Teemu Keskisarjan kolumni: Historioitsija ryssi hommansa Yleisradiossa käyttämällä ryssä-sanaa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Historioitsija ryssi hommansa Yleisradiossa käyttämällä ryssä-sanaa

Julkaistu: 19.5. 8:05

Historioitsija Teemu Keskisarja kertoo kolumnissaan sananvapauteen ja etiikkaan liittyvän pienen kokemuksensa.

Janne Saarikiven, Sanna Ukkolan ynnä muiden juttuja on pidätelty Ylessä ehkä poliittisista syistä. Kerron lisukkeeksi oman kokemukseni, vaikkei se ole kovin dramaattinen.

Tein 2010-luvulla Ylelle harvakseltaan radio- ja tv-ohjelmia sekä nettisisältöjä. Teemat olivat toisinaan yleisöä vihastuttavia, mutta niistä ei tullut riitoja tuottaja- ja päällikköportaissa. Henki oli vapaampi kuin useissa kirjaproggiksissa. Jos nyt hakemalla haen, pieni näkemysero koski isonvihan suomalaispakolaisten ja vuoden 2015 pakolaiskriisin vertailua. Sen Yle poisti jostain pätkästä, en muista millä perusteella. Poisto ei pilannut mitään taide- ja tiedearvoja.

Jokin aika sitten Yle pyysi kolumneja, joita itse lukisin radiossa. Toivomus kuului: Uskaliaita avauksia, jotka herättävät keskustelua. Oli puhetta, että mahdolliset, toivottavat ylilyönnit menevät omaan piikkini, eikä Yle niistä häiriinny, anna palaa vaan.

Kyhäsin jokusen tekstin. Ne loppuivat kummaan selkkaukseen, jonka toinen osapuoli – tai luultavammin vain välikappale – oli uusi tuottaja. Sama, jota some tänään kuulemma höykyttää vasemmistolaisuudesta tms.

Yhdessä talvisotaan ja Raatteen tiehen viitanneessa lauseessani oli ryssä-sana. Sotahistorian kontekstissa. Ilman mielleyhtymää nykyiseen naapurimaahan tai maahanmuuttajiin.

Radiokolumni tyssäsi vain sanavalintaan. Raatteen tiellä ei saanut marssia yhtään ryssää Yleisradion eettisten ohjeiden takia. Minulle siteerattiin: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Moniarvoisuus on perusarvomme.… Ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi syrjintä, väkivaltaan yllyttäminen sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvan vihan lietsonta.”

Päteekö tämä puppu takautuvasti vuosiin 1939–1940? Ei huvittanut puhua radiossa venäläisistä, koska tietäväisimmät kuulijat huomauttaisivat, että Raatteen tiellä oli enimmäkseen ukrainalaisia. He eivät edustaneet Suuren isänmaallisen sodan alkukahakassa isänmaataan Ukrainaa. He olivat suomalaisten tähtääjiensä silmissä ryssiä eivätkä neuvostoliittolaisia.

En saanut potkuja. Kiukuttelumielessä vain lakkasin tyrkyttämästä Ylelle juttujani. Kadun itsepäisyyttäni. Olisi kannattanut luovuttaa yhdentekevä kina ja sitten kokeilla, saanko kertoilla vaikkapa 1970-luvun toimittajien ”perusarvoista” ikiomin sanoin.

En ole huomannut, että minua olisi sittemmin syrjitty haastattelu- ja keskusteluohjelmista. Liekö ryssimisestäni tietoinenkaan ison talon joka kolkka.

Tahdon korostaa, että tapaus ei todista mitään kielteistä tuottajan persoonasta, ideologiasta tai ammattitaidosta. Tämän sanon piruilematta. Tuottaja ei ole itse keksinyt ryssä-sanavihaa, saati eettisten ohjeiden tulkintoja. Ei hän ole hatustaan vetänyt myöskään päivänpolttavia rekrytointeja ja julkaisukieltoja. Älkäämme kivittäkö yhtä työntekijää taikka ylempiäkään yleläisiä, sillä herra on herrallakin. Yleisradioon puhaltelevat ajanhenkeä kansanedustajat ja kansa. Paljolti somekansa, jonka älyn ja etiikan varaan ei voi laskea yhtikäs mitään.

Kirjoittaja on historioitsija.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?