Mari oli seurustellut miehensä kanssa muutaman kuukauden, kun ensimmäinen kammottava merkki tuli: ”Olisi pitänyt erota” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mari oli seurustellut miehensä kanssa muutaman kuukauden, kun ensimmäinen kammottava merkki tuli: ”Olisi pitänyt erota”

Julkaistu: 6.6. 17:30

Mari toivoi pitkään, että tilanne parantuisi. Lopulta hän ymmärsi, ettei niin koskaan käy.

Ensimmäisen kerran se tapahtui, kun Mari oli seurustellut miehensä kanssa muutaman kuukauden.

Mies repi Maria tukasta.

Mari oli hyvin nuori, parikymppinen, ja järkyttyi syvästi.

– Mutta olin raskaana ja ajattelin, etten voi lähteä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt erota jo silloin, hän sanoo nyt.

Mari oli yhdessä ensimmäisen aviomiehensä kanssa yli vuosikymmenen. Sinä aikana häntä kohtaan käytettiin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

 Jos olisin tiennyt, olisin vain ottanut lapset ja lähtenyt salaa turvakotiin.

Henkinen väkivalta oli yleisempää ja ilmeni muun muassa kontrolloimisena ja estämisenä. Fyysistä väkivaltaa oli suhteen aikana keskimäärin noin kerran vuodessa. Se oli tönimistä, läimäisyjä, kiinni pitämistä ja tukkaan tarttumista.

Mari oppi tunnistamaan miehen tietystä äänensävystä, milloin hänen kannattaisi vain pysyä hiljaa. Tilanteet nimittäin kiristyivät silloin, kun he olivat jostain eri mieltä ja Mari piti kiinni omasta mielipiteestään.

Miehen mielestä Marin omat mielipiteet olivat inttämistä. Silloin hänellä saattoi napsahtaa.

– Jos siinä tilanteessa yritin paeta, hän saattoi ottaa pois kaikki henkilökohtaiset tavarani, kuten lompakon, puhelimen ja autonavaimet. Se oli estämistä. Mihin voisin lähteä, kun minulla ei ollut mitään?

Mari sai miehensä kanssa lyhyessä ajassa kolme lasta. Heidän vuokseen hän halusi pitää perheen koossa.

Oli paljon myös hyviä, ihania aikoja, Mari sanoo.

Hän toivoi, että pari olisi saanut apua pariterapiasta.

Niin ei käynyt.

Lopulta Mari tajusi, ettei tilanne muutu, eikä hän jaksa pelossa elämistä enää.

 Jos perheessä on väkivaltaa, lapset kuulevat, näkevät ja aistivat sen. Se on heille aina haitallista.

Mari ilmoitti miehelleen haluavansa eron ja muuttavansa pois. Mies uhkasi ensin tappaa hänet, sitten aneli ja itki. Hän soitteli, viestitteli ja seurasi Maria.

Kun vaimo ei taipunut, mies pahoinpiteli hänet vakavasti. Mari oli lähellä kuolla ja joutui sairaalaan vajaaksi viikoksi. Sieltä hänet ohjattiin turvakotiin.

Koska mies ei ollut suostunut itse muuttamaan pois kotoa, lapset olivat hänellä. Marin aloitteesta heidän otettiin väliaikaisesti huostaan.

Vasta jälkikäteen Mari sai kuulla, että hänen miehellään oli todettu persoonallisuushäiriö ja että tämä saattoi oirehtia kriisitilanteissa psykopaattisesti.

– Olin todellisessa vaarassa kertoessani erosta. Jos olisin tiennyt kaiken, olisin vain ottanut lapset ja lähtenyt salaa turvakotiin.

Nykyään Marilla on kaikki hyvin. Hän kävi pitkän terapian toipuakseen ja asuu jälkikasvun jo aikuistuttua kahdestaan uuden miehensä kanssa.

Mari on kouluttautunut parisuhdeväkivaltaa kokevien tukihenkilöksi ja tekee vapaaehtoistyötä.

Hän on hyvin huolissaan siitä, mitä kodeissa tapahtuu koronan aiheuttaman eristyksen aikana. Myös hänen entisessä parisuhteessaan vaara kotona oli suurempi silloin, kun mies oli välillä työttömänä ja kotona.

– Oman kokemukseni perusteella mikä tahansa kriisi tai uusi tilanne on aikapommi sellaisissa perheissä, joissa on alkoholismia, väkivaltaa tai mielenterveysongelmia. Tunnen suurta sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat kävelemään kotona varpaillaan, etteivät provosoisi sitä toista, vaikka eiväthän se oikeasti sitä tee.

Mari ei itse kertonut parisuhteensa väkivallasta kenellekään ennen eroaan. Hän oli hiljaa, koska häpesi ja pelkäsi, miten mies reagoisi, jos saisi tietää.

Eron tullessa mies uhkasi, ettei Mari näe lapsia enää koskaan. Lasten huoltajuus määrättiin äidille oikeudessa.

Nyt Mari kannustaa muita kertomaan tilanteestaan ulkopuoliselle, vaikka tulevaisuus pelottaisi.

– Silloin on sauma, että joku vetää pois siitä tilanteesta tarpeeksi aikaisin. Ymmärrän huolen lapsista, mutta jos perheessä on väkivaltaa, lapset kuulevat, näkevät ja aistivat sen. Se on heille aina haitallista.

Vaikka ero tuntuisi vielä liian suurelta askeleelta, omaa ja lasten turvallisuutta voi taata pakkaamalla valmiiksi lähtölaukun, jonka turvin pystyy pakenemaan myös siinä tilanteessa, että puoliso vie esillä olevat henkilökohtaiset tavarat.

Mari toivoo yhteiskunnan havahtuvan siihen, miten suuri tabu parisuhdeväkivalta yhä on. Työssään kauneushoitolassa hän on jutellut satojen naisten kanssa mistä tahansa muusta.

– Jos olen joskus aloittanut keskustelun omista kokemuksistani, asiakas on voinut kertoa menneisyydestään. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan ottanut esille, että väkivaltaa olisi nykyisessä suhteessa.

Haastateltavan nimi on muutettu hänen ja läheisten suojelemiseksi.

Nollalinja. Maksutonta apua lähisuhdeväkivaltaa kokeville ja heidän läheisilleen useilla eri kielillä ympäri vuorokauden numerosta 08000 5005.

Naisten linja. Maksutonta apua arki-iltaisin väkivallan uhkaa kokeville naisille ja tytöille numerosta 08000 2400.

Oman alueen turvakoti. Se on tarkoitettu lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin, kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista. Turvakotiin voi mennä myös lapseton henkilö.

Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnallinen chat ja jäsenyhdistykset auttavat kaikkia väkivallan osapuolia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?