Kommentti: Helsingin metrossa kohtaamani kaasunaamari­mies ahdisti – mutta voiko tästä kaikesta seurata uusi käänne? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Helsingin metrossa kohtaamani kaasunaamari­mies ahdisti – mutta voiko tästä kaikesta seurata uusi käänne?

Matinkylän metroasema Espoossa oli hiljainen maanantaiaamuna.

Julkaistu: 16.3. 12:17

– Olen alkanut ajatella, että ehkäpä tästä kaikesta seuraa pidemmällä aikavälillä jotain hyvää, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Mira Hurmas.

Istun metrossa ja yritän olla tuijottamatta näkyä, jota en koskaan ole Suomessa, tai oikeastaan missään muuallakaan nähnyt. Vastapäätäni istuu mies kaasunaamari päässään. Tuntuu ahdistavalta.

Tilanteesta tragikoomisen tekee tosin vuodenikäisen tyttäreni huutelut miehelle. Hänkään ei ole koskaan nähnyt vastaavaa ja yrittää rattaistaan saada miehen huomion. Mies ei joko kuule tai muuten reagoi. Pian miehen juttusille tulee tavallisempaan hengityssuojaan sonnustautunut vanhus. Selviää, että hän myös haluaa ostaa itselleen vastaavan suojaavamman naamarin.

Minusta miesten puheet tuntuvat ylireagoinnilta. Toisaalta alan pohtia, olenko välinpitämätön äiti, kun matkustan metrossa yksivuotiaan lapseni kanssa. Meillä kummallakaan ei ole naamiota. Omatuntoni kevenee hieman, kun lähes tyhjään metroon tulee toinenkin lapsi vanhempansa kanssa.

Koronavirus. Tuntuu, ettei muusta tällä hetkellä puhutakaan. Koronavirusta ei voi olla ajattelematta, kun menee kauppaan, julkisiin tiloihin, sosiaaliseen mediaan tai hissiin. Se häilyy mielessä koko ajan. Tuntuu naiivilta, että vielä tammikuun lopussa ajatus koronaviruksesta Suomessa tuntui kaukaiselta.

Juttelin tuolloin puhelimessa ex-missi Shirly Karvisen kanssa, jonka sukulaisista puolet oli jäänyt jumiin Kiinan, Wuhaniin, josta koronavirus on lähtöisin.

Shirly oli peloissaan, mutta toiveikas sukulaistensa puolesta. Päivittelimme yhdessä tilanteen hulluutta. Puhelun jälkeen pohdin, että mitä jos tämä kaikki tapahtuisi Suomessa. Sen jälkeen sysäsin ajatuksen syrjään.

Nyt koronavirus toden teolla on Suomessa. Koska olen viihdetoimittaja, olen arvatenkin paljon tekemisissä julkisuuden henkilöiden kanssa, ja seuraan heitä myös sosiaalisessa mediassa. Monet esiintyvät taiteilijat ilmoittivat viime viikolla joutuvansa perumaan esityksiä koronaviruksen vuoksi.

Hallitus oli suositellut, ettei yli 500 ihmisen tapahtumia järjestetä lainkaan. Ohjeistus ja tilanne oli uusi kaikille ja muutamat artistit päättivät pitää keikkansa siten, että kutistivat yleisömäärän 500:n.

Tämän jälkeen alkoi sosiaalisessa mediassa lynkkaaminen. Ihmisten vihan sai tuta myös fitnessammattilainen ja sometähti Ilona Siekkinen, joka ei pysytellyt kotona ulkomailta palattuaan. Siekkinen tosin kertoi käyneensä tilanteen läpi lääkärin kanssa ja palanneensa Suomeen jo ennen viranomaisten viimeisimpiä ohjeistuksia ulkomaanmatkojen kotikaranteenia koskien.

Ja toki moni sosiaalisen median käyttäjä raivostui myös ex-missi Sara Siepille, kun tämä koronaviruksen muutettua suunnitelmat tylsistyneenä availi kotonaan vanhaa joulukalenteria.

Ihmisten on ahdistuneena helppo syyllistää toisia. Kehen viha olisikaan helpompi purkaa kuin tunnettuun henkilöön? Tämänkaltainen syyttely ei kuitenkaan auta ketään. Toki, jos joku oikeasti tekee väärin tai ajattelemattomasti, riittää ystävällinen huomautus tai keskustelun aloitus.

Onneksi olen saanut todistaa myös ihmisten toista puolta. Olen alkanut ajatella, että ehkäpä ja jopa todennäköisesti tästä kaikesta seuraa pidemmällä aikavälillä jotain hyvää.

Eräässä suuressa Facebookin vauvaryhmässä näkemäni päivitys lämmitti sydäntäni. Eräs äiti oli kuullut, kuinka useasta ruokakaupasta oli ihmisten hamstrausmaniassa loppunut äidinmaidonkorvike. Tämä äiti ojensi auttavan kätensä ja kertoi voivansa lahjoittaa äidinmaidonkorviketta sitä tarvitsevalle. Pian kommenttiketju täyttyi useista vastaavista kommenteista ympäri Suomen, ja osa äideistä lupautui myös pumppaamaan omaa maitoaan, mikäli joku vauvoista sitä tarvitsi.

Lisäksi olen sosiaalisessa mediassa nähnyt useiden henkilöiden jakavan viestilappuja, joita he ovat toimittaneet iäkkäimmille naapureilleen. Näissä postiluukuista sujautetuista lapuissa on luvattu käydä kaupassa iäkkäämmän henkilön puolesta. Useissa eri asuinalueiden Facebook-ryhmissä ollaan myös valmiita auttamaan apua tarvitsevia muun muassa ruokakaupassa tai apteekissa käymällä.

Lisäksi ihmiset kannustavat toisiaan tukemaan pienyrittäjiä ja ostamaan heiltä. Kulttuurialojen työntekijöitä tahdotaan tukea ja osa on valmiita olemaan ottamatta rahoja peruuntuneesta esityksestä vastaan.

Vaikka koronaviruksesta varmasti seuraa runsaasti myös hirveitä asioita ja surua, ehkä pidemmällä aikavälillä tästä kaikesta seuraa paljon hyvääkin? Haluan ajatella, että meistä tulee toisiamme kohtaan huomaavaisempia ja empaattisempia. Ehkäpä monilla työpaikoilla aletaan tehdä enemmän etätöitä, kun huomataan, ettei fyysinen läsnäolo aina ole välttämätöntä. Lisäksi uskon, että ihmiset alkavat kiinnittää parempaa huomiota hygieniastaan huolehtimiseen. Kukaan tuskin on voinut välttyä nimittäin tarkoilta käsienpesuohjeilta ja siltä, kuinka aivastaa tai yskiä oikeaoppisesti.

Mitä meistä jokainen siis voi tehdä, että itse ja myös muut ihmiset voisivat paremmin? Tässä tilanteessa yksi parhaista vaihtoehdoista voi yksinkertaisesti olla myös kotiin jääminen.

Yleisiä, koronavirusta koskevia tiedusteluja varten on avattu Tietoa koronaviruksesta -puhelinneuvonta numerossa 0295 535 535. Puhelinneuvonnan lisäksi neuvontaa saa myös tekstiviestillä numerosta 050 902 0163. Tekstiviestipalvelu on tarkoitettu sellaisille, jotka eivät esimerkiksi kuulovamman tai muun syyn takia voi käyttää puhelinta.

Neuvontapuhelin on avoinna arkisin klo 8-21 ja lauantaisin klo 9-15.

Lisää aiheesta