Mereen valui paljon fosforia – peruuntuuko nyt jo rannikon uinti­kesäkin? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mereen valui paljon fosforia – peruuntuuko nyt jo rannikon uinti­kesäkin?

Saaristomereen valui talven aikana poikkeuksellisen paljon fosforia, jota myrkyllinen sinilevä tarvitsee ravinnokseen.

Myrkyllinen sinilevä aiheuttaa ihmisille muun muassa flunssan kaltaisia oireita sekä iho-oireita.­

26.4. 7:03

Poikkeuksellisen sateisena kulunut talvi sai eteläsuomalaisten jokien uomat virtaamaan tulvakorkeuksissa useaan otteeseen joulukuun ja helmikuun välisenä aikana.

Asiasta verkkosivuillaan kertovan Suomen ympäristökeskuksen mukaan tulvimisen seurauksena Saaristomereen päätyi kolmessa kuukaudessa lähes sama määrä fosforia kuin koko ennätysvuoden 2008 aikana. Vantaanjoen fosforikuorman kerrotaan olleen samassa mittaluokassa kuin keskimääräinen vuosikuorma 2010-luvulla.

Meteorologi Markus Mäntykangas muistuttaa sääpalveluyritys Forecan blogissa, että veteen liuennut fosfori altistaa vesistöjä rehevöitymiselle ja lisää sinilevän esiintymisen todennäköisyyttä.

– Jos edessä on lämmin, heikkotuulinen ja aurinkoinen korkeapainekesä, Itämerellä levätilanne voi paikoin päästä niin pahaksi, että uintikesä on pahimmassa tapauksessa peruttu, Mäntykangas kirjoittaa.

Sinilevää Aurinkolahden venesatamassa Helsingin Vuosaaressa kesällä 2018.­

Uintikesän mahdollinen peruuntuminen Suomenlahden rannoilla ja saaristossa saattaa kuulostaa musertavalta uutiselta niille, jotka ovat sulkeutuneet koteihinsa Ruuhka-Suomen alueella koronaviruspandemian vuoksi. Kun uimahallitkin on suljettu, ajatus kesällä meressä pulikoimisesta on antanut monelle voimaa jaksaa poikkeustilannetta ja syyn odottaa kesää.

Vettä sekoittaneet myrskytuulet nostivat pitoisuuksia

Onneksi peli ei ole vielä pelattu. Varsinais-Suomen Ely-keskuksessa Saaristomeren tilan ja jokien vedenlaadun seurannan johtavana asiantuntijana työskentelevä Janne Suomela ei ole vielä valmis julistamaan uintikesää perutuksi.

Asiaan näet liittyy monia seikkoja, jotka kaikki vaikuttavat sinilevien esiintymiseen.

– Sitä on tietysti vaikea ennustaa yleisesti, sillä siihen vaikuttavat monet tekijät ja varsinkin sääolot. Ja sitten jos fosforin määrän suhteuttaa Itämeren avomerialueisiin, niin tämä lisäys on kuitenkin pieni verrattuna siihen ravinnemäärään, joka siellä vedessä ja pohjassa on aikaisemman kuormituksen vaikutuksesta, Suomela sanoo.

Sinilevää Helsingin Kaivopuiston rannassa viime heinäkuussa.­

Suomelan mukaan fosforipitoisuus nousi talvella myös sen vuoksi, että tuulet ja myrskyt sekoittivat vettä melko voimakkaasti.

Ravinnemäärät ovat kyllä lisääntyneet talvella lähempänä rannikkoa kuten esimerkiksi Saaristomeren sisäsaaristossa, jonne joet laskevat. Fosforin kokonaismäärä riippuu kuitenkin siitä, kuinka paljon sitä päätyy mereen vielä kevään aikana.

Normaalin pakkas- ja lumitalven päättyessä fosforia päätyy pelloilta mereen lumien sulamisvesien mukana. Tuolloin osa vedestä kulkee kuitenkin pintavaluntana, jolloin ravinteita ei välttämättä huuhtoudu vesistöihin.

”En julistaisi vielä perutuksi”

Talven fosforimäärät olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuria ja maa oli sulana. Fosfori ei kuitenkin automaattisesti päädy meressä sinilevän kasvun moottoriksi.

– Talven fosforista valtaosa oli savihiukkasiin sitoutunutta fosforia, kun veden mukana lähti pintamaata pelloilta. Kun fosfori on sitoutunut suoraan niihin, niin silloin se ei ole suoraan niiden levien käytettävissä. Eli tämä riippuu siitäkin, vapautuuko fosforia missä määrin.

Osa fosforista vapautuu todennäköisesti jo ennen heinä-elokuuta, jolloin sinilevän kukinta on Itämerellä voimakkaimmillaan. Keväällä fosforilla on kuitenkin käyttöä myös kukinta-aikaansa viettäville piilevälle ja panssarisiimalevälle.

Rannikon vesiin on päätynyt fosforin ohella myös typpeä, ja Suominen muistuttaa kesän sinilevien määrän riippuvan myös typpi-fosforisuhteesta.

Hän pitää kyllä uintikesän peruuntumista mahdollisena, mutta ei mitenkään varmana.

– En julistaisi vielä perutuksi. Epävarmuustekijöitä on paljon, ja siihen päälle vielä kesän säätilat, lämpötilat ja tuulet, Suominen sanoo.

Myös meteorologi Mäntykangas valaa vielä toivoa meressä uimisesta haaveileviin.

– Vielä tässä vaiheessa tulevan kesän levätilannetta on mahdotonta spekuloida, mutta ainekset laajoille leväesiintymille ovat kasassa. Keskikesän sää ratkaisee, päästäänkö tänä vuonna Itämereen pulikoimaan ja polskimaan normaalisti, hän kirjoittaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?