Jyrki Lehtolan kolumni: Et koskaan nukahda yksin, Yleisradio nukkuu jo kanssasi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Et koskaan nukahda yksin, Yleisradio nukkuu jo kanssasi

Julkaistu: 22.5. 8:02

Jos haluaa kohteliaasti kuvata Yleisradion tuoretta strategiapaperia, se muistuttaa kädenlämpöistä vettä, jota on haalennettu, jotta Frank Martela voi tuottaa siitä kurlaamalla ajatuksen, kirjoittaa kirjailija ja käsikirjoittaja Jyrki Lehtola.

Vanhukset ja lapset ovat tärkeitä! (Myös aikuiset ja köyhät! Ja kaikki muut! Toivottavasti kukaan ei unohtunut!)

Luottamus on kahden tai kolmen tai monen ihmisen välinen joku juttu! (Myös syrjäytyneiden!)

Halataan! (Paitsi ettei, kun korona! Hymiö!)

Edellinen oli lyhennelmä Yleisradion strategiapaperista, joka julkaistiin tiistaina.

Jos haluaa kohteliaasti kuvata Yleisradion tuoretta strategiapaperia, se muistuttaa kädenlämpöistä vettä, jota on haalennettu, jotta Frank Martela voi tuottaa siitä kurlaamalla ajatuksen. Martelan kurlatessa Ylessä esitetään kysymys, jota sivistysvaltiossa ei tulisi esittää, mutta joka on Yleisradion sisältöstrategian kulmakivi: ”Mitä mietit, Ronja Salmi?”.

Ylen strategiapaperin nimi on Kaikille yhteinen, jokaiselle oma, mikä on kohtelias tapa varoittaa Ylen yleisöä siitä, että seuraavaksikaan emme sano mitään, koska olemme yritys, joka haluaa puhua tunteistaan, joita yrityksellä ei tosin ole.

Tunteidensa jälkeen Yle esittelee paperissa arvonsa, ja kun esittelijä itse nukahtaa kesken sanaparin ”innostamme luovuuteen”, on päästy Yleisradion strategian ytimeen.

Lopulta Ylen strategiapaperi onnistuukin tavoitteissaan: kertomaan siitä, millainen Yle on. Se on pelokas, hidas, latteuteensa ihastunut ja niin hukassa sekä sisällön että ilmaisun kanssa, että pitää merkittävänä aikaansaannoksena turhaa strategiapaperia, josta kukaan ei välittänyt.

Yle tuottaa strategiapaperin lisäksi onneksi muitakin sisältöjä. Niitä ovat mm. Ylen kolumnit, joista ovat parin viime viikon aikana riidelleet ne, jotka lukitsivat itsensä karanteeniin Twitterin sisälle.

Keskustelussa Ylen kolumneja on syytetty punavihreäksi agitoinniksi, mutta se ei ole Ylen kolumnien ongelma, vaan se, että ne muistuttavat liikaa Ylen strategiapaperia. Suuri osa Ylen kolumneista on myönteinen vastaus kysymykseen ”Voisiko tämän tutun mielipiteen ilmaista vielä kerran, mutta tylsemmin?”.

Kolumnien kirjoittajista liian moni on kiirehtinyt pelosta vapisten Ylen kolumnikouluun, jossa alkoholisoitunut esikouluopettaja on kertonut niille, miten kolumni kirjoitetaan. Ja se kirjoitetaan näin: aloittakaa yksityisestä, menkää siitä yleiseen, viitatkaa tilastoon tai teitäkin tylsempään ajattelijaan ja muistakaa synnyttää lukijalle kuva teistä itsestänne myhäilemässä kirjoittajina omalle ajatuksellenne juuri ennen sitä hetkeä kuin hampaanne viimein tipahtavat lattialle.

Maailma on muuttunut ristiriitaisemmaksi, äänenpainot terävimmiksi. Yle vastaa maailman huutoon odottelemalla, piiloutumalla kymmenen vuotta vanhan jargonin taakse, jaarittelemalla, kaikkia ja itseään varoen, kunnes ryhdistäytyy ja pyytää Pieni talo preerialla -sarjan Laura Ingallsia kirjoittamaan itselleen sekä strategiapaperin että kolumnin.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?