Mari todisti luonnon häkellyttäviä lemmenleikkejä Porin Reposaaressa – ”Aluksi en oikein tiennyt, mikä oli meininki” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mari todisti luonnon häkellyttäviä lemmenleikkejä Porin Reposaaressa – ”Aluksi en oikein tiennyt, mikä oli meininki”

”Kamalat kasat niitä siellä olikin.”

7.5.2020 21:50

Porin Reposaari on omaleimaiseksi luonnehdittu kylämäinen kaupunginosa Kokemäenjoen suulla vasten aavaa Perämerta.

Sen yhteydessä mainitaan yleensä Eino Grön, painin olympiavoittaja Kelpo Gröndahl ja Yön Jussi Hakulinen.

Mutta on Reposaaressa rantakäärmeitäkin!

Vasta tänä keväänä Reposaareen muuttanut Mari Tyni kohtasi alkuviikosta ison ryhmän rantakäärmeitä täydessä lemmenleikillisessä hurmiossa.

Ne panivat parastaan kuin kelpo painija konsanaan.

– Aluksi en oikein tiennyt, mikä oli meininki, Tyni tunnustaa.

Käärmeitä oli kasapäin tai läjäkaupalla, erivärisiä ja erikokoisia, kaikkea muuta kuin se perinteellinen käsitys rantakäärmeestä mustana tyyppinä, jolla on keltaista päässä.

– Kaikilla oli kyllä päässä väriä, keltaista tai oranssia, Tyni sanoo.

Missään nimessä kokoontuminen ei ollut kyiden.

Tyni otti kuvia ja videoita ja julkaisi niitä Facebookin luontoryhmässä. Sieltä löytyi nopeasti tietämystä rantakäärmeiden elintavoista.

– Siinä kuulemma parittelee kaksi paria vierekkäin ja ympärillä näkyy muita kilpakosijoita, Tyni selostaa videon juonta.

– Ne ovat kietoutuneet yhteen häntäpuoliskoistaan.

Kirjatiedon mukaan rantakäärmeet pariutuvat vapun tienoilla pian talvihorroksesta elvyttyään. Ensiksi luikertelevat soidinpaikalle koiraat, sitten tulevat naaraat.

Kookasta naarasta liehittelee useampi piskuisempi koiras. Ne kiertyvät naaraan ympärille ja hierovat leukaa naaraan päälakeen ja värisyttävät häntää.

Tyni arvioi paikalla olleen noin kymmenen rantakäärmettä, vähintään.

– Kuvittelin aiemmin rantakäärmeiden olevan mustia, mutta tässä oli vain yksi musta ja oli ihania oliivinvihreitä ja eri sävyn ruskeita, Tyni kuvailee värimaailmaa.

Aiemmin Tyni on tavannut rantakäärmeen uimassa.

Tämä oli ensimmäinen kohtaaminen näin isolla porukalla. Se ei olisi onnistunut, ellei Tynin mies olisi ensin ollut lapsen kanssa kävelyllä Reposaaren uimarannalla.

– Hän tuli kotiin ja kertoi käärmeistä. Otin pari lasta mukaan ja läksimme katsomaan, Tyni kertoo.

– Kamalat kasat niitä siellä olikin, juuri kuten mies oli sanonut!

Tässä kohtaa haastattelua kuuluisi asiaan, että Tyni alkaisi ylistää käärmeiden luontaista kauneutta, ihastelihan hän jo niiden värejä.

– Onhan ne sellaisia... iljettäviä, Tyni sanoo ja nauraa.

Käärmeet olivat pienempiä kuin Tyni oli kuvitellut, ja pienempiä kuin mikä vaikutelma ehkä syntyy kuvista.

– Sellaisia miehen etusormen paksuisia, vähän paksumpia, mutta ei mitään ranteen paksuisia, joku oli vähän isompi muita, Tyni vertaa.

Voinee sanoa, että jos kyseessä olisivat olleet ihmiset esimerkiksi Porin toisella tunnetulla rannalla Yyterissä, kuten tapahtui viime kesänä, näkyä olisi voinut luonnehtia ryhmäseksiksi, jossa takimmainen luikertelija vaihtui lennosta, mutta koska kyseessä olivat viattomat luontokappaleet, käärmeet, voi hyvällä omallatunnolla sanoa niiden toteuttaneen vain luonnon määräämää kutsumustaan lisääntyä ja täyttää Reposaaren rannat.

Maasto oli kivikkoista, vähän pensaita antamassa näkösuojaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?