Mika Aaltolan kolumni: Synkkyys on realismia koronan suhteen – taloudessa kannattaa varautua pahimpaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Synkkyys on realismia koronan suhteen – taloudessa kannattaa varautua pahimpaan

Julkaistu: 16.5. 8:00

Koronanormaalin muuttuessa vallitsevaksi ihmisarvo saattaa muokkautua sallimaan tietynlaiset kuolemat tai yksityisten tietojen jakamisen osana taudin hallintaa, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kolumnissaan.

Vaikutusvaltainen yhteiskuntateoreetikko Thomas Hobbes (1588–1679) kirjoitti ihmisen elämän olevan yksinäistä, kurjaa, brutaalia ja lyhyt ilman omaa yhteisöä, valtiota. Tämä synkkä luonnehdinta juontaa juurensa antiikin historioitsijan Thukydideksen (460–397 eaa.) kuvaukseen Ateenan rutosta (430–425 eaa.).

Thukydides, joka itsekin sairasti ruton, totesi yhteiskunnan loppuvan äärimmäisen epidemian oloissa hyvin samalla tavalla kuin yhteisöllisyys kuolee sisällissodassa. Oli sitten kyseessä lääketieteellinen tieto, muu oppi, pyhät arvot, uskomukset tai ennustajat, ne kaikki menettivät merkityksensä. Ihmiset olivat niin uupuneita kärsimyksestä, etteivät tieto, tavat, normit ja lait tuntuneet tarpeellisilta.

Koronapandemia ei ole pahin mahdollinen rutto. Koronan varalta pitäisi kuitenkin muodostaa synkin mahdollinen ennuste, jotta ymmärtäisimme tautiin epäsuorasti liittyvät panokset tässä ja nyt. Vain näin toimien toteuma on synkkiä odotuksia parempi.

Koronan talousvaikutuksen pahin mahdollinen skenaario on hyvä muodostaa seuraavasti: Mieti pahin taloudellinen kriisi viime vuosikymmeninä. Kerro sen voimakkuus ja kesto kahdella. Lopputuloksena on paras mahdollinen tapaus.

Talous ei ole vain tehtaita käynnissä, rahtialuksia merellä tai työpaikkojen säilymistä. Se on ihmisten tulevaisuuteen asettamia odotusarvoja ja kulutuspäätöksiä. Niiden synkistyminen äkkiä ja pitkäkestoisesti pysäyttää kyllä laivat ja liukuhihnat. Maailmankaupan ennustetaan notkahtavan tänä vuonna historiallisen paljon.

Ensimmäisen korona-aallon alussa valtiot ovat korostaneet rooliaan kaikkialla Euroopassa. Lojaalisuudet ja poliittiset intohimot ovat näyttäytyneet valtiollisella tasolla. Vaikka koordinaatiota saataisiinkin siirrettyä EU-tasolle, tuntemus kriisistä on ollut pääosin kansallisvaltiokokemus. Tämä vahvistaa ennen kriisiä käynnissä ollutta prosessia, joka ennen pitkää eritahdillistaa EU:ta sekä myös valuutta-aluetta merkityksettömyyden partaalle.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa kovin pitkään. Elvyttävät toimet muuttuvat kinasteluksi kasvavasta velkataakasta. Nyt toiveet on asetettu siihen, että rokote tai hoito löytyy ennen pitkään. Ostamme aikaa, niin sanotaan.

Koronanormaalin muuttuessa vallitsevaksi myös perusarvot muuttuvat, epidemia viime kädessä kukistaa lakikirjan. Ihmisarvo muokkautuu tavalla, joka mahdollisesti sallii tietynlaiset kuolemat tai vaikkapa yksityisten tietojen jakamisen osana taudin hallintaa. Demokratioiden avoimuus ja läpinäkyvyys muuttuu autoritaariseen suuntaan. Valtiot keskittyvät ja niiden ilmapiiri on kurjempi ja brutaalimpi.

Poliittisen harkinnan tilan kaventuessa sekä kansallisesti että kansainvälisesti kyky vastata uusiin sisäisiin ja ulkoisiin ongelmiin vähenee ratkaisevasti. Jos sodan todennäköisyyttä pidettiin ennen hyvin pienenä, niin koronatulevaisuudessa se on varteenotettava.

Pahimman mahdollisen skenaarion tiedostaminen ja avoin kommunikoiminen järkevöittää enemmän kuin impulsiivinen ajatus, että asiat menisivät oletusarvoisesti hyvin ja toiveiden mukaisesti. Vanhasta normaalista ei kannata pitää pakonomaisesti kiinni aikaa ostamalla suunnattomalla hinnalla, vaan varautua yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen muutokseen. Aktiivisesti osallistua parhaan mahdollisen koronanormaalin syntymiseen, omaksua parhaita käytänteitä muualta ja olla aloitteellinen niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?