Espanjan luoteisnurkassa sijaitseva Galician itsehallintoalue on turisteille tuttu kauniista rannikkomaisemista, maistuvista merenelävistä ja Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä.
Näiden ohella Galician alue on kuitenkin tullut tunnetuksi myös jostain aivan muusta.
Suomenkielisenä viime viikolla ilmestynyt espanjalaistoimittaja Nacho Carreteron Fariña – Kokaiinirannikko -kirja (Into Kustannus) kertoo, kuinka kokaiinia on 80-luvulta alkaen kuljetettu Galician rannikon kautta Eurooppaan.
Huumeiden salakuljetusbisnestä Galiciassa avaava dokumenttiromaani aiheutti Espanjassa skandaalin, kun se alkuvuodesta 2018 vedettiin kotimaassaan hetkellisesti myynnistä. Tuomari määräsi kirjan myyntikieltoon sen jälkeen, kun Galician itsehallintoalueen erään kunnan entinen pormestari oli tätä vaatinut.
Entistä pormestaria sivutaan kirjassa lyhyesti maininnassa, jonka mukaan ex-pormestari olisi linkittynyt vuosikymmeniä sitten kokaiinierän salakuljetukseen. Carretero kirjoittaa ex-pormestarin joutuneen asiasta syytetyn penkille, mutta vapautuneen sittemmin syytteestä.
Muun muassa El Paisin ja The Guardianin mukaan Espanjan valtakunnallinen ylioikeus tuomitsi ex-pormestarin yhteyksistä huumeiden salakuljetukseen, mutta maan korkein oikeus vapautti hänet syytteestä.
Sittemmin kirja on palannut myyntiin oikeuden Carreteron eduksi tekemällä päätöksellä. Kohusta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – Carreteron dokumenttiromaanista tuli Espanjassa bestseller. Kirjan pohjalta tehtiin myös samanniminen draamasarja, joka on katsottavissa Suomessakin suoratoistopalvelu Netflixin kautta.
Toimittaja-kirjailija Nacho Carretero vuonna 2018 Madridissa järjestetyssä Icon awards -gaalassa.
Miksi juuri syrjäisestä ja luonnonkauniista kalastajakylien rannikkoalueesta muodostui yksi vilkkaimmista porteista kokaiinille Eurooppaan?
Kirjan mukaan taustalla vaikutti etenkin se, että osa paikallisista asukkaista oli harrastanut salakuljetusta muissa muodoissa jo vuosikausia ennen keskittymistä kokaiiniin.
Lisäksi Ría de Arousan lahden sokkeloiset ja kivikkoiset poukamat Atlantin rannalla tarjoavat salakuljettajille suojaisat työskentelyolosuhteet ja piilopaikkoja.
60-70-luvuilla alueelle muodostui muun muassa joidenkin paikallisten kalastajaperheiden pohjalta klaaneja, jotka salakuljettivat meriteitse tupakkaa ja kehittivät tupakan tuontiin pimeän jakeluverkoston.
Alueelle kehittyi kirjan mukaan kulttuuri, jossa salakuljetusta ei paheksuttu. Ennen vuotta 1982 salakuljetus ei edes ollut rikos, vaan se oli luokiteltu ainoastaan rikkeeksi.
Galician rannikolla Espanjan luoteisosassa on kauniit maisemat. Kuva Coruñasta.
Galicialaisklaanien pomot rikastuivat tupakan salakuljettamisella ja häivyttivät saamiensa rahojen todellisen alkuperän käyttäen samoja toimintatapoja kuin esimerkiksi italialaiset rikollisjärjestöt Camorra sekä Sisilian mafia.
Rikollisverkostossa tupakan salakuljettajat tutustuivat huumepiireihin. Galician salakuljetusklaanit onnistuivat hieromaan suhteet Kolumbian huumekartelleihin, jotka etsivät Euroopasta sopivaa läpikulkusatamaa kokaiinilleen. Kirjassa arvioidaan, että ilmeisesti yhteys klaanipomojen ja eteläamerikkalaisten huumekartellien välillä syntyi juuri yhdistävien rahanpesukanavien kautta.
Kirjan mukaan vanhemman sukupolven salakuljettajapomot eivät halunneet ottaa riskiä ja lähteä mukaan huumebisnekseen, sillä heillä oli jo toimiva tupakan salakuljetusbisnes ja rutkasti rahaa. Sen sijaan nuoremmat salakuljettajat innostuivat mahdollisuudesta päästä huumeiden avulla käsiksi entistä suurempiin summiin.
Pilven pössyttelystä käynnistynyt nuorten huumeidenkäyttö oli samoihin aikoihin lisääntynyt nuorten keskuudessa ja luonut sopivan markkinaraon.
Galician salakuljetusklaanit loikkasivat tupakan salakuljettamisesta ensin marokkolaisen hasiksen ja hieman myöhemmin kolumbialaisen kokaiinin salakuljettamiseen. Klaanit ryhtyivät yhteistyöhön ensin kolumbialaisten huumekartellien kanssa, ja Galiciaan alkoi virrata Ría de Arousan lahden kautta kokaiinia.
Viimeistään tässä vaiheessa sukusiteille pohjaavista salakuljettajaklaaneista tuli kirjan mukaan ”aitoja”, hierarkisesti toimivia rikollisjärjestöjä.
Galician rannikko on tunnettu myös simpukanviljelystä.
Galicialaisklaanit noutivat huumeet kalastusaluksilla Kolumbiasta Espanjaan ja siirsivät ne maihin Galiciassa, mistä käsin valvottiin kuormien purkua ja järjestettiin kuljetukset.
Klaanit luovuttivat kokaiinin Espanjassa takaisin huumekartellien edustajille jakelua varten. Kartellit välittivät kokaiinin eteenpäin myytäväksi muualle Espanjaan sekä eri puolille Eurooppaa.
Saatuaan kokaiinin haltuunsa kartellit maksoivat galicialaisille palkkion rahana ja mahdollisesti myös pienenä osana saalista. Tämä pieni osa päätyi tyypillisesti paikallisille huumediilereille.
– Jos galicialaisklaani toi maahan tuhat kiloa kokaiinia ja sai siitä 30 prosentin osuuden, se tienasi yhdellä operaatiolla 20 miljoonaa euroa. ”He vaurastuttavat seutua”, paikalliset sanoivat, kirjassa kuvaillaan.
Galicialaiset salakuljettajapomot olivat 80-luvun lopulle tultaessa vaurastuneet kokaiinilla ja näyttivät sen reteästi myös ulospäin. He ostelivat hulppeita kartanoita ja luksusautoja.
Salakuljetuspomojen järjestämissä juhlissa ja illanistujaisissa saattoi kirjan mukaan olla mukana myös esimerkiksi virkamiehiä, poliitikkoja, toimittajia ja jopa kansalliskaartilaisia.
– Samppanja ja laatuviinit virtasivat, ja pöydät notkuivat jokisuulahden herkullisimmista antimista. Aterian jälkeen yläkerrasta alkoi astella jonossa valioluokan prostituoituja, kirjassa kerrotaan.
Salakuljettajapomoilla oli tyypillisesti virallinen sivuammatti, jonka kautta he pesivät huumerahojaan. Salakuljettajapomot tukivat rahallisesti myös erilaisia hyväntekeväisyyskohteita ja alueellista toimintaa.
Kirjassa esitetään, että monien galicialaisten hyväksyvä asenne ja rikollisen toiminnan katsominen läpi sormien johtui siitä, että alueella oli jo aikaisemmin salakuljetettu tupakkaa. Paikalliset eivät puhuneet viranomaisille myöskään siksi, etteivät halunneet itselleen tai läheisilleen ongelmia.
Poikkeuksiin kuului paikallinen äitirintama, jossa huumeriippuvaisten nuorten äidit järjestivät salakuljettajapomojen vastaisia protesteja ja nostivat epäkohtia julkisuuteen.
Toukokuussa 2003 Espanjan poliisi purki kokaiinisäkkejä, jotka löytyivät 780 kilometrin päässä Galician rannikosta pysäytetystä aluksesta. Atlantin yli kulkeneesta aluksesta takavarikoitiin yli kolme tonnia kokaiinia.
Kesällä 1990 valtio toteutti ensimmäisen määrätietoisen ja suuren iskun Galiciassa rehottanutta kokaiinin salakuljetusta vastaan. Poliisi teki operaatio Necorassa yli viisikymmentä samanaikaista ratsiaa.
Vaikka vain osa operaatiossa kiinniotetuista epäillyistä sai lopulta vankilatuomion ja useampi pääjehuista selvisi rangaistuksetta, oli operaatiota seurannut jättitutkinta alueelle käännekohta. Salakuljettajille annettiin viesti siitä, ettei alueella voi rötöstellä ilman pelkoa kiinnijäämisestä.
2001 galicialaisklaaneilta takavarikoitiin 31 000 kiloa kokaiinia
Operaatio Necoran jälkeen tehtiin useita jatko-operaatioita aina vuoteen 2004 saakka, ja monet Galician tuolloiset isot salakuljettajapomot päätyivät kaltereiden taakse.
Tästä huolimatta kokaiinin salakuljetus Galiciaan koki 2000-luvun alussa piikin. Eräs tuomari arvioi kirjassa, että vuosien 2001–2003 välillä Galiciaan olisi kuljetettu kaikkiaan 150 000 kiloa kokaiinia.
Eräs aiheeseen perehtynyt toimittaja kuvaileekin vuosia 2001–2003 Galiciassa huumesalakuljetuksen ”kiihkeimmiksi” vuosiksi.
Viranomaiset olivat tehostaneet toimintaansa salakuljetusta vastaan tekemällä esimerkiksi ennätysmäärän takavarikkoja ja pidätyksiä, mutta toisaalta myös klaaneja toimi lahdella tuolloin aiempaakin enemmän.
– Noina kolmena vuotena käytiin täyttä sotaa, ja niin huumeiden salakuljettajat kuin viranomaisetkin antoivat palaa, kirjassa kuvaillaan.
Espanjan turvallisuusviranomaiset pysäyttivät kokaiinikuljetuksen kesäkuussa 2005 Espanjan luoteisrannikolla.
Kirjaan haastatellun toimittajan mukaan huumeita salakuljetetaan edelleen, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisesti, Galician kautta. Muun muassa siksi, että kun ”yksi salakuljettajista pidätetään, niin tilalle ilmestyy kaksi uutta.”
Kansalliskaartin tilastojen perusteella vuodesta 2000 alkaen kahdeksan kymmenestä Eurooppaa kohti matkanneesta, yli kahden tonnin kokaiinikuormaa kuljettaneesta aluksesta oli matkalla juuri Galiciaan.
Kirjan mukaan Galician klaanit olisivat verkostojensa kautta salakuljettaneet huumeita 2010-luvulla myös esimerkiksi Napolin alueen rikollisjärjestö Camorralle toimimalla välittäjänä italialaisten ammattirikollisten ja eteläamerikkalaisten huumekartellien välillä.
Galicialaisklaanit toimivat nykyään pitkälti kuriirin roolissa, ja vain muutama klaaneista harjoittaa jakelua.
Kirjan mukaan salakuljettajaklaaneilla on yhä valtaa ja ihmisiä palveluksessa, joskaan ne eivät enää vaikuta ”mafiamaisilta organisaatioilta”, kuten vuosikymmeniä aiemmin, eivätkä salakuljettajapomot enää 80-luvun lopun ja 90-luvun alun vuosien tapaan leveile varoillaan ulospäin.
Huumeiden salakuljetusbisnes ei muutoinkaan ole Galiciassa yhtä avointa kuin aiemmin, ja sekä klaanipomot että heitä jahtaava ja tarkkaileva poliisi pyrkivät olemaan toiminnassaan huomaamattomampia.
– Käynnissä on maanalainen sota, näkymättömissä käytävä hurja peli, josta kesäisessä Galiciassa merenelävillä herkuttelevat ja rantaelämää viettävät turistit eivät tiedä mitään.
Nykyään huumeklaanien pomot käyttäytyvät jopa vainoharhaisesti ja ovat sairaalloisen varovaisia, elävät stressissä ja epäilevät kaikkia kohtaamiaan ihmisiä, kirjassa kuvaillaan.
Europolin tuoreimman arvion mukaan EU-alueen huumekaupan arvo oli vuonna 2017 vähintään 30 miljardia euroa. Siitä hieman alle 40 prosenttia tuli kannabiksesta ja yli 30 prosenttia kokaiinista.
Jätevesitutkimuksen mukaan kokaiinin käyttö on Suomessa moninkertaistunut vuodesta 2012 vuoteen 2018.
Lähde ja kursivoidut suorat lainaukset: Fariña – Kokaiinirannikko (Into Kustannus)
