Punkit valtaavat uusia alueita – tällaisilla alueilla puremariski on suurin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Punkit valtaavat uusia alueita – tällaisilla alueilla puremariski on suurin

Julkaistu: 27.5. 5:59, Päivitetty 27.5. 7:04

Tuoreen tutkimuksen mukaan punkkeja tavataan yhä useammin myös sisämaassa ja jopa koulumatkan varrella.

Puutiaiset eli arkikielessä punkit eivät ole enää ainoastaan Lounais- ja Etelä-Suomen vitsaus. Punkin puremalle voi altistua alueesta riippuen jopa yhtä todennäköisesti Ahvenanmaalla ja Oulun pohjoispuolisilla alueilla.

Katso yllä olevalta videolta vinkit metsässä liikkumiseen punkkikaudella.

Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä tehdyssä tutkimuksessa luotiin malli, jonka avulla voidaan ennustaa punkkien esiintymisen todennäköisyyttä ja toisaalta altistumisen riskiä jopa neliökilometrin tarkkuudella.

Terhi Ala-Hulkko hyödyntää esitarkastetussa väitöskirjassaan paikkatietopohjaisia analyyseja, joiden avulla voidaan arvioida, millainen todennäköisyys ihmisillä on kohdata punkki omassa lähiympäristössään.

– Yksi punkkeja koskevan tutkimuksen lähtökohdista oli se, että halusimme testata, pystyykö paikkatietoaineistoilla ennustamaan punkin esiintymistodennäköisyyttä Suomessa.

– Meillä oli käytössä Turun yliopiston avoin paikkatietoaineisto siitä, missä punkkeja oli havaittu. Sen perusteella rakensimme mallin, jolla pyrittiin ennustamaan punkin esiintymisen todennäköisyyttä ja levinneisyyttä.

Koko väestöllä on etenkin rannikkoalueilla mutta myös osissa sisämaata kohonnut riski altistua punkeille ja niiden puremille.

Mallin luomisessa huomioitiin ympäristötekijät, jotka voisivat selittää levinneisyyttä.

– Erityisesti vuoden keskilämpötila oli vahva selittävä tekijä. Myös lehtimetsäalueet, maaperän kosteus ja rantaviiva olivat keskeisiä punkin levinneisyyttä selittäviä tekijöitä.

Levinneisyys noudattaa pitkälti dataa, jota Turun yliopisto on kerännyt viime vuosina. Sen koordinoima viiden suomalaisen yliopiston kenttäasemien RESTAT-verkosto on raportoinut puutiaiskantojen ja taudinaiheuttajien esiintyvyyksistä vuosina 2015–2018.

– Malli tuki heidän tekemiään havaintoja. Punkkia on pidetty pitkään Lounais- ja Etelä-Suomen sekä Ahvenanmaan riesana, ja tuloksissa silmiinpistävää on se, että levinneisyys ulottuu paikoin hyvinkin pohjoiseen. Punkki on levinnyt hyvin nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Kartassa erottuu sisämaassa Tampere–Lahti–Kouvola-seutu. Myös Kuopion ympäristössä on kohonnut riski. Alueelliset erot ovat kuitenkin hyvin isoja ihan kuntatasollakin, Ala-Hulkko sanoo.

Punkin mallintaminen oli ensimmäinen vaihe. Sen lisäksi haluttiin selvittää, millainen todennäköisyys ihmisellä on kohdata punkki arkiympäristössään. Ala-Hulkon mukaan huomioimalla ihmisten liikkumista saatiin parempaa tietoa altistumisriskistä.

– Valitsimme tähän kohteeksi 7–14-vuotiaat lapset, koska he liikkuvat säännöllisesti koulureittiä, usein jalkaisin tai pyöräillen. Saimme siis ihmisryhmän, jonka liikkumista pystyttiin simuloimaan, koska meillä ei ollut käytössä tarkempaa paikannusaineistoa.

Tutkimuksessa laskettiin jokaiselle suomalaiselle lapselle koulureitti ja arvioitiin, millainen riski heillä on ennustemallin perusteella törmätä punkkiin. Tulosten perusteella lähes puolella lapsista koulureitti kulki keskimääräistä korkeamman riskin alueella.

Etenkin rannikkoalueilla koulumatkojaan tekevien lasten todennäköisyys kohdata punkki oli moninkertainen sisämaassa asuviin verrattuna. Jos oletetaan, että korkeamman riskin alueella punkin purema on todennäköinen, noin yhdeksällä prosentilla lapsista on riski saada borrelioosi.

Koko väestöllä on etenkin rannikkoalueilla mutta myös osissa sisämaata kohonnut riski altistua punkeille ja niiden puremille.

Kuitenkin kun punkkien ennustemallia verrattiin ihmisten asuinalueisiin ja kesämökkien sijainteihin, havaittiin riskin olevan keskimäärin melko alhainen koko Suomessa. Kesämökeistä vain noin 20 prosenttia sijaitsi alueilla, joissa punkin kohtaamisen riski on keskimääräistä korkeampi. Vain noin 5−7 prosentilla väestöstä on riski saada borrelioosi asuinalueen tai kesämökin sijainnin perusteella. Puutiaisaivotulehduksen riski on huomattavasti pienempi, noin 0,4−0,7 % luokkaa.

– Ihmisten aktiivisuudella on merkitystä. Viime aikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että kaupunkipuistoissa on luultua isompi riski saada punkin purema. Koska siellä liikkuu enemmän ihmisiä, on myös todennäköisempää, että joku saa pureman, vaikka esiintymistiheys ei olisi samaa luokkaa kuin metsäisillä ja heinikkoisilla alueilla, joiden on aiemmin ajateltu olevan keskeisiä punkkipureman alueita, Ala-Hulkko selventää.

Ala-Hulkko toivoo voivansa jatkaa tutkimusta. Mallia on mahdollista tarkentaa, mikäli sopivaa paikkatietoaineistoa on saatavilla. Esimerkiksi anonymisoitu mobiilipaikannusaineisto ihmisten liikkuvuudesta toisi lisäarvoa jatkotutkimuksiin.

Tutkija haluaa muistuttaa, että tutkimusten tarkoituksena ei ole lisätä punkkihysteriaa.

– On tarkoitus lisätä ihmisten tietoisuutta. Täytyy muistaa, että luonto tarjoaa ihmiselle huomattavasti enemmän terveyshyötyjä kuin mikä punkin aiheuttama uhka on.

– Missään nimessä ei kannata jättää liikkumatta luonnossa punkkipelon vuoksi. Kunhan tiedostaa punkkien aiheuttamat riskit ja tekee säännöllisiä punkkitarkastuksia, on mahdollista pienentää borrelioosin riskiä. Vaikka jokainen punkki ei kanna taudinaiheuttajaa, on punkki syytä poistaa iholta mahdollisimman nopeasti. Puutiaisaivotulehdukselta voi suojautua TBE-rokotteella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?