Suomalaisten lintu­bongareiden unelma­risteily Tyynellä valta­merellä muuttui eeppiseksi painajaiseksi

Korona sulki pienet saarivaltiot, sykloni pahoinpiteli matkustajia sairaalakuntoon. Vain Vanuatu päästi matkalaiset satamaansa.

21.3.2020 6:55

Ilkeä sykloni oli vitsauksista pienin.

Suomalaisten lintubongareiden unelmaristeilystä Tyynellä valtamerellä tuli painajainen, joka jatkuu yhä.

Western Pacific Odysseylle lähdettiin Spirit of Enderbyllä, jonka Wärtsilän telakka aikoinaan rakensi tutkimusalukseksi Neuvostoliitolle. Tilaa on 55 matkustajalle ja miehistölle, joka on venäläinen.

Alus oli tulossa Antarktikselta. Seuraava risteily oli ohjelmassa Pohjoisella Jäämerellä Wrangelinsaaren vesillä.

Tai sanotaan, että miehistö oli venäläinen, sillä Spirit of Enderby kelluu nyt aavelaivana Port Vilan satamassa Vanuatun saarivaltiossa.

Se hylättiin. Miehistö yrittää lentää kotiin, kuten matkustajatkin.

Merenkulun historiasta tuttu pelastukoon ken voi -käytäntö suosi vahvimpia ja parhaita uimareita. Tällä kertaa pärjäävät ne, joilla on parhaat googlauskyvyt ja sitkeyttä jonottaa linjoilla. Ja kosolti onnea.

Kymmenkunta suomalaista lähti mukaan kansainväliseen ryhmään, jonka oli tarkoitus seilata neljä viikkoa Tyynellä valtamerellä, kiikaroida merilintuja laivalta ja rantautua paratiisisaarille etsimään eksoottisia, jopa myyttisessä maineessa olevia maalintuja.

Tyynen valtameren tyrskyjen lintuja etsivät katseillaan virkeät eläkeläiset Markku ja Tuija Varhimo.

Retki oli juuri ehtinyt alkaa Uudesta Seelannista, kun koronakriisi sulki maailman, mukaan lukien Tyynen valtameren pienet saarivaltiot, yksi toisensa jälkeen, aivan kuin dominopalat olisivat kaatuneet matkalaisten edestä – ja takaa. Tai pikemminkin nousseet muureiksi.

Pahimmassa tapauksessa matkalaiset olisivat jääneet seilaamaan aavalle valtamerelle kuin Välimerta ylittävät pakolaiset, jotka eivät kelpaa kenellekään, tai kuin tarujen Lentävä hollantilainen.

Western Pacific Odyssey ei alunperin tarkoittanut Odysseuksen harharetkiä. Niin siinä kuitenkin kävi, ja tunnelma alkoi muistuttaa Coleridgen runoa vanhasta merimiehestä ja albatrossista:

Meri tyyntyi, purjeet raukeni, tuli kuolonhiljaisuus...

Yli taivaankannen hehkuvan kuin verenkarvainen kuu, nyt kiertää kehrä auringon, päällä aluksen seisahtuu...

Näin vaihtuu päivät – alus vain jää hiljaa paikalleen...

Sitten ennen iski sykloni, voimakas trooppinen matalapaine. Lintuja yritettiin sitkeästi kiikaroida, mutta mies- ja naistappiot kasvoivat. Laiva keinui, kansi oli liukas, joka puolella vaani teräviä kulmia.

Merilintujen kiikarointi päättyi kahden matkalaisen kohdalla tapaturmaiseen kaatumiseen ja kaikki saivat vähintään mustelmia.

Ensin kaatui miesmatkustaja ja loukkasi kätensä. Laivan lääkäri sai sidottua hänet. Sen jälkeen kaatui naismatkustaja pahasti ja mursi ranteensa. Häntä ei voitu leikata laivalla.

– Vähän jokainen sai kolhuja ja mustelmia, kertoo risteilylle puolisonsa Aulikki Alasen kanssa lähtenyt lintuharrastaja Erkki Virolainen.

– Minullakin peffa ja olkapäät.

Metsähallituksessa työskentelevä Virolainen on kokenut matkailija. Hän on toiseksi eniten maapallon lintulajeja nähnyt suomalainen ja ollut kovissa ja erikoisissa paikoissa ennenkin. Kerran Intiassa norsu tappoi hollantilaisen lintuturistin. Tämä risteily on kuitenkin pandemiaanisessa painajaismaisuudessaan ollut jotain aivan uutta.

Etualalla messissä Erkki Virolainen (vas) ja Markku ja Tuija Varhimo (oik).

Reissussa on mukana puolisonsa Tuijan kanssa myös Markku Varhimo, joka tutustui – voi sanoa kohtalokkaasti – Virolaiseen Koillis-Helsingin lintukerhossa MaTaPuPu Birding Societyssä (MBS). Varhimot pääsivät vuodenvaihteessa eläkkeelle ja risteilyn piti olla siirtymäriitti uuteen elämänvaiheeseen. Siitä tuli siirtyminen uuteen maailmanjärjestykseen.

Suuressa it-yhtiössä elämäntyönsä tehnyt Varhimo on ehkä eniten yt-menettelyjä työuransa aikana menestyksekkäästi selvittänyt suomalainen. Samaa voittavaa sitkeyttä ja ehkä odysseusellisen onneakin vaatii nyt selviytyminen kotiin painajaisristeilyltä.

Mutta mennään aivan alkuun, Uuteen Seelannin Pohjoissaarelle, jonne matkalaiset lensivät 8. maaliskuuta.

Risteilyn alkaessa Uudessa-Seelannissa oli vielä rauha maassa ja tyyntä merellä.

Suuren meriseikkailun lähtö oli Taurangassa ja päätepiste Yokohama Japanissa. Saaripysähdyksiä oli ohjelmassa paljon, ensin Norfolk, sitten Uusi Kaledonia, Salomonin saaret, Mariaanit ja niin edelleen.

Kahden meripäivän jälkeen Virolainen raportoi Facebookissa aluksen olevan 150 kilometriä Uuden Seelannin pohjoispuolella.

”Ajellaan vauhdilla länteen pakoon voimakasta syklonia, joka estää maihinnousun Norfolkille”.

Eikä siinä kaikki.

”Koronan takia Uusi Kaledonia on sulkenut maihinnousun laivoilta, samoin kuin Australia ja Uusi-Seelanti. Vanuatu on luvannut toistaiseksi päästää meidät maihin ja Salomonkin näyttää mahdolliselta. Aika paljon säätöä luvassa.”

Merellä oli näkynyt runsaasti eri lajin liitäjiä ja viistäjiä, merikeijuja ja tyrskynpolkijoita, suulia ja kolmea lajia albatrosseja.

16. maaliskuuta sykloni saavutti aluksen.

”Tyyni valtameri, kukahan senkin nimen on keksinyt?”

Lintuja oli yhä paljon: erilaisia kihuja, punapyrstötropiikkilintu, naamiosuula, keiju- ja nokitiira ja niin edelleen.

18. maaliskuuta oli viides päivä merellä näkemättä ainuttakaan toista laivaa tai maata. Punajalkasuulat istuivat mastoilla väijyen lentokaloja. Merellä näkyi fregattilintuja ja tropiikkilintuja ja noki- ja keijutiiroja.

Maata näkyvissä! Vanuatu otti koronahaaksirikkoiset vastaan. Port Vila, Efate Island.

Myrskyssä loukkaantuneet oli päätetty jättää maihin Vanuatulla, jonne nyt oli kurssi. Laivalle saatiin ikävä tieto: myös Salomonin saaret oli sulkeutunut ja Vanuatullakin saisi oleskella vain lentokentällä.

19. maaliskuuta noustiin maihin Vanuatulla. Maailma oli muuttunut yhä kummallisemmaksi.

Loppu oli alkanut.

”Nyt yritetään kuumeisesti löytää jotain keinoa päästä suljettuja maita väistellen kotiin”, Virolainen kirjoitti.

Suomalaiset pääsivät viimeisellä lennolla takaisin Uuteen-Seelantiin.

Enää ei etsitty lintuja, etsittiin lentoja. Oltiin meren rannattoman hiljaisuuden jälkeen keskellä samaa kaaosta kuin miljoonat muut maapallon asukkaat.

Illalla suomalaiset pääsivät lentämään Vanuatulta Aucklandiin Uuteen-Seelantiin. Se meni täpärälle, sillä jo samana yönä Uusi-Seelanti sulki rajansa.

Spirit of Enderbyn ryhmä on nyt hajonnut. Ne, jotka eivät ehtineet lentää Uuteen-Seelantiin, lensivät Australiaan Brisbaneen. Ehkä. Kuten sodassakin, tieto ja huhut alkavat keskustella keskenään.

Perjantain suomalaiset viettivät ”omaehtoisessa karanteenissa” hotellissa Auclandissa. Tokioon ostetut lennot piti peruuttaa, kun Japani asetti viisumipakon.

Australia ilmoitti, ettei edes transit-matkustajia enää päästetä maahan.

Tiistaille saatiin lennot Qatariin Dohaan. Mitä tapahtuu sen jälkeen, siitä ei nykyisessä maailmassa voi sanoa mitään varmaa, hyvä jos edes mitään epävarmaa.

”Aika paniikki kentällä, kun kaikki lennot ilmeisesti loppuvat keskiviikkona”, Virolainen raportoi.

Osa suomalaisista palaa eri reittejä.

Sekasorrosta huolimatta matkalaiset pitivät kiinni lintumatkojen perinteestä, iltahuudosta, jonka aikana käydään yhdessä läpi päivän aikana havaitut lajit. Viimeinen iltahuuto pidettiin torstaina Aucklandin lentoasemalla.

Uudessa-Seelannissa havaittiin 93 lajia, Vanuatulla 22 ja merimatkan aikana 43.

”Joskus (kaukaisessa) tulevaisuudessa koko retkeä muistelee varmaan hyvin mielin”, Varhimo kirjoitti MBS:n viestiryhmässä. ”Sanat eivät (nyt) riitä kertomaan.”

Matkanjärjestäjän nimi on WildWings ja tunnuslause For the best days of your life.

Virolainen kiittää laivaa operoineen yhtiön henkilökuntaa, joka teki parhaansa auttaakseen kotiinpaluiden järjestämistä. Erityiskiitokset hän osoittaa pääoppaalle Chris Collinsille, ansioituneelle valtamerilintujen tuntijalle.

MBS:n viestiryhmässä Virolainen on ottanut käyttöön nimimerkin Juhannukseksi kotiin. Edessä voi olla arvaamattomia käänteitä, kuten peruuntuneita lentoja ja pitkiä karanteeneja.

Merikeijut ja tyrskynpolkijat ovat enää kaukainen muisto.

Ja paratiisisaaret taas pelkkä haave.

Enää ei etsitä kaukaisia lintuja, vaan lentoja – kotiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?