Mitä käy marjojen hinnoille, jos ulkomainen kausi­työvoima ei pääse Suomeen? Asiantuntijoilta yksimielinen arvio - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mitä käy marjojen hinnoille, jos ulkomainen kausi­työvoima ei pääse Suomeen? Asiantuntijoilta yksimielinen arvio

Maatalousekonomian professori ennakoi mansikan hintojen voivan nousta, koska tarjonta mitä ilmeisimmin vähenee.

Mansikan hinnat voivan nousta, koska tarjonta mitä ilmeisimmin vähenee.­

4.5.2020 6:32

Ilta-Sanomat kysyi asiantuntijoilta arvioita siitä, tuleeko kotimaisten marjojen hinta nousemaan tulevana kesänä, mikäli kausityöntekijöistä on pulaa normaalitilanteeseen verrattuna.

Viime päivinä julkisuudessa on pohdittu, miten käy Suomen marjatilojen työvoiman koronapandemian seurauksena.

IS uutisoi aiemmin Ukrainan hallituksen päätöksestä olla päästämättä kansalaisiaan kausitöihin ulkomaille. Ukrainasta odotettiin Suomeen muun muassa marjatiloille neljää lentokoneellista kausityöntekijöitä, mutta toistaiseksi maahan on saapunut vain yksi koneellinen.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila.­

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan mukaan kausityövoiman puutteesta voi seurata tuotannon supistumista ja tilojen kaatumisia.

Maatalousekonomian professori Timo Sipiläinen Helsingin yliopistosta ennakoi, että mansikan hinnat tulevan kesän sadon osalta nousisivat, koska tarjonta mitä ilmeisimmin vähenee.

Sipiläisen mukaan mansikan hinnan määrittyminen ei liity pelkkään poimintavaiheeseen, vaan hintoihin vaikuttaa jo marjakasvuston hoitotoimien järjestyminen kevään aikana.

– Eli tuotannon järjestäminen, kastelu, kankaiden käyttö, lannoitus.

Sipiläinen sanoo, että jos viljelijöillä on vaikeuksia saada keväällä ja kesällä avukseen riittävästi henkilöstöä, heijastuu se osaltaan heikentävästi tulevan sadon laatuun ja määrään, mikä nostaisi mansikan hintoja.

Marjanviljelyyn erikoistunut Luonnonvarakeskuksen tutkija Kalle Hoppula .­

– Se vaikuttaa mansikan saatavuuteen, mikä sitä kautta vaikuttaa hintaan. Toinen vaihe on sitten se, että kun niitä marjoja alkaa tulla, niin miten se keruu saadaan järjestettyä. Suurin kausityövoiman tarve kohdistuu juuri sadon korjuuseen.

– Toki ongelma koskee myös laajemmin hedelmien, marjojen ja vihannesten tuotantoa tällä tulevalla satokaudella, hän lisää.

Marjanviljelyyn erikoistunut Luonnonvarakeskuksen tutkija Kalle Hoppula sanoo, että mansikan kuluttajahintoihin vaikuttaa mansikkasadon määrän ja laadun lisäksi muun muassa poimintakustannusten suuruus.

Poimintakustannuksiin puolestaan vaikuttaa Hoppulan mukaan esimerkiksi se, kuinka nopeasti marjoja kerätään.

Mansikanpoimijalle on maksettava vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Maaseutuelinkeinojen TES:n mukainen minimipalkka poimijalle on 8,71 euroa tunnissa.

Mansikanpoiminnan urakkapalkkasuositus vuodelle 2020 on 1,05 euroa kilolta.

Viljelijälle palkkion päälle tulevat työnantajasivukulut. Urakkapalkkaa poimijalle maksettaessa yksi mansikkakilo kustantaa viljelijälle siis 1,05 euroa ja sivukulut päälle, Hoppulan mukaan yhteensä noin 1,50 euroa kilolta.

Hoppulan käsityksen mukaan esimerkiksi kokeneet ulkomaalaiset mansikanpoimijat poimivat tyypillisesti noin 10-20 kiloa tunnissa.­

Hoppula arvioi, että jotta poimija tienaisi urakkatöinä yli TES:n mukaisen minimipalkan, hänen tulisi poimia yli 8,3 kiloa mansikkaa tunnissa.

Mikäli poimija kerää vähemmän kuin 8,3 kiloa tunnissa, vaikkapa vain viisi kiloa, ja saa TES:n mukaisen minimituntipalkan, poimijalle maksettavaksi palkkioksi kiloa kohden muodostuu 1,74 euroa. Eli enemmän kuin urakkatyön suosituspalkka 1,05 euroa kilolta, Hoppula laskee.

Hoppula sanoo, että kun tähän lisätään viljelijän sivukulut, mansikkakilo kustantaa tällöin viljelijälle noin euron enemmän, ja mansikan hintaan kohdistuu korotuspainetta.

– Eli mikäli poimijat poimivat alle 8,3 kiloa tunnissa eivätkä yllä urakka-ansioon, niin silloin mansikan tuotantokustannus ja myyntihinta kääntyvät nousuun.

Hedelmä- ja marjanviljelijäin liiton mukaan työvoimatarve marjatiloille on kevään aikana yli 3000 henkilöä ja sadonkorjuuvaiheessa noin 15 000 henkilöä.­

– Arvonlisäveroineen se tarkoittaa sitä, että viljelijän olisi saatava viiden kilon tuntipoiminnassa noin euro per kilo enemmän mansikasta. Eli poimintanopeuden tippuminen tämän verran lisää vähintään eurolla viljelijän painetta saada lisää hintaa.

Mitä hitaampi poimija, sitä enemmän hintaan tulee Hoppulan mukaan nostopainetta.

– Jos löydämme riittävän nopeita poimijoita, jotka poimivat 10–20 kiloa tunti, niin silloin mansikan hinta ei nouse, hän arvioi.

Hoppulan käsityksen mukaan esimerkiksi kokeneet ulkomaalaiset mansikanpoimijat poimivat tyypillisesti noin 10–20 kiloa tunnissa, kun taas kokemattomampien poimijoiden poimintamäärä on tyypillisesti ollut noin 5–10 kiloa tunnissa.

”Varautuisin 20 prosentin hinnannousuun viiden kilon laatikoissa”

Hoppula sanoo, että viiden kilon mansikkalaatikon kuluttajahinta oli viime kesänä tyypillisesti 30–35 euroa, mutta laatikon saattoi saada myös 25 euron hintaan.

Hän arvioi, että mikäli poimijoiden keskimääräinen poimintanopeus tippuisi tulevana kesänä viiteen kiloon per tunti, tulisi mansikanviljelijälle vähintään 20 prosentin hinnanostopaine.

Luonnonmarjojen suhteen on olemassa kahdet markkinat: suora- ja torimyynti, joka on suomalaisten poimijoiden dominoimaa, ja tukkumarja, joka hyödyntää ensi sijassa ulkomaisia poimijoita.­

– Kyllä se mansikkalaatikon hinta tulee väistämättä olemaan yli 30 euroa. Joillain tiloilla voi olla painetta nostaa 40 euroon. Jos laatikon vakiohinta on aiemmin ollut noin 30–35 euroa, niin sanoisin, että tänä kesänä se tulee olemaan todennäköisesti 35–40 euroa.

– Karkea heitto on, että varautuisin 20 prosentin hinnannousuun viiden kilon laatikoissa, Hoppula arvioi.

Mansikan litrahinnoissa viljelijän katteet ovat korkeammat, joten niissä poimintanopeuden muutos ei vaikuta yhtä paljon kilohintaan eikä hinnannostopaine ole yhtä suuri.

– Kymmenen prosentin nostopaine tulee varmaan näihinkin, litrahinnoissa hinnannousu voisi olla sellainen 10–20 prosenttia, hän pohtii.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola sanoo, että luonnonmarjojen suhteen on olemassa kahdet markkinat.

On marjojen suoramyynti ja torimyynti, joka on hänen mukaansa suomalaisten poimijoiden dominoimaa.

– Ja sitten on tukkumarja, joka päätyy markkinoille isojen marjanostajien kautta. Ja nämä isot marjanostajat hyödyntävät ensi sijassa ulkomaisia poimijoita.

Maatalouden kausityövoimasta jopa 80 prosenttia työskentelee nimenomaan marjatiloilla.­

Peltola arvioi, että jos käy niin, että ulkomaiset poimijat eivät pääse Suomeen, tulevat marjatukkurit olemaan suurissa ongelmissa marjan saatavuuden kanssa.

– Se, mitä siinä todennäköisesti tulee tapahtumaan on se, että vähittäiskaupassa kotimaista marjaa on vähemmän, siitä saattaa jopa tulla pulaa. Ja se saattaa jonkin verran nostaa sitä hintaa.

– Mitä tulee torimyyntiin ja suoramyyntiin, eli siihen osaan marjamarkkinoista, mitä kotimaiset poimijat dominoivat, en näe mitään syytä siihen, miten koronatilanne siihen vaikuttaisi.

Hedelmä- ja marjanviljelijäin liiton mukaan työvoimatarve marjatiloille on kevään aikana yli 3 000 henkilöä ja sadonkorjuuvaiheessa noin 15 000 henkilöä.

Maatalouden kausityövoimasta jopa 80 prosenttia työskentelee nimenomaan marjatiloilla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?