Kommentti: Korona eristi suomalaiset koteihinsa – miten käy mielen­terveydelle? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Korona eristi suomalaiset koteihinsa – miten käy mielen­terveydelle?

Kevätluonto on nyt suomalaisten voimavara. Luonto jatkaa kulkuaan, kun muu maailma pysähtyy.

Julkaistu: 25.3. 18:17

Yksinäisyys lisääntyy, kun sosiaaliset tilanteet katoavat arjesta. Entä miten käy perheiden, joissa on alkoholiongelmia, kasvavaa työttömyyttä ja köyhyyttä, kun tilanne saattaa kestää juhannukseen asti, kysyy Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.

Ravintolat, kahvilat, baarit, yökerhot – pian kiinni.

Museot, kirjastot, uimahallit – jo kiinni.

Koulut ja päiväkodit – lähes tulkoon kiinni.

Urheiluharrastukset ja -tapahtumat, konsertit – kielletty.

Kaveri- ja sukulaistapaamiset – pääosin kielletty.

Matkailu – kielletty.

Oikeastaan kaikki perusarjen elementit vietiin meiltä vain reilussa viikossa.

Ihmiset joutuivat hetkessä muuttamaan arkensa täysin toisenlaiseksi.

Samaan aikaan kun etätyöt, lastenhoidot ja koulunkäynnit muuttuivat haastaviksi, kasvoi valtava huoli paitsi läheisten terveydestä, myös taloudesta ja elämästä yleensä.

Miten Suomi tästä nousee? Ja nouseeko? Millä aikavälillä?

Jokainen päivä tuo nyt uusia yllätyksiä, eikä kukaan osaa ennustaa, miten tässä käy. Epävarmuus kalvaa ja syö jokaista.

Tällä hetkellä ennustetaan, että epidemiahuippu olisi saavutettu noin kolmen kuukauden kuluttua eli juhannuksen tienoilla.

Lue lisää: HUS:n toimitusjohtaja Ylellä: rajoitteita voidaan purkaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä

Se tarkoittaa väistämättä sitä, että pääsiäinen, vappu ja kenties juhannuskin vietetään vain lähimpien seurassa – usein ahtaissa neliöissä. Se jo itsessään on monelle haastavaa.

Entä jos lähimpiä ihmisiä ei ole? Entä jos elää yksin ja on tottunut näkemään edes puolituttuja tai ystäviä päivittäin kylän kantabaarissa tai kaupungin lähikuppilassa?

Yksinäisyyden tunne on vakava ongelma, ja yksinäisiä ihmisiä on kriisin vuoksi entistä enemmän.

Ihmiset on luotu sosiaalisiksi, ja nyt meiltä vietiin sekin.

Kun ihmiset ovat lukittautuneet koteihinsa, on aikaa miettiä liikaa.

Uutisissa kerrotaan toinen toistaan ahdistavimmista asioista: ihmiset menettävät työnsä ja liikkumisvapautensa, eikä missään vielä näy kovin paljoa valoa.

Mikään muu ei tunnu pyörivän mielessä. Lumeton talvi ja Uros Live ovat enää kaukaisia muistoja, joista kukaan ei puhu enää sanaakaan.

Lumeton talvi on enää muisto vain. Ongelmat ovat nyt eri tasoa kuin ne olivat vielä kuukausi sitten.

Monella on mielessä kysymys: miten me selviämme tästä? Kysymykseen sisältyy myös huoli henkisestä jaksamisesta.

Tunnustan, että tämä on itselleni haastavaa aikaa. Olen ekstrovertti ja tottunut siihen, että ihmisiä on ympärilläni.

Mutta olen enemmän huolissani koko Suomen jaksamisesta. Kun koko maa lähes suljetaan, jotta virus ei kylväisi tuhoa ympäriinsä, syntyy huoli mahdollisista uusista tuhoista.

Miten käy perheiden, joissa on alkoholiongelmia, kasvavaa työttömyyttä ja köyhyyttä?

Ja miten käy niiden perheiden, joissa tätä ei vielä ole, mutta saattaa olla luvassa?

Kasvavatko oppilaiden tasoerot entisestään, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta saada opintoihinsa tukea kotoa?

Miten pitkään yritykset pysyvät pystyssä ennen mahdollista konkurssiaaltoa? Millaisia pysyviä mielenterveysongelmia meillä on vastassa, jos ihmiset jäävät massoittain työttömiksi?

Mikä hinta sillä on, että Suomi pysähtyy?

Tarvittavat sulkemistoimet oli Suomessa tehtävä, jotta Italian ja Espanjan kaltaisilta murhenäytelmiltä vältyttäisiin.

Mitä nopeammin tiukat toimenpiteet tehdään, sitä nopeammin tilanteet lopulta myös normalisoituvat – näin ainakin tällä hetkellä ajatellaan.

Mutta jossakin vaiheessa on pakko miettiä, miten pitkään elämä voi jatkua näin.

Jokainen eristyksissä eletty viikko voi olla monella tavalla kohtalokas monessa perheessä – ja niitä traumoja saatetaan hoitaa vielä pitkään.

Hallitus miettii varmasti kuumeisesti myös kolikon toista puolta. Suomen korkeat itsemurhatilastot ovat tiedossa, eikä kukaan halua menettää yhtään henkeä niin viruksen kuin kovien rajoitusten vuoksi.

Tasapainoilu on hankalaa, mutta on ehdottoman tärkeää, että kriisin keskellä edes ulkoilu sallitaan. Liikunta ja luonto auttavat tutkitusti masennusoireisiin.

Kevätaurinko, metsä ja luonto ovat nyt tärkeitä voimavaroja.

Lue lisää: Kuka saa nyt nähdä ystäviään? Kuka saa käydä kaupassa? THL:ltä selkeät ohjeet suomalaisille korona­epidemian ajaksi

Epätoivoa, ahdistusta ja stressiä voi lievittää myös esimerkiksi erilaisin videopuheluin ja kuvatervehdyksin. On hyvä katsoa iloisia ohjelmia, luontovideoita ja pyrkiä unohtamaan koko kriisi hetkeksi.

Tuskin mikään keino voi täysin poistaa tätä epätietoisuuden olotilaa, mutta koska monilla on nyt sama olotila, vertaistuki on kaiken a ja o.

Myös itselle tuntemattomia ihmisiä on kriisin aikana helpompi kohdata. Aavemaisen hiljaisiksi muuttuneissa kaupoissa ja kaduilla voi aivan hyvin tervehtiä vastaantulijaa ja päivitellä yhdessä hetken aikaa tätä vallitsevaa tilannetta.

Jos sinulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ahdistusta, suosittelen seuraamaan esimerkiksi Instagramin live-videoita, joita monet tunnetut suomalaiset ovat alkaneet tehdä iltojensa ja iltojemme iloksi.

Pitkästä aikaa sosiaalisesta mediasta on todella myös iloa.

Monilla on tarve puhua, monilla on tarve kuunnella. Nyt näiden tarpeiden yhteensovittaminen tulee todella tarpeeseen, ja kotoisien ig-videoiden avulla voi kokea pääsevänsä edes hetkeksi vierailulle jonkun toisen kotiin.

Silläkin tavalla huomaa sen, että statuksista ja elämäntilanteista huolimatta olemme nyt kaikki aivan samassa tilanteessa – kotona jumissa.

Tilanteen kääntöpuolena voi nähdä sen, miten tämä yhdistää ihmisiä. Meillä kaikilla on yhteinen huoli, yhteinen keskustelunaihe.

Toisilla saattaa olla myös se tilanne, että kaiken kiireen ja harrastusrumban jälkeen on vihdoin kunnolla aikaa omalle perheelle. Siitä kannattaa ottaa ilo irti.

Nyt on aikaa pysähtyä ja miettiä, mikä elämässä on lopulta tärkeintä: oma ja läheisten terveys.

Kotona ollessa nimittäin tajuaa, että ihminen pärjää lopulta aika vähällä, ja monet aiemmat murheet tuntuvat pieniltä.

Mikäli terveys säilyy hyvänä, monesta asiasta osaa varmasti myös iloita kriisin jälkeen aivan uudella tavalla. Kesällä onkin varsinaista luksusta päästä ravintolaan tai jopa kirjastoon!

Tästäkin selvitään, kun pidämme toisistamme huolta! Onneksi tiedämme, että tämä ei ole ikuista.

Mauno Koiviston sanoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”