Saara Kankaanrinnan kolumni: Voisimmeko järjestää elämämme uudelleen? Lattiana perustarpeet, kattona maapallon rajat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Voisimmeko järjestää elämämme uudelleen? Lattiana perustarpeet, kattona maapallon rajat

Julkaistu: 25.5. 8:05

Moni talouden raameista on menneeltä ajalta, kun maapallon ylikuormitusta ei otettu huomioon, kirjoittaa kolumnissaan Saara Kankaanrinta.

”Heeeeeei, tuo pala on isompi!”, pieni sormi osoittaa. Jäätelöpaketti pehmenee reunoilta, kun yritän sommitella tasakokoiset palat. Lapset vahtivat silmä kovana paitsi oman, myös toisen palan kokoa. Ihmisellä on ilmeinen tarve reiluun resurssien jakoon.

Aivoni askartelevat mielellään numeroiden parissa. Olen 90-luvun lamassa, markan devalvointiseikkailujen aikaan, kokenut teininä perheyrityksen konkurssin. Sen jälkeen talous alkoi kiinnostaa. Lamaa liipaten kirjoitin ylioppilaskokelaana jokeritehtävässä vakaan ja vahvan markan erosta. Sain täydet 9 pistettä, mutta vähänpä ymmärsin elämästä kirjaviisautta toistaessani.

Yliopistossa tuli luettua taloustiedettä sivuaineena. Se on hyvä väline kotona, töissä tai järjestelmätasolla. Mutta sitä ihmettelen, miten välineestä tuli tavoite, niin hallitseva ja jopa kyseenalaistamaton politiikassa.

Monelle käsitteelle on käynyt kuin markalle. Aikansa elänyt on myös bruttokansantuote: perinteinen mittari miten ynnätään yhteen valtion kokonaistuotanto. Siis tuotetut tavarat ja palvelut. Ja tavoite on ihmisten hyvinvointi ja elinkelpoinen maapallo.

Olavi Niitamo oli Tilastokeskuksen ensimmäinen pääjohtaja. Hän selvensi miten hassu käsite toimii. ”Kaiva kuoppa, se kasvattaa bruttokansantuotetta. Täytä sitten kuoppa, ja BKT kasvaa edelleen.” Kuka maksaisi ilomielin kotitalon remontissa tämän? Yhteiskunnassa teemme tätä koko ajan.

Usein kyse ei ole harmittomasta turhasta tekemisestä vaan vaikkapa ympäristön pilaamisesta ja myöhemmin sen kalliilla korjaamisesta.

Moni talouden raameista on menneeltä ajalta, kun maapallon ylikuormitusta ei otettu huomioon. Vanhentuneista mutta sitkeästi käytetyistä termeistä tulee mieleen rakas ystäväporukkani. Miehet ovat kaikki onnellisesti naimisissa, mutta kokoontuvat edelleen ”Pielisensuun poikamiehet” -nimisellä porukalla.

 Luonnosta riippuu koko olemassaolomme. Sen ymmärtäminen on viisauden alku.

Kulutus on hieno sana. Yleiskielessä: käyttää vähentävästi, hapertaa. Taloustieteessä: käyttää jotain hyödykettä. Mitä tarkoitamme, kun pyrimme kaikin keinoin saamaan kulutuksen nousuun? Voisimmeko järjestää elämää siten, että lattiana toiminnalle olisivat ihmisten perustarpeet, ja kattona maapallon rajat?

Reiluuden käsite venyy yli valtiorajojen. Pitäisikö reiluutta yrittää tasaisesti maapallon kaikille ihmisille? Yksin ei voi olla reilu, vaan se vaatii kaikkien yhteistä sopimista.

Reiluus venyy myös ajallisesti. Onko reilua, että lisäämme lapsiemme tulevan elämän niukkuutta, kun emme nyt halua tehdä vaikeita korjausliikkeitä?

Maapallon toimintakyvyn heikentäminen ei ole ihmiskunnan ongelmien läjässä vain yksi muiden joukossa. Luonnosta riippuu koko olemassaolomme. Sen ymmärtäminen on viisauden alku.

Onneksi talous ja politiikka on ihmisten tekemää. Meillä on siis ratkaisuvalta. Ei auta kuin rakentaa yhdessä järjestelmä, jossa otamme maapallon rajat kaiken lähtökohdaksi.

Kuten kirjailija Alex Hailey lausahti: ”Jos et tartu todellisuuteen, todellisuus tarttuu sinuun.”

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?