauksissa.”

– Koronapotilailla on tavallista suurempi hyytymisen estolääkitys, lisäksi potilailla on tukisukat, jotka estävät veritukoksia alaraajoissa. Fysioterapeutit ovat tehneet vuodepotilaille myös ohjeet siitä, miten makuulla pitäisi liikuttaa jalkoja.

Ruuhkaisimmat päivät potilasmäärän kannalta ovat Paajasen osastolla ainakin tältä erää takana ja meno osastolla on rauhoittunut.

– Tämä on ollut haastava kevät aika monella tapaa. On ollut uuden sairauden oppimista ja samanaikaisesti uuden yksikön pystyttämistä. Nyt on päästy yli alun synnytyskivuista ja työ on enimmäkseen arjen pyörittämistä, joskin kyllähän tätä toimintaa koko ajan kehitetään.

– Osaston tunnelmat ovat selvästi rauhoittuneet.

Anna Heikkinen koulutti keväällä päivässä kymmeniä hoitajia koronateho-osastolle.

Rauhallisempaa on nyt myös koronateho-osastolla samaisessa rakennuksessa. Tällä viikolla Husin sairaaloiden teho-osastoilla oli vain kolme potilasta. Husissa 14,6 prosenttia tehohoitopotilaista on kuollut, maailmalla luku on 25 prosenttia.

Opetushoitajana työskentelevä Anna Heikkinen siirtyi keväällä Meilahden sairaalasta Kirurgisen sairaalan koronateholle. Teho-osastokin avattiin pika-aikataululla huhtikuun alussa.

Heikkisen ajasta suurimman osan on vienyt hoitajien kouluttaminen koronateho-osastojen tehtäviin.

– Volyymi koulutettavia ihmisiä oli valtava. Maalis-huhtikuussa koulutuksessa oli päivittäin kymmeniä ihmisiä, ja samalla viriteltiin uutta osastoa ja tehtiin yhtenäisiä ohjeita.

Heikkinen kuvailee kevättä rankaksi ja hektiseksi. Husin sairaaloissa on ollut tehohoidossa yhteensä 143 koronapotilasta.

 Potilaita rupesi tulemaan nopealla tahdilla paljon, eikä oikein tiedetty, että mihin heitä seuraavaksi laitetaan. ”

– Potilaita alkoi tulla nopealla tahdilla paljon. Alkuvaihe tuli vyörynä ja hallitsemattomuus tuntui stressaavalta, mutta nopeasti siinä saatiin homma rullaamaan.

Kuinka 27 000 työntekijän Husissa sitten on tiedetty, koska uusia osastoja tarvitaan ja minne henkilökuntaa milloinkin pitää siirtää? Kiireisen kevään jälkeen tilanne teho-osastoilla on nyt rauhoittunut. Ainakin tältä erää. Husin analytiikkayksikkö on kehittänyt ennustemalleja epidemian etenemisestä ja potilasmäärien kehityksestä sekä luonut kuvaa kunkin päivän tilanteesta.

Niihin tukeutuen on päätetty, miten henkilöstöä osastoille sijoitetaan ja kuinka paljon suojavarusteita hankitaan.

– Kesti muistaakseni noin pari viikkoa, että saimme ensimmäiset ennusteet tehtyä. Nyt teemme ennusteita enää kerran viikossa, mutta kiihkeimpänä aikana niitä tehtiin joka päivä ja korjattiin edellisen päivän ennustetta, kertoo kehittämisjohtaja Visa Honkanen.

Hän on vastannut tietohallinta- ja analytiikkayksikön pyörittämisestä. Tiimin työntekijöiden määrän voi hänen mukaansa laskea yhden käden sormilla.

Ylilääkäri Mika Matikaisen mukaan leikkaustoiminta Peijaksen sairaalan urologian osastolla on nyt palannut lähes ennalleen.

Honkanen kertoo, että dataa ja analyysia pandemian etenemisestä saatiin ulkomailta, lisäksi lähteenä käytettiin Suomen terveydenhuoltojärjestelmän dataa potilaiden, toipuneiden ja kuolleiden määristä sekä tehtyjen testien ja todettujen tartuntojen määristä. Ennusteet on luovutettu myös ministeriölle.

Malleissa on pyritty kertomaan, kuinka paljon potilaita milläkin koronaosastolla on esimerkiksi kahden viikon päästä.

– Tärkeintä työssämme on, että pystyttäisiin ymmärtämään se, että tarvitaanko voimakasta lisävarautumista, Honkanen sanoo.

Epidemia on vaikuttanut myös niihin sairaalajätin osastoihin, joilla ei ole tekemistä koronapotilaiden hoidon kanssa.

Naistenklinikan synnyttäneiden osastolla työskentelevä kätilö Laura Hämäläinen kertoo, että koronatilanne ja sen tuomat rajoitukset ovat näkyneet lapsivuodeosastolla äitien ikävänä.

Husin pandemiakoordinaatioryhmä päätti keväällä rajoittaa synnyttäjien tukihenkilöiden läsnäoloa sairaaloissa. Huhtikuun alusta tukihenkilö sai olla mukana ainoastaan alatiesynnytyksessä.

Kätilö Laura Hämäläinen on äitien puolesta iloinen, että isä tai muu synnyttäjän tukihenkilö pääsee ensi viikosta alkaen jälleen Husin synnytyssairaaloihin.

– Kun puolisot eivät pääse synnyttäjien osastolle, niin äidit ovat aika yksin. Jos synnytys ei ole sujunut kauhean hyvin, niin äideillä ei ole koko ajan henkilöä, jonka kanssa voisi puhua synnytyksestä, Hämäläinen kertoo.

Kesäkuun 15. päivästä alkaen oireeton tukihenkilö on saanut jälleen osallistua myös sektiosynnytykseen ja synnytyksen käynnistykseen sekä synnytyksen jälkeen hoitoon perhehuoneessa. Useamman hengen huoneessa tukihenkilö voi vierailla rajoitetusti.

Psyykkisen tuen tarve on äideillä korostunut, kun tukihenkilö ei ole paikalla, Hämäläinen on huomannut. Myös hoitoapua vastasyntyneille tarvitaan kätilöiltä enemmän, kun tukihenkilö ei ole auttamassa.

Koronaepidemian vuoksi Hus rajoitti keväällä synnyttäjien tukihenkilöiden läsnäoloa sairaaloissaan. Tämä on harmittanut monia ja näkyy äitien ikävänä.

– Se mitä itse voi tehdä, on istua kuuntelemaan tuoreita äitejä, jos aikaa siihen löytyy. Mutta osastolle tulee koko ajan uusia vauvoja ja äitejä, samanaikaisesti osastolla voi joutua olemaan äitejä myös pidempään. He eivät tarvitse välttämättä akuuttia hoitoa mutta tarvitsisivat tukea ja keskustelua. Tämä on haastava paketti, mutta olen yrittänyt antaa sitä tukea minkä ehdin.

Muutoksen astuttua voimaan tukihenkilö saa osallistua synnytyksen jälkeiseen hoitoon perhehuoneessa koko sairaalassa olon ajan, mutta useamman hengen huoneessa tukihenkilö voi vierailla rajoitetusti.

Huhtikuussa alkanut tukihenkilöiden läsnäolon rajoittaminen on herättänyt äideissä runsaasti keskustelua ja myös kritiikkiä.

– Äidit osittain tuovat esiin harmituksen, että oma puoliso ei saa olla läsnä tietyissä tilanteissa. Mutta myös ymmärrystä on ollut puolin ja toisin. Ehkä se tuen tarve olisi osalle äideistä isompi, kuin mitä pystytään antamaan. Puolison tuki synnyttäjälle on korvaamaton, joten on mahtavaa, että koko perhe saa taas olla yhdessä.

Osaa äideistä on pelottanut mahdollinen koronalle altistuminen synnytysreissulla. Koronatartunnan saaminen työssä on pelottanut myös Hämäläistä itseään.

– Kyllä korona on herättänyt minussa pelkoa ja lisännyt myös stressiä. Olen miettinyt, että jos itse saisin koronan ja sairastaisin sen vaikeana, niin miten selviytyisin omien lasteni hoidosta, Hämäläinen sanoo.

Kirurginen sairaala muunnettiin keväällä nopealla aikataululla koronapotilaiden hoitoon keskittyväksi sairaalaksi.

Muiden osastojen kiireetöntä toimintaa on jouduttu vähentämään, koska henkilöstö- ja tilaresursseja on varattu koronapotilaiden hoitoon.

Peijaksen ja Meilahden sairaaloissa työskentelevä urologian linjan ylilääkäri Mika Matikainen kertoo, että Peijaksen yksikössä etenkin leikkaustoimintaa jouduttiin 19. maaliskuuta alkaen supistamaan, koska osa hoitajista koulutettiin ja siirrettiin koronateho-osastojen tueksi.

60 prosentilla Hus urologian Peijaksen potilaista hoidot liittyvät syövän hoitoon. Osastolla ei hoideta koronapotilaita, mutta koronatilanne on muutoin vaikuttanut toimintaan.

– Normaalisti meillä on 5–6 leikkaussalia toiminnassa päivittäin, mutta pahimmillaan mentiin tilanteeseen, ettei ollut kuin kaksi leikkaussalia käytössä per päivä.

Maaliskuun lopusta toukokuun alkuun mentiin supistetulla toiminnalla. Ei-kiireellisiä hoitoja ja kontrollikäyntejä siirrettiin eteenpäin mahdollisuuksien mukaan. Käynnit, jotka oli mahdollista hoitaa etänä, pyrittiin hoitamaan puhelimitse.

– Syöpäpotilaiden osalta kaiken hoidon lykkääminen ei tietenkään ole mahdollista, sillä yli puolet potilaistamme on syövän takia kiireellisesti leikattavia. Tällaisissa tapauksissa syövän etenemisen riski on suurempi kuin koronariskin aiheuttama uhka. Kiireelliset leikkaukset olemme pystyneet melko lailla hoitamaan.

Minne hoitajia seuraavaksi tarvitaan? Visa Honkasen pyörittämä yksikkö on kehittänyt Husille ennustemalleja epidemian etenemisestä.

Ylilääkäri Matikainen sanoo, että ei-kiireellisten leikkausten jono on korona-aikana pidentynyt. Hoitovelkaa on kertynyt.

– Normaalisti jonossa leikkausta odottavia, sekä kiireellisiä että ei-kiireellisiä, potilaita on yhteensä noin 350. Koronaviikkojen jälkeen se on kasvanut noin 520– 530:een. Eli odotusjono on kasvanut lähes 200 potilaalla. Tämä kasvu on kohdistunut nimenomaan ei-kiireellisiin leikkauksiin.

Matikainen on huolissaan tulevasta. Syksylle kertyneessä potilasruuhkassa on potilaita, joiden hoito on alkuperäissuunnitelmasta viivästynyt ja joiden terveydentila on voinut pahentua odottelun aikana.

– Kyllä se huolta herättää.

– Jos lisäresursseja ei jonon purkuun loppuvuodelle saada, niin jonoa ei normaalitoiminnan puitteissa pystytä lyhentämään. Tässä taloudellisessa tilanteessa huoli on, että löytyykö siihen rahaa.

Matikaisen mukaan vastaanottotoiminta poliklinikoilla ja leikkaustoiminta osastolla on nyt palannut lähes ennalleen, mutta kesällä toimintaa joudutaan jälleen hieman supistamaan kesälomien vuoksi.

Husin urologian linjan ylilääkäri Mika Matikainen on huolissaan vähemmän kiireellisiksi arvioiduista potilaista, joiden terveydentila on voinut heiketä hoitoviiveen aikana.

Henkilökunnan lomia piti keväällä perua ja kesältäkin hieman lyhentää.

Vaikka koronaepidemian ensimmäinen aalto vaikuttaa nyt hiipuvan, Matikainen on huolissaan syksystä.

– Suurin huolenaihe on, että tuleeko epidemian toinen aalto syksyllä. Että jos jo valmiiksi ruuhkautuneeseen tilanteeseen tulisi vielä uusi toiminnan supistus, se tietysti pahentaisi tilannetta edelleen.

– Nyt laskennallinen odotusaika osalla potilaista on venynyt 7–8 kuukauteen. Jos toinen aalto tulisi, niin sitten oltaisiin varmasti jo lähempänä vuotta ei-kiireellisissä leikkauksissa, hän sanoo.

Koska Husin tiloihin ei päästetä ulkopuolisia tartuntariskin takia valtioneuvoston päätökseen nojaten, jutun kuvat ovat ottaneet Husin kuvaajat Marika Kokkinen-Eurén ja Mikko Hinkkanen.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?