Sudenpennut tervehtivät johtajaurostaan riemuiten – valokuvaaja Jussi Nukari ikuisti susilauman elämää harvinaisella tavalla - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Sudenpennut tervehtivät johtajaurostaan riemuiten – valokuvaaja Jussi Nukari ikuisti susilauman elämää harvinaisella tavalla

Kolme vuoden ikäistä nuorta sutta ja lauman johtajasusi (vaalea turkki) Kuhmon rajavyöhykkeellä 8. toukokuuta 2020.

Julkaistu: 10.5. 17:53, Päivitetty 11.5. 12:51

Nukari pääsi seuramaan susilaumaa Kuhmossa vain 20 metrin etäisyydeltä.

Pääsääntöisesti susi välttää ihmistä, ja harvemmin sitä pääsee näkemään lähietäisyydeltä. Lehtikuvan kuvaaja Jussi Nukari onnistui ikuistamaan tervehtimisseremonian viimevuotisten sudenpentujen ja alfauroksen välillä Kuhmossa. Nukari kuvasi eläimiä piilokojusta haaskaruokintapaikalla.

– Oli aivan liikuttavaa, miten nuo pennut suhtautuivat urokseen, kun se tuli paikalle, hän kuvailee.

Lähimmillään Nukari pääsi 20 metrin päähän susista ja 40 metrin päähän karhusta kuvatessaan suurpetoja Kainuussa viikonloppuna. Suurin osa kuvista otettiin aamuyöllä kolmen ja seitsemän välillä, jolloin yöeläimet ovat vielä liikkeellä, mutta valoa on jo tarpeeksi.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus Lukesta pitää kuvamateriaalia harvinaisena dokumentaationa susien sosiaalisesta kanssakäymisestä.

– On harvinaista, että suden lauman yksilöiden väliseen kommunikaatioon liittyvää tilannetta saadaan kuvattua noin, hän sanoo.

Kolme vuoden ikäistä nuorta sutta ja lauman johtajasusi (vaalea turkki) Kuhmon rajavyöhykkeellä 8. toukokuuta 2020.

Susi ei enää asu vain idässä

Puolessa vuosikymmenessä sudet ovat levittäytyneet alueille, joissa vakiintuneita populaatioita ei ole nähty sataan vuoteen.

– Suden maantieteellinen esiintyminen on muuttunut dramaattisesti viidessä vuodessa. Susi ei enää ole itäisen Suomen asukas pelkästään, kyllä se on vahvasti levittäytynyt myös eteläiseen ja läntiseen Suomeen, Kojola sanoo.

Alkuvuodesta susia tavattiin jolkottelemasta niin Espoossa kuin Keravalla. Länsi-Uudellamaalla Luken tiedossa on useampia laumoja, eikä matka pääkaupunkiseudulle ole kovin pitkä sudelle, joka saattaa vaeltaa toistatuhatta kilometriä synnyinseudultaan.

Varsinais-Suomessa havaittiin ensimmäinen lauma vuonna 2006. Ennen sitä susilaumat olivat Kojolan mukaan loistaneet poissaolollaan läntisen Suomen alueella ainakin sata vuotta. Susien paluusta huolimatta koira- ja lammasvahingot ovat pysyneet aisoissa.

– Yksi tekijä on varmasti luonnollisen ravinnon runsaus. Valkohäntäkauris on epäilemättä Varsinais-Suomessa ja Etelä-Satakunnassa suden tärkein ravintokohde, ja se on todella runsas, Kojola sanoo.

Susi ja korppi aterialla Kuhmon rajavyöhykkeellä 8. toukokuuta 2020.

Susihavainnot ovat yleistyneet osittain, koska havaitsijoita on enemmän

Susista tulee aiempaa enemmän havaintoja etelästä ja lännestä, koska niitä on enemmän kuin joitakin vuosia sitten. Toinen tärkeä tekijä on, että susien esiintyminen on keskittynyt enemmän alueille, missä ihmisiäkin on enemmän.

– Asumistiheys on ihan eri luokkaa kuin Itä-Suomessa. Susilla on myös tapahtunut tietynlaista tottumista ihmisvaikutteisiin elinympäristöihin, ja siitä syystä havaintoja lähellä pihapiiriä tapahtuu enemmän kuin ennen, jos se suhteutetaan susien lukumäärään, Kojola sanoo.

Tällä vuosituhannella susikanta on Luken mukaan vaihdellut 100 ja 250 yksilön välillä.

Artikkelia muokattu 11.5.2020 kello 12.51. Lisätty juttuun tieto, että sudet kuvattiin piilokojusta haaskaruokintapaikalla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?