Koronamallintaja Pauliina Ilmosen lapset asuvat eri vanhemmilla – halusi erota rintasyövän jälkeen, koska koki käyttäytyneensä kuin hirviö - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Koronamallintaja Pauliina Ilmosen lapset asuvat eri vanhemmilla – halusi erota rinta­syövän jälkeen, koska koki käyttäytyneensä kuin hirviö

Koronamallinnuksista tunnettu matemaatikko Pauliina Ilmonen kiittelee viisasta äitiään, joka ei antanut vähättelyn lannistaa lahjakasta tyttöä. Omat lapset ovat tottuneet siihen, että isä pitää huolta kodista, kun äiti tekee töitä.

Pauliina Ilmonen johtaa tutkimusryhmää, joka laskee koronaviruspotilaiden määriä Suomessa ja laatii mallinnuksia viruksen leviämisestä.

10.5.2020 10:01

Äitienpäivälahjaksi Pauliina Ilmonen, 44, saa perinteisesti jotakin pientä ja itsetehtyä kahdelta lapseltaan ja näiden isältä Jukalta.

– Tänä vuonna olen esittänyt toiveen, että saisin lahjaksi kankaisia kasvosuojuksia. Uskon, että Jukka ja lapset ompelevat minulle niitä, Ilmonen iloitsee.

Toisen mieluisan lahjan Ilmonen sai jo ennakkoon, kun hän vahingossa löysi lahjan tyttärensä huoneesta. Kyseessä on seeprapalapeli.

– Rakastan palapelejä! Tytär sanoi, että äiti, ei sun pitänyt nähdä tätä vielä.

Omalle äidilleen Ilmonen on lähettänyt lahjan postilaatikkoon. Perinteisesti perhe on käynyt mummon luona äitienpäivänä, mutta nyt yli 70-vuotiaan Marja-Leenan luokse ei ole menemistä.

– Tämä on nyt muutos perinteisiin.

Aalto-yliopiston matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen apulaisprofessori Pauliina Ilmonen johtaa tutkimusryhmää, joka laskee koronaviruspotilaiden määriä Suomessa ja laatii mallinnuksia viruksen leviämisestä.

 Olen aina tehnyt tosi paljon töitä, ja lasten isä on ollut enemmän lasten kanssa kotona.

Ilmosta on aina kiinnostanut virusten leviäminen. Hän on mallintanut muun muassa HI-viruksen ja ebolan leviämistä. Hän alkoi seurata koronavirusepidemiaa jo siinä vaiheessa, kun se levisi vasta Kiinassa Wuhanin alueella.

Pauliina Ilmonen on nähty viime aikoina usein mediassa puhumassa koronamallinnuksista. Kuvassa myös poika Osmo, 11.

– Tilanne alkoi näyttää aika huolestuttavalta Suomenkin kannalta. Oman tutkimusryhmän kanssa tehtiin sormiharjoituksena mallinnus, kuinka virus leviäisi ilman rajoitustoimenpiteitä, Ilmonen muistelee.

– Huolestuimme tuloksista ja aloimme tehdä lyhyen aikavälin ennusteita. Haluttiin meidän ryhmässä nostaa keskustelua siitä, että jotain on tehtävä tai homma lähtee lapasesta.

Jutun otsikkoa muokattu kello 10.31.

Tilastotieteen asiantuntija on ollut viruksen tukahduttamisen kannalla. Suomen hallitus linjasi maanantaina, että Suomi etenee niin sanotun hybridistrategian mukaisesti eli rajoituksia puretaan varovaisesti.

 Koko rajoituksen aikana en nähnyt poikaani.

Ilmonen korostaa, että hänen näkemyksensä on yhden tutkijan näkemys, ja hän toivoo koronavirustilanteesta moniäänistä keskustelua tiedeyhteisössä. Ja kun hallitus jotakin päättää, sen mukaan mennään.

– On hyvä, että päätöksentekijät keskustelevat suuren joukon tutkijoita kanssa. Olen kiitollinen, että en itse joudu olemaan päätöksentekijä tässä tilanteessa.

–Olen aina tehnyt tosi paljon töitä, ja lasten isä on ollut enemmän lasten kanssa kotona, Ilmonen kertoo.

Ilmonen on näkynyt mediassa puhumassa mallinnuksista. Hän kuitenkin sanoo olevansa tutkijatyyppiä, joka viihtyy paremmin mallinnustensa parissa kuin ihmisten ilmoilla.

– Hyvin harvalle tutkijoista julkisuus kuuluu luontevasti työnkuvaan. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tieto kuuluu kaikille. Jos joku kysyy, näen viisaampana vastata kuin piilotella tuloksia pöytälaatikossa.

Ilmonen tarvitsee päivittäin irtiottoja kaikesta koronaan tai työhön liittyvästä. Silloin hän katsoo hömppää Netflixistä tai lukee kepeitä dekkareita.

– Illalla on pakko tehdä jotain ihan muuta, katsoa vaikka jotain hölmöä televisiosta. Ei mitään älyllistä, ei mitään ajatuksia herättävää.

Lisäksi Ilmonen rakentelee legoilla. Niistä syntyy torneja ja taloja. Legoja on myös työhuoneella.

 Minulla on joulu mielessä joka päivä.

Apulaisprofessorilla on salainen pahe, jolla hän lataa aivoja. Hänellä on joululahjakaappi, jonne hän ostaa joululahjoja varastoon ympäri vuoden.

– Viime viikonloppuna purin stressiä sillä, että kasasin kaikki lahjat kaapista sängylle ja mietin, kenelle annan mitäkin, ja käärin lahjoja paketteihin, hän kertoo.

– En tiedä, onko tämä minun jouluharrastukseni enää kovin terveellä tolalla. Minulla on joulu mielessä joka päivä. Aloitan aamun sillä, että suusta pääsee joku joululaulu. Onneksi lapset kestää minua.

Tytär Elli, 13, asuu äitinsä luona Espoossa ja poika Osmo, 11, asuu isänsä Jukan luona Raisiossa. Avioeron jälkeen molemmat lapset jäivät aluksi asumaan isänsä luokse.

– Olen aina tehnyt tosi paljon töitä, ja lasten isä on ollut enemmän lasten kanssa kotona. Emme edes keskustelleet muusta vaihtoehdosta kuin että lapset jäävät isän luokse.

12-vuotiaana tytär päätti haluavansa muuttaa äidin luokse. Tämä sopi kaikille mainiosti. Lasten isän kanssa on erittäin hyvät välit. Lapset näkevät toisiaan joka viikonloppu vuorotellen äidin tai isän luona.

Uudenmaan sulun aikana perheet olisivat saaneet tavata toisiaan, mutta Ilmonen otti rajoitukset tosissaan.

– Koko rajoituksen aikana en nähnyt poikaani, ja Jukka ei nähnyt Elliä.

–Näillä lapsilla on maailman paras isä. Hän on huomattavasti parempi huolehtimaan lapsista kuin minä.

Lapset ymmärsivät hyvin, että rajoituksiin suhtaudutaan perheessä tiukasti. Ikävä oli kova, vaikka videopuheluita soiteltiin tiuhaan.

Ilmonen arvelee, että tilanne oli varmasti hankalin tyttärelle, joka ei ollut aiemmin ollut yhtä kauan erossa isästään.

– Lapset ovat tottuneet olemaan minusta erossa enemmän. Jossain vaiheessa olin työssä Brysselissä, ja Jukka ja lapset asuivat Suomessa. Oli pitkiä aikoja, kun en nähnyt lapsia. Olen muutenkin matkustanut paljon töiden takia, ja lapset ovat tottuneet siihen, että äitiä ei välillä näe.

Edelleen ulkopuolisissa ihmisissä saattaa herättää närää se, että Ilmonen on omistautunut työlleen, ja lasten isä on kantanut päävastuun perheestä.

– Kaikenlaisia kommentteja olen kuullut, Ilmonen naurahtaa.

Hän ei ole itse kokenut koskaan minkäänlaista syyllisyyttä asiasta. Lapset ovat olleet isänsä luona, eivät heitteillä tai vieraiden valvonnassa.

– Näillä lapsilla on maailman paras isä. Minusta olisi hirveää aliarvioimista heidän isäänsä kohtaan ajatella, että hän ei pärjäisi. Hän on huomattavasti parempi huolehtimaan lapsista kuin minä.

 Maanantaina olisi pitänyt luennoida, mutta en pystynyt edes puhumaan.

Ilmonen kuvailee itseään räiskyväksi persoonaksi, kun taas lasten isällä hermot eivät mene ikinä. Ainoastaan yhden kerran Jukka on hieman korottanut ääntään. Tämä tapahtui, kun esikoinen oli vauva ja itki paljon yötä päivää.

– Minä olin varmaan rähjännyt monta päivää. Silloin Jukka sanoi: Anna olla, minäkin olen väsynyt! Olimme siinä vaiheessa olleet yli kymmenen vuotta naimisissa.

Jukka rakentelee paljon kaikenlaista lasten kanssa, nikkaroi, ompelee ja rakentelee pihalle seikkailuratoja.

– Hänellä on meistä kahdesta ollut aina paljon enemmän kykyä olla lasten kanssa kotona. Olen hirveän kiitollinen siitä, että olen saanut olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on niin perhekeskeinen ja fiksu, Ilmonen kiittelee.

– Olen edelleen sitä mieltä, että sen lisäksi, että hän on maailman paras isä, hän oli myös maailman paras aviomies. Varmaan sen takia minulla ei ole koskaan ollut syyllisyyttä siitä, että olen enemmän työkeskeinen.

37-vuotiaana Ilmonen sairastui rintasyöpään. Sairastuminen vei voimat ja uuvutti.

– Siihen se avioliitto kaatui. Jukka jaksoi tukea loppuun asti. Mutta minusta tuli hirviö. En kyennyt jatkamaan avioliittoa, kun en kohdellut toista hyvin.

Sairastuminen oli shokki. Ilmonen oli elänyt hyvin terveellistä elämää: ei alkoholia, tupakkaa tai sokeria. Hän halusi pysyä terveenä.

– En kokenut sairastumista epäreiluna, jollekulle vain käy huono tuuri.

 Meidän perheessä lapset on kasvatettu hyvin sukupuolineutraalisti. Kun tulin työmatkoilta, toin molemmille ralliauton ja barbien.

Syöpäkasvain löytyi, kun Ilmonen riiteli miehensä kanssa. Riidan tuoksinassa hän halusi painottaa sanojaan ja taputti rintakehäänsä. Rinnassa tuntui kova möykky. Hän sanoi miehelleen, että tule kokeilemaan.

– Jukka sanoi myöhemmin, että hän tiesi heti.

Seuraavana aamuna juuri uuden työnsä aloittaneella Ilmosella oli ensimmäinen luentonsa Aalto-yliopistossa. Sali oli täynnä ihmisiä. Luento meni ihan hyvin. Sieltä suoraan Ilmonen suuntasi työterveyteen, josta hänet lähetettiin kiireellisenä tapauksena kuvaukseen.

Samana päivänä tehdyn kuvauksen jälkeen röntgenhoitaja halasi Ilmosta lujasti. Vasta siinä vaiheessa Ilmonen alkoi ajatella, että hänellä voisi olla syöpä.

Leikkauksen jälkeen alkoivat solumyrkkyhoidot, jotka olivat Ilmoselle poikkeuksellisen rankkoja. Hän oli kuvitellut, että voisi luennoida läpi hoitojen.

– Pieni osa ihmisistä reagoi hyvin rajusti solumyrkkyhoitoihin. Maanantaina olisi pitänyt luennoida, mutta en pystynyt edes puhumaan.

Ilmonen joutui olemaan paljon sairaalassa. Hänellä oli rajua pahoinvointia. Hiukset, kulmakarvat ja silmäripset lähtivät.

– Naureskelin, että näytin ihan Kekkoselta.

Palo päästä edes käymään työpaikalle oli kova. Apuun tuli isä, joka kyyditsi Ilmosen Raisiosta Helsinkiin ja kantoi tyttärensä tämän työhuoneeseen. Hän ei pystynyt itse kävelemään eikä olisi saanut edes työhuoneen ovea auki, kädet tärisivät niin paljon.

Ilmonen sai paljon kannustusta kollegoilta ympäri maailmaa.

– Minulla ei ole itselläni uskontoa. Mutta minua kosketti tosi paljon, kun kuulin, että Ugandassa on kirkko, jossa rukoiltiin minun parantumiseni puolesta.

Ilmonen sanoo, että syövän sairastaminen ei muuttanut häntä. Ennemminkin se vahvisti uskoa siihen, että hän oli elämässään tehnyt oikeita valintoja.

– Rakastan työtäni, se on minulle hirvittävän tärkeää.

Syöpä on nykyään enemmän muisto, joka palautuu mieleen lähinnä tarkistuskäynneillä.

– Koen kiitollisuutta, että tässä hengissä porskutellaan, Ilmonen sanoo.

– Avioliitto rikkoutui. Olin niin uupunut, ja purin pahaa oloani lähimpään ihmiseen. Mutta minulla oli hirveän hyvä avioliitto. Vastoinkäymisiin ei voi jäädä makaamaan.

Syöpä vaikutti myös työelämään, sillä nyt Ilmonen tutkii eturauhassyövän genetiikkaa.

– Se oli hyvä valinta, kun ei liippaa liian läheltä!

Tie matematiikan lumoihin alkoi varhain. Jo kolmevuotiaana Pauliina oli laskenut läpi ensimmäisen ja toisen luokan matematiikan kirjat. Koulussa hän menestyi hyvin, myös murrosiässä, jolloin iski kapinavaihe.

– Minulla oli jossain vaiheessa vihreät hiukset ja kasvot täynnä lävistyksiä. Olen niin iloinen, että silloin ei ollut sosiaalista mediaa ja kuvia tuolla ympäriinsä, Ilmonen naurahtaa.

Yläasteen luokalla oli kaksi huippua matematiikassa, Pauliina ja eräs Hannu. Yläasteen matematiikan opettaja suositteli Hannulle pitkää matematiikkaa lukiossa, mutta Pauliinalle opettaja sanoi, että se voi olla sinulle liian vaikeaa.

– Minulla on hirveän fiksu äiti. Kun sanoin, että minun pitää varmaan ottaa lyhyt matematiikka, niin äiti sanoi, että et tietenkään ota. Onneksi on äiti!

Ilmonen on iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet. Enää ei ole niin räikeästi asenteita, että matematiikka ei sovi tytöille. Esimerkiksi Ilmosen tytärtä on kannustettu ihan alusta asti.

– Meidän perheessä lapset on kasvatettu hyvin sukupuolineutraalisti. Kun tulin työmatkoilta, toin molemmille ralliauton ja barbien. Emme halua ohjailla heitä mihinkään suuntaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?