Saara Kankaanrinnan kolumni: Parvekeviljelijä ymmärsi olevansa viimeinen syöjä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Parvekeviljelijä ymmärsi olevansa viimeinen syöjä

Julkaistu: 13.4. 8:00

Meren uusi huolenaihe on lääkejäämien ja kemikaalien arvaamaton cocktail, kirjoittaa ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta.

Kyykimme viime kesänä niityllä kaverien kanssa. Etsimme petoja silmät sirrillä. ”Mun on pakko saada leppäkerttuja, koska chileissä on kirvoja”, patisti parvekeviljelijä.

Toinen kysyi: ”Mikset käytä sitä, joka tappaa talossa ja puutarhassa?”

Chiliviljelijä vastasi tyrmistyneenä: ”Koska mä syön ne chilit.”

Niinpä jatkoimme etsimistä. Pistepirkot ovat pikkueläimiä hotkivia petoja ja arvokkaita apureita tuholaistorjunnassa.

**

Markku Kulmala, aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori, kertoi nuoruutensa vaikuttavimmasta kirjasta. Äänetön kevät (1962) kuvaa, miten torjunta-aineet kulkivat ruokaketjussa vaikuttaen sekä lintukantaan että ihmisterveyteen.

”Tajusin, etteivät kaikki ihmisen keksinnöt ole niin hienoja, miltä ne ensi alkuun näyttävät,” Kulmala totesi.

Rokotteet, lääkkeet. Ihminen on tehnyt hyviä keksintöjä. Soveltajan maltti, viisaus ja vastuu ratkaisevat. Ei puukon käytössä mitään vikaa ole, jos sillä tekee kiehisiä sytykkeeksi. Mutta on, jos sillä tappaa naapurin.

Mikäli emme tiedä vaikutusketjuja riittävän hyvin, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta. Näin useimmat toimivat terveen järjen pohjalta omassa elämässään. Mistähän syystä emme pysty tähän systeemitasolla?

**

Joka alalla riittää korjattavaa. ”Cancer express” -juna vie Intian puuvillapelloilta syöpäsairaalaan pienviljelijöitä, jotka raatavat lukuisten (Euroopassa jo kiellettyjen) torjunta-aineiden kanssa. Se on pikamuodin hinta.

Itämereen päätyneet myrkyt kertyvät ravintoketjussa kalojen ja vesilintujen kautta viimeiseen syöjään. Merikotkan tuhoksi oli koitua elohopea. Sen hapristuttamat munat murskautuivat emon alle. Suojelu pelasti linnun.

Itämeren silakan syöntiä on jouduttu rajoittamaan, mutta nyt dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat laskeneet. Kiitos kuuluu kansainvälistä sopimista urakoiville virkamiehille ja päättäjille.

Meren uusi huolenaihe on lääkejäämien ja kemikaalien arvaamaton cocktail. Eilen turvalliseksi todettu aine voidaan tänään kieltää.

**

Suomessa käytetään melko vähän torjunta-aineita. Mutta pienetkin määrät saattavat horjuttaa herkkää biologiaa ja häiritä eläinten suuntavaistoa, lisääntymistä ja käyttäytymistä.

Tutkijat ovat toistuvasti osoittaneet torjunta-aineiden tappavan muitakin kuin tähdättyä tuholaiseläintä.

Huhtikuussa 2019 maailmanlaajuinen ryhmä ekologeja varoitti: “Ellemme muuta viljelytapaamme, hyönteisistä valtaosa kuolee sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Tämän seuraukset planeetalle ovat katastrofaaliset.”

Ilman hyönteisiä hyytyy pölytys, hajotus, kierrätys ja tuholaistorjunta. Ruokaketju romahtelee pienestä isoimpaan nisäkkääseen saakka.

Välttääksemme tämän meidän pitää asettaa tavoitteeksi ei vain haittojen vähentäminen, vaan hyötyjen lisääminen. Tämän on BSAG-säätiön työn johtotähti. Se vaatii uuden oppimista niin viljelyssä, teollisuudessa kuin kuluttamisessakin. Yhdessä.

Chiliviljelijä ymmärsi olevansa viimeinen syöjä. Kuten 150 suomalaista artistia laulaa juuri julkaistussa koronakevään kappaleessa: kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?