Bodomin murhatragediasta 60 vuotta: Naapurien huhut nostivat kioskinpitäjän epäiltyjen sekaan – karu kohtalo odotti yhdeksän vuotta murhista - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Bodomin murhatragediasta 60 vuotta: Naapurien huhut nostivat kioskinpitäjän epäiltyjen sekaan – karu kohtalo odotti yhdeksän vuotta murhista

Hukkumalla kuollut kioskinpitäjä joutui murhaepäillyksi naapureiden puheiden takia.

Julkaistu: 23.5. 8:07

Naapureiden puheet olivat käytännössä ainoa syy, miksi oittaalainen kioskinpitäjä päätyi Bodominjärven kolmoismurhaajaksi arvuuteltujen epäiltyjen joukkoon. Muuta näyttöä ei poliisi löytänyt miehestä, joka silti on ollut yksi puhutuimmista tekijäkandidaateista yhä ratkaisemattomassa tilassa olevassa murhajutussa.

Mies oli 50-vuotias, kun Bodominjärven murhat tapahtuivat 5. kesäkuuta 1960. Teoria hänen osuudestaan murhiin lähti toden teolla liikkeelle, kun hän itse yhdeksän vuotta myöhemmin hukkui samaiseen järveen 59-vuotiaana.

Hänen kanssaan hukkumista ennen ryypiskellyt naapuri väitti poliisille, että kioskinpitäjä olisi humalassa tunnustanut murhat.

Lehdistö uutisoi kioskinpitäjän kuolemasta mahdollisena itsemurhana. Virallista vahvistusta asialle ei ole. Keskusrikospoliisi (KRP) on salannut miehen kuolinsyytutkinnan.

Kioskinpitäjän tutkintalinjaa koskeva murhatutkinnan aineisto sen sijaan tuli julki vuonna 2005. Noin 80-sivuisen kansion perusteella muuta näyttöä miehestä ei kertynyt kuin ryyppykumppanin naapurinmiehen kertomus ja naapurustossa aiemmin kiertäneet juoruilut.

Tiettävästi ainoa julkisuudessa esillä ollut kuva kioskinpitäjästä.

KRP:n kuulusteluun kioskinpitäjä joutui maaliskuussa 1966. Hänestä oli tullut jo sitä ennen vihjeitä poliisille, mutta ratkaiseva saattoi olla hänen naapurissaan nelisen vuotta asuneen poliisimiehen helmikuussa 1966 esittämä näkemys.

Poliisimiehen mukaan "kaikki naapurit" pitivät "varmana, että tekijää ei tarvitse muualta etsiä". KRP:n muistion mukaan mitään asiaan liittyvää tosiasiaa ei kuitenkaan kukaan ollut esittänyt.

Kioskinpitäjä tiedettiin pahapäiseksi, äkkipikaiseksi ja hermostuneeksi mieheksi, joka oli ollut talvisodassa mutta vapautettu jatkosodasta.

Kioskinpitäjä kertoi kuulustelussa olleensa murhayönä kotonaan perheensä kanssa. Murhista hän oli kuullut vasta seuraavana päivänä. Hän oli käynyt rannassa katsomassa ja nähnyt teltan kasassa, mutta ruumiita hän ei ollut nähnyt.

Vaimoltaan mies oli kuullut, että neljän nuoren seurue moottoripyörillään oli pysähtynyt heidän kioskillaan ja ostanut virvoitusjuomia. Perhe piti kesäkioskia Kunnarlantien ja Bodominjärven rantaan johtaneen tien risteyksessä.

Yleensä kioskilla myyjinä olivat vaimo ja murhien aikaan 12-vuotias tytär. Mies oli varsinaiselta ammatiltaan puutarhatyöläinen.

Kioskinpitäjä kertoi kuulleensa murhatuista nuorista vaimoltaan.

Perheen mukaan mies pysytteli kotona koko murhayön.

Vaimo ja tytär vahvistivat miehen alibin. He ja perheen 6-vuotias poika olivat olleet kotona koko yön.

Vaimo oli herännyt aamuyöstä koiran haukkumiseen ja mennyt katsomaan. Hän näki kaksi mahdollisesti noin 20-vuotiasta poikaa moottoripyörällä, mutta ei hämärän takia kyennyt kuvailemaan heitä tarkasti.

Edellisenä iltana kioskilla käynyt kahden pojan ja kahden tytön seurue oli vaimon mukaan ostanut neljä pulloa Jaffaa, neljä pulloa pilsneriä ja ainakin kaksi pakkausta purukumia.

Täysi-ikäiseksi tullut tytär kertoi, ettei ainakaan hänen tieten isä ollut murhayönä missään poissa kotoa. Äiti ja lapset nukkuivat kamarissa ja isä keittiössä. Keittöön johtava ovi oli aina öisin auki.

Kioskinpitäjän karu kohtalo täyttyi 2. elokuuta 1969. Tyttären mukaan isän mielentila oli kesän aikana kehittynyt huonommaksi, mies oli ollut hyvin masentunut ja kyllästynyt.

Isällä ja tyttärellä oli myös riitoja. Ennen kuolemaansa mies oli tyttären mukaan ryypiskellyt kolmen päivän ajan. Tapahtumaa ennen heillä oli ollut keskenään raju riita.

Tytär ja tämän veli uhkasivat soittaa poliisit, jos isä ei lopeta. "Isänsä oli ollut ihan punainen kasvoista ja silmistä ja mm. sanonut pojalleen, että sinäkin nouset minua vastaan, sinua minä olen aina puolustanut, mutta en tee sitä enää," kuulustelija kirjoitti pöytäkirjaan.

Tilanne rauhoittui. Isä vetäytyi ulos ja yhytti vadelmapensailla seurakseen naapurin miehen, joka harjoitteli pihallaan ilmapistoolilla. He menivät saunakamariin ryypiskelemään Vinettoa ja Koskenkorvaa, jota naapuri haki mopolla Kauniaisten Alkosta.

Kioskinpitäjä haki talosta pannullisen kahvia ja sokeria Koskenkorvan kyytipojaksi. Ensin miehet keskustelivat moottoreista, mutta sitten puhe kääntyi kioskinpitäjän ongelmiin.

Naapurin mukaan kioskinpitäjä puhui tästäkin aluksi rauhallisesti, mutta alkoi kiihtyä, löi nyrkkiä pöytään ja selitti, että hänellä on ”suuri asia”.

Tätä hän naapurin mukaan hoki välillä itkien ja välillä kiroten. Lopulta mies naapurin mukaan lausui suuttuneena, kun keskustelukumppani ei ymmärtänyt suurta asiaa:

– Din satans tollo, förstår du inte, att jag är Bodom mördare. Vad ska göra nu? ("Senkin tollo, etkö ymmärrä, että olen Bodomin murhaaja. Mitä minä teen?")

Naapuri pelästyi paljastuksesta.

– Jos sinä olet Bodomin murhaaja, niin mene ja hukuta itsesi ja tee se heti, sillä muuten pistävät sinut pieneen vankikoppiin lopuksi elämäksesi, naapuri sanoi vastanneensa.

Kioskinpitäjä oli hetkisen hiljaa ja sanoi sitten: ”Ja nyt me ryypätään.”

”Tämä onkin viimeinen muistikuva kuulusteltavalla”, KRP:n pöytäkirjassa todetaan.

Silminnäkijöiden mukaan kioskinpitäjä oli lopulta taluttanut naapurin tämän kotiin, josta naapuri heräsi 16 tuntia nukuttuaan ja oksenneltuaan.

Ilta-Sanomat 27.8.1969.

Naapurin väitteiden takia KRP kuulusteli kioskinpitäjän tytärtä ja poikaa sekä neljästi tämän leskeksi jäänyttä vaimoa. Lisäksi kuultiin naapurinmies ja kahdeksan muuta todistajaa.

Naapurinmies oli kertonut humalaisesta tunnustuksesta useille todistajille, mutta muuta näyttöä ei löytynyt. KRP käytännössä hautasi tutkintalinjan 1,5 kuukauden selvittelyiden jälkeen.

Kioskinpitäjän vaimo arveli, että naapuri oli humalassa ymmärtänyt väärin hänen miehensä. Vaimon mukaan mies oli monta kertaa aiemmin sanonut hänellä olevan ympäristössä paljon vihamiehiä, joten varmaan monet ovat ilmoittaneet hänet epäillyksi murhamieheksi eikä siis ole ihme, jos häntä asian johdosta kuulustellaan.

Poliisille esitettiin monenlaisia teorioita. Tässä erään Möttösen näkemys. Etukirjain G. viittaa tässä kioskinpitäjään.

Naapurin kotiinsa talutettuaan kioskinpitäjä oli mennyt takaisin saunakamariin, josta häntä myöhemmin haettiin syömään. Hän oli sanonutkin tulevansa kohta, mutta oli sitten tyttären tietojen mukaan ajanut mopolla Vesilaitokselle ja kävellyt uimaan samaan niemeen, missä murhat olivat tapahtuneet.

Tytär mainitsi, että isänsä oli koko elämänsä ajan käyttänyt kyseistä niemeä uimapaikkana.

Veli meni niemeen kello 18 aikaan ja sai kuulla kavereiltaan, että isä oli sukeltanut pari minuuttia aiemmin eikä ollut tullut pintaan. He lainasivat veneen, mutta eivät löytäneet isää.

Joku lähti tekemään ilmoituksen ja paikalle tuli sammakkomiehiä, jotka sitten löysivät ruumiin 2–3 metriä niemestä länteen päin. Vainajalla oli vaatteet ja mukanaan kaksi pulloa viiniä, joista toinen hiukan vajaa.

Humalassa hukkunut vai hukuttautunut? Voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Murhaaja? Poliisi käytännössä hylkäsi tämän teorian jo vuonna 1969.

Hukkumiskuoleman saama julkisuus innoitti kemijärveläisen nuorisosihteerin lähettämään kirjeitse vinkin keskusrikospoliisille.

Osa KRP:n 1960-luvun asiakirjoista on käsin kirjoitettuja. Tässä kirjattuna naapuruston näkemyksiä kioskinpitäjästä.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?