Susi-Kallekin kalpenisi: Jyrki Mäkelä hiihti 2,5 km merikotkan perässä – ja takaisin yhdellä sauvalla kotka kainalossa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Susi-Kallekin kalpenisi: Jyrki Mäkelä hiihti 2,5 km merikotkan perässä – ja takaisin yhdellä sauvalla kotka kainalossa

Julkaistu: 13.4. 8:23

”Kun pääsin sen luo, se kippasi selälleen, jalat taivasta kohti.”

Kaikenlaista voi koillismaalaisessa kairassa sattua, mutta harvemmin siellä hiihdetään merikotkan perässä.

Nyt sekin on tehty.

Myyttinen Susi-Kallekin ihmettelisi.

Jyrki Mäkelä jäljitti lauantaina Kuusamossa merikotkaa kolme tuntia ja tavoitti sen lopulta hiihdettyään 2,5 kilometriä.

Keli oli erinomainen, metrinen hanki oli kuin terästä. Hankikanto oli liiankin hyvä, sillä merikotkan varpaiden ja kynsien jättämiä jälkiä oli vaikea erottaa.

Jyrki Mäkelä jäljitti lauantaina Kuusamossa merikotkaa kolme tuntia ja tavoitti sen lopulta hiihdettyään 2,5 kilometriä.

Merikotka on kookas petolintu, joka luontaisesti liikkuu lentämällä. Mäkelä lähti sen perään, koska arveli, ettei kotkalla ollut kaikki hyvin elämässä.

Kun kuusamolainen rajavartija ja kilpahiihtäjä Kalevi Oikarainen joulukuussa 1963 hiihti koko päivän suden perässä ja lopulta ampui sen, hänestä tuli Paavo Noposen kanonisoima Susi-Kalle, sittemmin myös maailmanmestari Tatralla 1970.

Koska Noponen ei enää selosta, annetaan Mäkelän kertoa itse.

– Kaveri soitti nähneensä autotien varressa kotkan, jota epäili maakotkaksi. Se oli kävellyt ja lentänyt ihan lyhyitä matkoja.

Käytös ei ollut normaalia. Tosin Mäkelän mukaan kotkat joskus syövät niin paljon, etteivät enää pääse lentoon.

– Lähdettiin kaverin kanssa paikalle, mutta sitä ei löytynyt. Ajateltiin, että se on jossain lähellä, mutta siitä tulikin vähän pitempi operaatio.

– Hiihdettiin ensin pari kilometriä. Se oli mennyt sik-sakkia tien kumpaakin puolta. Jäljet olivat reilut tunnin vanhat.

– Ihmeen pitkälle se oli kerinnyt.

Kotkaa oli ilmeisesti häirinnyt koira.

– Parin tunnin jälkeen näin sen, mutta se katosi ja oli kateissa kateissa puoli tuntia.

Kotka oli laahannut toista siipeään ja lentänyt lyhyitä, kymmenen metrin matkoja.

Usko oli välillä loppua. Mäkelä hiihti ympyrän ja löysi ulosmenojäljet.

Hän oli aika varma, ettei kyseessä ollut maakotka, vaan vielä isompi merikotka.

– Tällä oli varpaiden väli sellaiset 15 senttiä, maakotkalla on vähän vähemmän.

Mäkelällä on 30 vuoden kokemus muun muassa kotkien rengastamisesta.

Kotka oli laahannut toista siipeään ja lentänyt lyhyitä, kymmenen metrin matkoja.

– Se oli jo väsynyt. Kun pääsin sen luo, se kippasi selälleen, jalat taivasta kohti, kuten ne tekevät joskus viimeisenä konstina puolustautuessaan petoa vastaan.

– Otin jaloista kiinni ja kainaloon ja hiihdin tien varteen.

Hetkinen.

Kuulostaa kerrottuna yksinkertaiselta, mutta miten se käytännössä tapahtuu, kun kotkan perässä hiihtämisen vaihtuu hiihdoksi kotkan kanssa.

Mäkelä oli yhteydessä eläinlääkäriin, joka antoi etänä neuvoja.

Kilpahiihdossa tunnetaan parisprintti, mutta se suoritetaan peräkkäin, ei käsi missään nimessä kädesssä.

– No, en ollut ennen kokeillut, kotkia olen kyllä käsitellyt paljon, loukkaantuneita ja ammuttuja ja ylensyöneitä. Se rauhoittuu kun se otetaan kainaloon tukevasti ja pidetään jaloista kevyesti. Tajuaa, ettei kannata ryppyillä.

– Yhdellä sauvalla lykin menemään takaisin.

– Se on onni, ettei se hakkaa nokalla. Sehän (koiras) pystyy paloittelemaan monen kilon hauen naaraalle pesällä. Yksilöissäkin on eroja, tämä oli ehkä keskimääräistä rauhallisempi, ja varmasti väsynyt juoksemisesta.

– Joskus niille pitää laittaa huppu päälle.

Matkaa takaisin tielle tuli 300 metriä.

Punninta ja mittaus kertoivat kotkan olevan 3 kg 300 grammaa painanut koiras, höyhenpeitteen perusteella aikuinen yksilö.

Naaras on isompi.

Kotka laitettiin pimeään pahvilaatikkoon, jossa sen stressi vähenee. Mäkelä kävi vielä kysymässä naapurilta isompaa laatikkoa, jota ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi juuri fileiksi laitettu verkosta noussut hauki.

Hauki maistui kotkalle. Se nautti kaksi ateriaa, yhteensä 200 grammaa ja piristyi selvästi.

Mäkelä oli yhteydessä eläinlääkäriin, joka antoi etänä neuvoja. Kotka ei ole nälkiintynyt, mutta ilmeisesti se on osunut lennossa johonkin.

– Toivottavasti se on vain venäyttänyt siiven, luut tuntuivat ehjiltä, ei murtumia. Jotain sillä on vikana kuitenkin.

Kotkan silmä oli kirkas, sen sieraimista ei pursunnut mitään ja muutenkin kaikki oli päällisin puolin kunnossa, höyhenpeitteestäkin oli huolehdittu.

Tosin teräksinen hanki oli repinyt varpaisiin verinaarmuja.

Punninta ja mittaus kertoivat kotkan olevan 3 kg 300 grammaa painanut koiras, höyhenpeitteen perusteella aikuinen yksilö.

Seuraavaksi kotka siirretään isoon häkkiin, jossa se pääsee availemaan siipiään. Ruokinta kalalla jatkuu, ja terveydentilan seuraaminen.

– Yritämme mahdollisimman nopeasti palauttaa sen löytöpaikalle. Se on vanha lintu, joten naaras saattaa hyvinkin olla pesässä hautomassa.

Löytöpaikan lähistöltä on tiedossa asuttu pesä.

Vertaus Susi-Kalle Oikaraiseen hymyilyttää Mäkelää.

– Hän hiihti paljon pitempään. En minä tästä hiihdosta mitään kunniaa ota. Keli oli hyvä, ainoaa vaan, että se jälki näkyi vähän huonosti ja katosi välillä kokonaan.

Kotkanjälkien lisäksi Mäkelä näki ahman, oravan, kärpän ja metson jäljet sekä myyrien jälkijonoja.

– Ihmiset puhuvat täällä aina kotkasta, jota pidetään maakotkana, joita täällä (Kuusamo) on aina ollut, vaikka harvoin pääsee näkemään, Mäkelä sanoo.

Merikotka alkoi pesiä Kuusamossa 1990-luvun puolivälissä. Nyt pareja on useampia, ja yleensä se on merikotka, joka nähdään.

Mutta harvemmin lumihangella jotostamassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?