Kommentti: Rokotekehityksessä lähes kaikki kysymykset ovat vielä vailla varmoja vastauksia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Rokotekehityksessä lähes kaikki kysymykset ovat vielä vailla varmoja vastauksia

Rokotetutkimusta Venäjällä: biotekniikkayhtiö Biocadin työntekijä tutkii solunäytteitä mikroskoopilla Pietarissa. Yhtiö kehittää niin sanottua virusvektorirokotetta covid-19-tautia vastaan.

Julkaistu: 11.6. 15:09

Kun epidemia hiipuu, käy rokotetutkimus vaikeaksi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Rokotteet ovat tehokkain ja taloudellisin tapa ehkäistä tartuntatauteja, ja niin on asia myös uuden koronaviruksen kohdalla. Siksi covid-19:ää ehkäisevää rokotetta odotetaan kuin kuuta nousevaa. Odotus jatkuu kuitenkin vielä vähintään puoli vuotta.

Uuden koronaviruksen aiheuttamaa covid-19-tautia vastaan kehitettäviä rokoteaihioita on eri puolilla maailmaa jo 181. Niistä suurin osa on vasta esikliinisissä tutkimuksissa – muutama harva on edennyt vapaaehtoisilla ihmisillä tehtäviin kokeisiin. Suomalaisista hankkeista yksikään ei ole vielä niin pitkällä.

Avoimia kysymyksiä on paljon. Syntyykö valmisteita yksi vai useampia? Missä rokotetta ryhdytään tuottamaan? Keitä rokotetaan – koko väestö vai riskiryhmät? Rokote maksaa paljon – mitkä maat saavat sitä ensin? Voidaanko toimitukset turvata rikkaiden maiden lisäksi myös kehittyviin maihin?

Kaikista näistä käydään parhaillaan keskustelua, kertoi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) osastopäällikkö Päivi Sillanaukee torstaina tiedotustilaisuudessa. Euroopan unioni voisi olla vahva ja keskeinen toimija rokotteen hankinnoissa. Suomi pitää kuitenkin Sillanaukeen mukaan kaikki ovet auki ja varautuu tuotantoon myös kotimaassa, yhteistyössä kaupallisten toimijoiden kanssa.

Kiinalainen Yisheng-biofarmayhtiö tutkii koronavirusrokotetta Shenyangissa. Työn alla on niin sanottu subunit-rokote, jossa on puhdistettuja viruksen osia.

Ihan ensimmäiseksi, jo ennen rokotteen tuotantoa, jakelua ja rokotuskampanjoita, pitäisi vielä löytää vastaukset tutkimuksen kannalta kaikkein keskeisimpiin kysymyksiin. Niitä on kaksi. Ensimmäisen Sillanaukee muotoili näin:

– Tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa niistä immunologisista mekanismeista elimistön sisällä, jotka viime kädessä ovat niitä, joita vastaan rokote kaikkein tehokkaimmin antaisi suojaa.

Toisin sanoen: Kuinka rakennetaan rokote, jolla saadaan aikaiseksi mahdollisimman tehokas immuunivaste? Tätä ei vielä tiedetä.

Toisen olennaisen kysymyksen esitti Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä:

– Meidän pitää ymmärtää, kuka antaa viruksen kenelle. Eli kuka on tartuttava, ja kenelle. Tämä määrittää sitä, ketkä pitäisi rokottaa, ylilääkäri sanoi.

Tutkijat eivät siis vieläkään tunne tarkasti uutta koronavirusta, sen biologisia ominaisuuksia eikä toimintaa elimistössä – eikä sitä, miten elimistön immuunipuolustus taistelee virusta vastaan. Arvoitus on esimerkiksi se, miksi infektio johtaa toisilla potilailla vain lievään tautiin, toisilla vakavaan. Ihmisen omalla perimällä ja veriryhmällä saattaa siinä olla oma vaikutuksensa. Kaikki tämä on kiivaan tutkimuksen kohteena.

Rokoteaihiot maailmalla, ne 181 tämänhetkistä, ovat rakenteeltaan ja toimintamekanismeiltaan hyvin erilaisia. Ne voivat perustua joko heikennettyihin, muokattuihin tai tapettuihin viruksiin tai vain viruksen proteiineihin, tai osiin proteiineista.

Torstain tiedotustilaisuudessa nousi esille rokotetutkimuksen kuuma kysymys, jota on pohdittu jo jonkin aikaa: aihioita ei ole mielekästä tutkia ympäristössä, jossa virusta on vain vähän – kuten esimerkiksi Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa.

 Jos tautitilanne tulee niin hyväksi, ettei enää pystytä tutkimaan rokotteen tehoa, altistustutkimukset ovat vaihtoehto.

Ihmiskokeet alueilla, joilla ei juuri liiku luonnonvirusta, vaatisivat valtavan määrän vapaaehtoisia, ja rokotteen tehon arvioiminen kestäisi kauan. Suomessa tilanne on juuri tämä: koronaviruksen tartuttavuusluku R on tällä hetkellä 0,7–0,8. Se tarkoittaa epidemian hiipumista.

Vaihtoehtoja on kaksi: järjestetään rokotetutkimukset vaikkapa Etelä-Amerikassa, jossa epidemia riehuu vielä. Tai sitten tehdään niin sanottuja altistustutkimuksia. Niissä terveille vapaaehtoisille annetaan rokote ja sen jälkeen heidät altistetaan – täysin tietoisesti – luonnonvirukselle.

– Tällaisia suunnitelmia on tällä hetkellä myös Euroopassa. Jos tautitilanne tulee niin hyväksi, ettei enää pystytä tutkimaan rokotteen tehoa, altistustutkimukset ovat vaihtoehto, sanoi Nohynek.

Vaatimukset: Ikä 20–40 vuotta, perusterve. Onko vapaaehtoisia?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?