Kolumni: Pystytetään patsas lantakuoriaiselle - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kolumni: Pystytetään patsas lantakuoriaiselle

Julkaistu: 22.6. 8:00

On inhimillistä, että olemme yrittäneet hahmottaa elämäämme kapeina viipaleina ja mekaanisesti. Valitettavasti logiikkamme ei ole linjassa maapallon ja elämän logiikan kanssa, kirjoittaa kolumnissaan Saara Kankaanrinta.

Lehmä töräyttää lantaläjän nurmelle. Paikalle ilmaantuu lantakuoriainen pyörittelemään täydellistä palloa sonnasta. Näin se pitää yllä maapallon ravinteiden kiertoa.

Luonto on kiertotaloutta ja älyä. Tutkijat ovat havainneet, että lantakuoriainen käyttää suuntimiseen koko galaksia. Optiikan kehittäjät ovat hakeneet oppia lantakuoriaisen näköjärjestelmästä.

Emme näe yhtä kauas kuin lantakuoriainen. Eikä ihmislaji ole kyennyt näkemään myöskään luonnon moniulotteista verkostoa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yksi minimaalisen pieni koronavirus saa viisaimmatkin ihmiset myöntämään, että tulemme takamatkalta ymmärryksen kanssa. Luonnossa, jonka osa olemme, kaikki asiat kytkeytyvät yhteen atomi- ja solutasolta aina maapallon kokoiseen järjestelmään asti.

Ihminen on tähän asti ollut huono näkemään viritelmiensä vaikutuksia. Emme näe miten aiheutamme ei-toivottuja muutoksia ympäristöön, jossa elämme. Emmekä ymmärrä miten nämä viritelmämme kytkeytyvät omaan terveyteemme.

On inhimillistä, että olemme yrittäneet hahmottaa elämäämme kapeina viipaleina ja mekaanisesti. Valitettavasti logiikkamme ei ole linjassa maapallon ja elämän logiikan kanssa. Siksi tilanne on levinnyt käsiin.

Olemme tulleet kuin lekalla korjaamaan sveitsiläistä kelloa, rikkoneet äärettömän hienoviritteisen ja kytkeytyneen järjestelmän.

Yksi sössityistä asioista on hiilen ja veden kierto maapallolla. Sen ratkaisemiseksi kehitetään kuumeisesti puhdasta energiaa. Insinöörit ovat satsanneet metaanikaasun tuotantoon. Keinona on ollut pakottaa paineella ja kuumuudella vety ja hiilidioksidi yhteen, jolloin tuloksena on metaania. Sillä keinoin homma vie kuitenkin lähes yhtä paljon energiaa kuin se tuottaa: ei ole ollut kannattavaa.

Vaan mitä tekevät mitättömät suomikrobit: yhdistelevät juuri vetyä ja hiilidioksidia metaaniksi ällistyttävän hyvällä hyötysuhteella ilman lisättyä painetta tai lämpöä. Luonnon tuotekehitysosasto on hionut tehokkuuden huippuunsa 3,5 miljardin vuoden aikana.

Olen perustajana yrityksessä, joka hyödyntää suomalaisesta suosta eristettyä mikrobiryhmää. Tutkijaryhmämme suurin nerokkuus oli se, että he ymmärsivät katsoa luontoon.

Tekoäly mullistaa maailman, sanotaan. Luonnon älyn rinnalla koneäly tuntuu verrattain vaatimattomalle. Korona antoi vauhtia digiloikalle, mutta tarvitsemme sitäkin kipeämmin luontoälyloikan.

Biologia on oppi elämästä. Maailma on biologinen, vaikka kuinka yritämme vääntää siitä digitaalista, teknistä, teollista tai mekaanista. Vasta kun ymmärrämme tämän, on mahdollista päästä kestävään elämään.

”Miten paljon järkevämpää olisi ihailla luonnon töitä, kuin jonkun Filippoksen tai Aleksanterin tuhoisia hyökkäyksiä, jotka kansojen kärsimys on tehnyt kuuluisiksi”, totesi antiikin ajattelija Seneca.

Tänäkin päivänä kuumana käyvä väittely suurmiesten patsaista alkoi siis jo pari tuhatta vuotta sitten. Olen Senecan kanssa samaa mieltä. Pystytetään lantakuoriaiselle ja mikrobeille patsaat, jos se auttaa meitä viisastumaan.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?