Saara Kankaanrinnan kolumni: Kysymys, joka jokaisen grillaajan pitäisi esittää - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Kysymys, joka jokaisen grillaajan pitäisi esittää

Julkaistu: 11.5. 8:02

Kaikki mahtuvat erinomaisesti saman grillin ympärille. Keskustelun resepti jakoon: mietitään miten, ei pelkästään mitä, kirjoittaa Saara Kankaanrinta.

”Ny rillataan!”, kajahtaa monella nurmikolla pian. Mutta mitä grilliin? Halu valita oikein on inhimillistä. Mutta entä jos tärkein kysymys ei ole mitä grillataan, vaan miten ruoka on tuotettu?

Liha, kala ja kasvis. Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti.

Pahimmillaan lihantuotanto on katastrofi. Sademetsiä raivataan rehun tuotantoon. Eläimillä on arvoton elämä laitoksissa, tuloksena metaanipäästöt, pilaantuneet vesistöt ja arvaamattomia kulkutauteja. Jos hinta olisi todellinen, elonkirjon kaventaminen yksistään olisi niin kallista, että tämänkaltainen lihantuotanto olisi epätehokasta ja kallista.

Entä Espanjassa, maailman suurimmalla kasvihuonealueella, tuotetut kasvikset? Kastelu pahentaa kuivuuskierrettä pohjavesiä myöten. Laittomien siirtolaisten olot ovat orjatyöhön verrattavat.

On syytä tarkastella ”tehokkuutta”. Maksimimäärä ruokaa kasvavilla hiilipäästöillä ja luonnon tuhoilla ei ole tehokkuutta kuin hyvin vajaalla matematiikalla.

Monimuotoisten metsien tilalle tulleet yhden lajin kasvituotannot ja giganttiset kasvihuoneet. Amerikan 150 000 naudan teollisuuslaitos, ranskalainen 5 miljoonan sian sikala, Pietarin 8 miljoonan kanan kanala. Ylikalastus. Kaikki ”tehokasta” ja ”halpaa”.

Todellisesta tehokkuudesta puhuessa on otettava huomioon koko ekosysteemi ja alkuaineiden kierrot. Toimiva maaperä ja valtameret ovat elonkirjon aarrearkkuja ja ilmaston säätelyjärjestelmät.

Meillä on omalla maatilalla nautoja, lampaita, mehiläisiä ja hevosia. En tiedä tarvitseeko ruokavaliomme lihaa, mutta maatilan luonto voi silmin nähden paremmin laiduntavien eläinten kanssa kuin ilman. Tutkimus vahvistaa havainnot.

 Maapallon nisäkkäistä aivan liian paljon on tuotantoeläimiä.

Eläimellä on paikka ekosysteemissä. Se tekee keskustelusta vaikeaa – sama eläin, mutta täysin päinvastaiset vaikutukset. Englanniksi tiivistän asian yleensä näin: ”It’s not the cow, it’s how”.

Kuitenkin maapallon nisäkkäistä aivan liian paljon on tuotantoeläimiä. Vaan eipä järjestelmää olekaan luotu laiduntamisen hyötyjen, vaan lihantuotannon halpuuden ja tehokkuuden vuoksi.

Grillikavereista yksi ei halua syödä lainkaan eläinperäisiä ruokia eettisistä syistä. Muunlajisten oikeudet on näkökulma, johon kannattaa tutustua.

Toinen ystäväni muistuttaa, että eläin ei ole laitoksessa kasvatettava proteiinimassa. Broilerissa menee hänen rajansa.

Kolmas ratkaisee asian soluista kasvatetulla keinolihalla, ja haaveilee ympäristösyistä koko ruoantuotannon ongelmien ratkaisemisesta teknologialla.

Tähän ei biologiystäväni lämpene. Luonto on miljardien vuosien aikana kehittänyt monisyisen järjestelmän. Mitä pistämme suustamme sisään, on ydin tässä systeemissä. ”Luonnon korvaamisen” riskejä emme vielä osaa kuvitella.

Loput syövät mitä vaan, ja toivovat että joku muu säätelisi hinnan tai rajoitusten kautta valintoja. Harmi, että maailman talousjärjestelmä on kyvytön todellisuutta vastaavaan hinnoitteluun.

Kaikki mahtuvat erinomaisesti saman grillin ympärille. Keskustelun resepti jakoon: mietitään miten, ei pelkästään mitä. Marinoidaan kunnioituksella ja rakentavilla kysymyksillä.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?