Kuvat: ruotsinlaiva muuttui aavelaivaksi – baarissa oli kova meno vielä reilu viikko sitten - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kuvat: ruotsinlaiva muuttui aavelaivaksi – baarissa oli kova meno vielä reilu viikko sitten

Viking Grace oli muuttunut lähes aavelaivaksi.

Julkaistu: 30.3. 16:49

Laivan käytävät ja myymälät huutavat tyhjyyttään. Kapteenin mukaan 80 prosenttia matkustajista on nyt rekkakuskeja.

  • Kirjoittaja asuu Tukholmassa ja oli käymässä Suomessa, kun rajat suljettiin. Hänen piti sen jälkeen matkustaa takaisin kotiin Tukholmaan.

Kun rajat suljettiin, ruotsinlaivojen reitti Helsinki-Tukholma poistettiin agendalta kertaheitolla. Ainoa paikka päästä lahden yli on nyt Turun satamasta.

Ja täällä sitä ollaan, Turun terminaalissa, toissa sunnuntai-iltana. Olemme lähdössä matkaan Viking Gracella, varustamon kruununjalokivellä.

Arviolta kymmenisen ihmistä istuu yksittäin apeina terminaalin penkeillä. Tunnelma on jäätävän hiljainen.

Poissa ovat turistit. Poissa ovat lattioilla viipeltävät lapset, jotka ennen vanhaan odottivat vesi kielellä taxfreen karkkeja. Kuulutus kaikuu tyhjille seinille, ja pikkuinen sakki valuu kohti ovia.

Turvatarkastuksessa rajavartioston nuori virkamies kysyy, millä asioilla liikun.

Käytävät huutavat tyhjyyttään.

– Emme voi estää ketään poistumasta maasta. Tiedoksi vain, että jos tulet takaisin Suomeen, joudut karanteeniin kahdeksi viikoksi, rajavartija, joka haluaa olla inkognito, viestittää.

– Kuka sitä valvoo, että on seinien sisällä?

– Ei vielä kukaan, odotamme ohjeita korkeammalta taholta, mies sanoo.

Vihdoin laivan ulkoportti häämöttää. Sisällä ei ole yhtään henkilökunnan edustajaa, joka voisi neuvoa tietä hytteihin. Matkustajat harhailevat aulassa kuin sokeat ja tihrustavat opastauluja. Suuntavaisto kuitenkin toimii ja hytti löytyy.

Käytävät huutavat tyhjyyttään. Kas tuolla näkyy univormuun pukeutunut mies. Hän on pitkä ja arvokkaan näköinen.

Käy ilmi, että hän on kapteeni Magnus Thörnroos.

– En ole koskaan elämässäni kokenut tällaista, että laiva on typötyhjä eikä ole matkustajia, hän sanoo ja lisää, että juuri nyt laivalla on 131 matkustajaa, joista 80 prosenttia on rekkakuskeja.

– Viime viikon torstaista lähtien olen miettinyt, millaiseksi konsernin tulevaisuus muodostuu. Tämä on totisesti uusi tilanne, kun kaikki laivat seisovat, paitsi tämä Grace ja Amorella.

–En ole koskaan elämässä kokenut tällaista, että laiva on typötyhjä, eikä ole matkustajia, kapteeni Magnus Thörnroos sanoo.

Hän painottaa sitä, että vain säästämällä selviydytään. Yksi toimi on laivareitin muutos, joka säästää polttoainetta. Ennen laivat pysähtyivät Maarianhaminassa, mutta nyt pysähdytään Långnäsin satamassa Ahvenanmaalla, joka on lähempänä laivan reittiä.

Thörnroos kertoo, että toissa viikolla Viking Line kävi läpi yt-neuvottelut, joiden tuloksena konsernin suomalaisia työntekijöitä lomautettiin.

– Gracelle ja Amorellalle jää osa nykyisistä merimiehistä. Juuri tänään miehistön kapasiteetti on 130 työntekijää. Sesonkiaikaan ja varsinkin viikonloppuisin meitä saattaa olla 225 henkilöä töissä. Koko henkilöstömme ymmärtää, että lomautustoimenpiteet pitää tehdä tässä tilanteessa. Se on ainoa vaihtoehto, Thörnroos sanoo.

Mutta ketkä Gracella saavat jäädä töihin, kun isoa liutaa ei tarvita? Ketkä joutuvat kotiin elämään Merimiesunionin korvauksen varassa? Siitä ei kapteenilla ole tietoa, eikä siitä, mikä on hänen oma kohtalonsa.

Gracella toimii kolme kapteenia. Yhteensä Viking Linella on 15 kapteenia. Siinäpä on pähkinä purtavaksi. Kuka on onnekas?

– Milloin asia ratkaistaan?

– En tiedä, Thörnroos sanoo ja katsoo kelloa. On aika mennä kokoukseen. Ja käsiä pesemään.

On jo myöhä ja laivan isoista ikkunoista näkyy aavistus tummanpuhuvasta merestä. Taxfree sulkeutuu puolen tunnin sisällä.

Pullot ja makeiset seisovat siisteissä riveissä, mutta ostajia ei näy.

Ei näkynyt syöjiä.

Pullot ja makeiset seisovat sotilaallisen siisteissä riveissä, mutta ostajia ei näy. Myyjät maleksivat hyllyjen väleissä kuin orpopirut.

Gracen ravintolakerros on suljettu kokonaan, trubaduureja ja bändejä on turha kaivata. Eikö missään ole actionia?

Pienen ravintolan buffetissa ruoka maksetaan annoksen painon mukaan.

Ravintolan sivupöydässä istuu suuri, ruotsia puhuva ja kaljaa ryystävä sakki. Käy ilmi, että he ovat rekkakuskeja Pohjanmaan lakeuksilta.

Samalla kannella on baari auki. Se on tyylikkään näköinen tila. Ei turhaan sisustusarkkitehti Vertti Kivi kumppaneineen tehnyt töitä. Laiva on designin mestariteos, joka lämmittää janoista mieltä.

Muita janoisia on arviolta tusina. Baaritiskin takana huseeraa kolme baarimikkoa. Taustalla jymisee teknomusiikki.

Yksin eräässä pöydässä istuu mies, joka on suuren kattoalan firman esimies. Kun Turusta peruttiin lennot Tukholmaan, tuli tenkkapoo. Nyt hänellä on laivan halvin hytti, 51 euroa. Mutta hän ei halua nimeään julkisuuteen. Pelkkä Antti.

Antti puhuu suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä eroista tässä koronatilanteessa. Suomessa on hänen mukaansa ”management by Perkele”, Ruotsissa keskustellaan ikuisuuksia ja luotetaan ihmisen omaan vastuuseen ja kollektiiviseen omaantuntoon. Antin arvion mukaan Ruotsissa ei jatkossakaan suljeta ravintoloita tai eristetä läänejä. Ei kuuna kunnon päivänä.

 Ottakaa iisisti pojat, meillä on työvuoro vasta huomisillalla.

Baarin nurkkauksessa istuu kaksikko, Ari ja Mika. He ovat saman kuljetusfirman kuskeja, menossa tyhjällä kuormalla hakemaan teollisuusöljyä Nynäshamnista. Mika kertoo, että hän voi tehdä viikossa jopa kaksikin laivakeikkaa.

– Nyt kun Gracen ravintolakerros on kiinni, ei voi valita ruokapaikkaa, Ari pahoittelee ja jatkaa, että rekkakuskit eivät joudu kahden viikon karanteeniin Suomeen palattuaan.

– Entä jos tartutat vaimon ja lapset?

– Vaimo on kirjanpitäjä ja tekee työtä kotona ja on periaatteessa karanteenissa. Jos hän olisi hysteerikko luonteeltaan, joutuisin nukkumaan varikolla autossa, Ari naurahtaa.

– Koronaa tulee kaikista tuuteista. Siihen pitää oppia suhtautumaan. En ehkä pelkää sitä niin paljon kuin pitäisi, Ari tokaisee ja sanoo, ettei jo kahteen viikkoon ole mennyt tapaamaan vanhempiaan.

Hän kertoo myös, että virolaiset kuskit ovat olleet huolissaan, pääsevätkö he takaisin Suomeen Viron passilla. Kuulemma he eivät halua mennä perheidensä luo, vaan paiskoa töitä.

Baarissa alkaa olla actionia. Parin pöydän päässä tiskistä istuu viisihenkinen porukka maljoja nauttien. Kielenkannat ovat auenneet.

He ovat suomalaisia merimiehiä menossa hakemaan ahvenanmaalaisen varustamon rahtialusta telakalta. Siinä istuu laivan konehuoneen miehistö. Kukaan ei halua antaa nimeään lehteen.

He eivät yleensä liiku laivalla, mutta nyt olisi pitänyt tehdä viisi lentokoneen vaihtoa. Nyt he istuvat baarissa toisilleen drinkkejä ostaen. Yhteishenki on katossa.

– Ottakaa iisisti pojat, meillä on työvuoro vasta huomisiltana, kehottaa konehuoneen päällikkö.

Jää kilisee laseissa ja baarissa on huoleton olo. Kukaan ei enää tässä vaiheessa puhu koronasta, vaan vitsit vilkkuvat ilmassa.

Nuorin merimiehistä hakee tiskiltä viisi salmarikossua. Konemiesten ryhmäjohtaja menee nukkumaan, koska seuraavana aamuna on ajettava vuokra-autolla eteenpäin.

Sinä iltana kukaan baarissa ei tunnu aavistavan, että Suomi sulkee pian baarit ja ravintolat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?