Seida Sohrabin kolumni: Naura – koronasta huolimatta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Seida Sohrabin kolumni: Naura – koronasta huolimatta

Julkaistu: 9.4. 8:08

Olisi raakaa kieltää nauraminen ja viihdyttäminen, kun eletään muutenkin vaikeita aikoja, Seida Sohrabi kirjoittaa.

Onko sinulle tullut vastaan hauskoja videoita, kuvia ja meemejä koronakriisistä? Toivottavasti reagoit hersyvästi nauraen, etkä tullut niistä surulliseksi tai vihaiseksi. Karrikoiden sanoen on ihmisiä, jotka näkevät materiaalin hauskoina ja tarpeellisina ja ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei vakavilla asioilla pidä vitsailla. Minä kuulun ensimmäiseen porukkaan. Tästä syystä varoitan sinua jo nyt kolumnistani, mikäli näet itsesi toisessa porukassa. En säästele huumorissani ja sarkasmissani, sillä se on minulle yhtä kriittistä ja tarpeellista kuin hengittäminen.

Epävarmuuden sekä stressaavien, harmillisten uutisten ja rajoitusten keskellä tarvitsemme iloa, valoa ja toivoa. Toivo on voimakas ja ihmistä hengissä pitävä tunne-energia. Ilman toivoa ei ole syytä ponnistella hauraassa ja ihmeellisessä maailmassa. Toivo antaa ja se voi yllättää myös tilanteessa, jossa unelma on epärealistinen. Musta komiikka, meemit, sarjakuvat ja pilapiirrokset ottavat meidät lempeästi syleilyynsä ja lohduttavat. Huumori on viesti toivosta kuten lämmin halaus välittämisestä. Olisi raakaa kieltää nauraminen ja viihdyttäminen esimerkiksi sota-aikana, kun eletään muutenkin vaikeita aikoja. Kysykää vaikka tragedian tai helvetin läpi käyneiltä, auttoiko huumori.

Tutkimukset osoittavat, että nauraminen stimuloi sydäntä ja keuhkoja, lisää verenkiertoa ja vapauttaa aivoista hyvänolon hormoneja kuten endorfiinia ja dopamiinia. Huumorilla on paljon muitakin etuja – sen tietää jokainen, joka on nähnyt ihmisen, olkoon nuori tai vanha, nauramassa.

Koronakriisin alkuaikoina suomalaisia nauratti vessapapereiden hamstraaminen. Ei ämpäreiden, vaan vessapapereiden. Sain perheemme WhatsApp-ryhmään jo koronan alkuaikoina runsaasti erilaisia hauskoja juttuaiheita. Intialaispariskunta nimesi hiljattain kaksosvauvansa Covidiksi ja Coronaksi. Nimet symboloivat heidän mukaan vaikeuksien voittamista. Intialaisten älyvapaa nimenvalinta seuraa samaa trendiä kuin kiinalaispariskunnan, jotka vuonna 2003 nimesivät poikansa son Saddam SARSiksi. Nimivalinnan takana on ajankohta, maaliskuu 2003, jolloin SARS jylläsi Kiinassa ja Yhdysvallat iski Irakiin kaataakseen Saddam Husseinin hirmuhallinnon.

Muutama viikko sitten Ilta-Sanomat uutisoi italialaispormestareista, jotka sättivät videolla omia kansalaisiaan karanteenimääräysten uhmaamisesta. Pormestarit raivoavat videolla ja syystäkin. Osa pormestareista lähti kaduille häätämään kansalaiset kotiin. Yksi pormestareista ojentaa osuvasti: Miksi helvetissä käytte laittamassa hiuksianne kampaajalla!? Ettekö te näe, että arkun kansi on kiinni.

Pormestarin sanat osuvat naulan kantaan.

Kriisit vievät meiltä paljon ja se on tuskallista. Joskus ne vievät ja vähentävät myös sellaisia asioita, joista voimme olla iloisia. Esimerkiksi metoo-liikkeen ei tarvitse nyt tehdä itsestään meteliä, sillä lähikontaktien välttäminen on luonnollisesti vähentänyt seksuaalista häirintää. Totesin tämän faktan juuri ystävälleni, joka iski takaisin sanomalla, että minulla taitaa olla sitä ikävä.

Kävi minulle miten vain epidemian aikana, niin tämän haluan perheelleni todeta: Jos joudun hengityskoneeseen, punatkaa huuleni, lakatkaa kynteni ja suoristakaa hiukseni. Sillä kun lähden. Haluan lähteä tyylikkäänä.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?