Matkustajakone Kalevan alasampumisesta tasan 80 vuotta – hylyn kohtalo on edelleen arvoitus - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Matkustajakone Kalevan alasampumisesta tasan 80 vuotta – hylyn kohtalo on edelleen arvoitus

Kaleva lähti kohtalon lennolleen juuri kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Virosta.

Julkaistu: 14.6. 7:30

Viron rannikolla 14.6.1940 tapahtunut lentokoneen alasampuminen on yhä arvoitus. Koneen mukana katosi nuori radisti, jonka olisi pitänyt olla ostamassa rattaita Terhi-tyttärelleen.

Tasan 80 vuotta sitten Virossa elettiin pelon päiviä. Jo aiemmin tukikohtia haltuunsa ottaneiden neuvostojoukkojen läsnäolo oli muuttumassa täydeksi miehitykseksi, joka pantaisiin toimeen armotta.

Miehityksen juuri käynnistyessä suomalainen matkustajakone Kaleva nousi ilmaan Tallinnan lentokentältä iltapäivällä 14. kesäkuuta. Pian Junkers Ju 52 -tyyppinen Kaleva sai peräänsä kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta. Ne pudottivat Kalevan lähellä Kerin majakkasaarta. Surmansa saivat lentäjä Bo von Willebrand, radisti Tauno Launis ja seitsemän matkustajaa.

– Isä oli juuri palannut lennolta Tukholmasta, kertoo Launiksen tytär Terhi Hannula.

Ensi kuussa 81 täyttävä Hannula oli 11 kuukautta vanha kesäkuussa 1940.

Puna-armeijan koneet lähtivät seuraamaan Kalevaa heti sen noustua. Yhden teorian mukaan sitä luultiin pakenavaksi virolaiseksi sotilaskoneeksi.

– Isän ja äidin piti lähteä hankkimaan minulle rattaita sinä päivänä. Tallinnan lennon radisti oli kuitenkin sairastunut tai jotain sellaista. Niinpä isä lähti tuolle lyhyelle lennolle. Hänen ei olisi pitänyt olla koneessa.

Terhin äiti Annikki Launis odotti koneen paluuta, kun hän äkkiä tunsi olonsa huonoksi.

– Hän sanoi lastenhoitajalle, että menen rannalle istumaan. Että ei saa häiritä, vaikka joku soittaisi. Hän ei voinut tietää, mitä koneelle oli käynyt. Sellainen dramaattinen tapahtuma.

Tauno Launis ja Terhi-tytär. Terhi oli 11 kuukautta, kun isä kuoli Kalevan alasampumisessa.

Kun punakoneet olivat ampuneet Kalevan mereen, paikalle ehtivät ensimmäisinä virolaiset kalastajat. He huomasivat pinnassa koneesta peräisin ollutta materiaalia, joukossa postisäkkejä. Virolaisten ällistykseksi esiin nousi punalaivaston sukellusvene. Sen miehistö vaati säkit itselleen.

Taivaalla tapahtumia todisti kuuluisa suomalainen hävittäjä-ässä Ilmari Juutilainen, joka oli lähtenyt tarkastamaan matkustajakoneen kohtaloa.

Koneen matkustajien joukossa oli amerikkalainen diplomaatti ja kaksi ranskalaista diplomaattikuriiria. Postilla saattoi olla tavallista enemmän arvoa.

Jälkeenpäin on esitetty kaksi teoriaa tapahtuneesta. Toisen mukaan teko oli suunniteltu ja sukellusvene odottamassa. Toisaalta Tallinnaa jo valvoneella puna-armeijalla olisi ollut helpompia ja varmempiakin tapoja saada posti haltuunsa.

 Isän ja äidin piti lähteä hankkimaan minulle rattaita. Tallinnan lennon radisti oli kuitenkin sairastunut. Niinpä isä lähti tuolle lyhyelle lennolle.

Suomen radiotiedustelun sieppaamien sanomien mukaan sekä alasammuttu kone että postisäkit olivat yllätys paikalle osuneen sukellusveneen miehistölle.

Silminnäkijäkertomukseen perustuva piirros Kalevan alasampumisesta.

Vähemmän vakoiluhenkisen oletuksen mukaan kone ammuttiin alas, koska Neuvostoliitto oli juuri kiristämässä otettaan koko Baltiasta, josta ei haluttu päästää ketään pois. Konetta ei olisi ymmärretty suomalaiseksi vuorokoneeksi, vaan sitä mahdollisesti pidettiin pakenevana virolaisena sotilaskoneena.

Koneen pudottamiseen osallistui tuleva kenraaliluutnantti Pjotr Hohlov. Muistelmissaan hän väitti, että kone ei totellut varoituslaukauksia ja sieltä näytettiin nyrkkiä ja asettakin. Muistelmia ei pidetä luotettavina.

Suomalaisen tutkijalautakunnan raportissa puhuttiin onnettomuudesta, mahdollisesti räjähdyksestä, jonka syy ei ollut koneessa. Välirauhan aikana muotoilu tehtiin varovasti.

Finnairin edeltäjän Aeron toimitusjohtaja Gunnar Ståhle tapasi Annikki Launiksen ja kertoi, että totuuden aika ei ollut vielä. Hän pyysi vaikenemaan.

– Äiti ei puhunut tapahtumista. Se oli vaikeaa aikaa muutenkin, alkoi uusi sota. Suvussa oli muutenkin surua, kertoo Terhi Hannula.

Tytär oli niin pieni, että ei muista isäänsä ja tämän kuolemaa. Vasta vuosikymmenten kuluttua hänen sotahistoriaa harrastanut miehensä Antti Hannula sai äidin avautumaan ja kertomaan tietämäänsä. Hän tutki tapahtumaa laajasti ja kirjoitti siitä.

Kalevan tuho silminnäkijäkertomuksen mukaan piirrettynä.

80 vuoden jälkeen itse Kalevan kohtalo on arvoitus. Yrityksistä huolimatta konetta ei ole löydetty meren pohjasta.

Jotkut paikalliset ovat kertoneet, että myöhemmin sodan jälkeen merellä olisi nähty tavaran nostoon pohjasta erikoistunut alus. Toisilla ei ole tällaista muistikuvaa.

Meri kätkee yhä Kalevan salaisuuden.

Lähteet: Antti Hannulan arkisto; IS/HS-arkisto; Lauri Lehtonen, Timo Liene, Ohto Manninen: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia – Suomen radiotiedustelu sodassa

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?