Me emme ole tässä veneessä yksin. Itävallalle kävi samoin.
Maskit eivät ole täysin hyödyttömiä. Niitä voisi silti käyttää kotihoidossa ja hoivakodeissa.
Hyvä niin, mutta onhan tämä kovan luokan skandaali.
Suomi tilasi lentokoneellisen – 2 miljoonaa (2 000 000) – kirurgisia suojamaskeja Kiinasta, mutta kun kone saatiin Helsinkiin, todettiin, että ne eivät täytä laatuvaatimuksia eikä niitä voi käyttää sairaaloissa.
Suojavarusteista on pulaa myös vanhustenhoidossa ja kotihoidossa, mutta sairaalat ovat kriittinen osa koronakriisin ratkaisua, ja nyt ne jäivät odottelemaan seuraavaa Kiinan-lentoa. Jos sellaista enää edes ikinä tulee.
Kansainvälisessä mediassa on ollut viime aikoina useita juttuja siitä, että suojavarusteiden hinnat maailmanmarkkinoilla ovat nousseet moninkertaisiksi. Valtiot ovat yrittäneet suoranaisesti varastaa toistensa laitteita ja suojuksia ja ovat yrittäneet estää suojatuotteiden viennin ulkomaille. STM:n ylijohtajan Päivi Sillanaukee kuvaili maanantaina A-studiossa maailmalla vallitsevan nyt ”viidakon lait”.
Ei tarvitse olla käynyt itse viidakossa tietääkseen mitä tarkoittaa, kun siinä leikissä jää taistelemaan paljain käsin. Ilman suojavarusteita.
Kun New York Times alkuviikosta teki ylistävän jutun Suomen huoltovarmuusvarastoista, oli hetkellisesti aihetta olla ylpeä siitä, että jotain täälläkin on tehty oikein.
Keskiviikon tiedotustilaisuuden anti pudotti meidät taas maan pinnalle.
Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema selitti tiedotustilaisuudessa, että suojavarusteiden kaikki paperit olivat kunnossa ja kaikki näytti hyvältä. Totuus valkeni vasta Suomessa.
Vai niin.
Jokainen kiinalaisista nettikaupoista tavaraa tilannut millenniaali tietää, että tuote näyttää päällisin puolin usein hyvältä ja paperitkin vaikuttavat hyvältä, mutta kun paketti lopulta tulee, sisältö voi olla mitä on.
Olisiko virkamiesten pitänyt pyytää konsulttiapua nettikauppoja selaavalta millenniaalilta? Vai oliko niin, että he tiesivät, että näin voi käydä, mutta ottivat riskin?
Ainakin olisi pitänyt miettiä miten isolla tohinalla etukäteen hehkutetaan sitä, että tavaraa on nyt tulossa.
Samainen Lounema kertoi aiemmin, että Suomi on tilannut tavaraa 11 lentokoneen verran.
Toivottavasti niiden sisältö on sitä, mitä on tilattu. Jos niitä tavaroita ikinä edes saadaan.
Ja toivottavasti Suomi ei ole maksanut maskeja etukäteen. Millenniaalin nettiostoksissa ja valtion suojavarustehankinnoissa on nimittäin se ero, että jos Kiinasta verkkokauppaostoksena tullut takki on sekundaa, se on saattanut maksaa 13 euroa. Kaksi miljoonaa kasvosuojainta maksavat aika paljon enemmän. Miten paljon? Sitä ei ole kerrottu.
Eikä kukaan tietenkään ottanut vastuulleen tätä kolossaalista virhettä. Mitäpä suotta.
Sotkua voidaan tietysti pistää kiinalaisten myyjien piikkiin, mutta kyllä ostajan pitää tietää mitä ovat ostamassa ja mitkä ovat standardit, joilla tavaraa ollaan ostamassa. Suomella on omat standardinsa, ja on ostajan tehtävä varmistaa, että tavara on sitä mitä on tilattu.
Tämä kierre on taas yksi uusi kappale suojamaski-saagaan, joka on varjostanut koronakriisin hoitoa viime päivien aikana. Sivusta seuranneelle on jäänyt kuva, että joko vastuulliset poliitikot ja virkamiehet eivät tiedä mistä puhuvat ja mikä on todellinen tilanne ja tarve, tai he eivät ole hoitaneet tehtäviään kunnolla.
Kumpi on totta? Se selvinnee vasta, kun jälkipyykkiä aikanaan pestään.