Aivoinfarkti pysäytti Sakarin 39-vuotiaana – nyt hän jakoi toipumisensa koskettavalla videolla: ”Olen päättänyt pyristellä ylöspäin”

Muun muassa rauhanturvaajana ja Onnettomuustutkintakeskuksessa työskennellyt Sakari Lauriala toipui aivoinfarktista ja oppi samalla elämästä paljon uutta.

Kuva vasemmalla: Onnettomuustutkintakeskuksen viestintäpäällikkö Sakari Lauriala tiedotustilaisuudessa Helsingissä 3. tammikuuta 2019. Viime elokuussa aivoinfarktin saanut Lauriala julkaisi perjantaina Twitterissä videokollaasin toipumisestaan.

1.3.2020 19:31

Sakari Laurialan elämä pysähtyi kertaheitolla noin puoli vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna päivä oli 31. elokuuta, noin kolme viikkoa ennen miehen nelikymppisiä.

– Nyrkkeilykehässä kävi niin, että sain aivorungon aivoinfarktin, hän kuvailee Ilta-Sanomille.

Sen jälkeen Sakari oli viikon sairaalassa, minkä jälkeen alkoi kuntoutusprojekti.

– Aluksi lähdettiin ihan sängynpohjalta, näkökään ei toiminut kunnolla. Oikea puoli kropasta oli halvaantunut kokonaan. Olotila oli lyhyesti sanottuna vain kovin paha, Lauriala kertaa tuntemuksiaan.

Hän päätti kuitenkin taistella. Alkoi kuntoutus, johon kuului ammattilaisten apua neuropsykologiasta fysioterapiaan, toimintaterapiaan sekä sosiaalityöhön.

– Päivä kerrallaan, sillä asenteella mentiin eteenpäin.

”Joukossa semmoisia suonsilmiäkin”

Hyvät kuntoutustoimenpiteet, tutkimukset sekä lääkitykset rupesivat pelaamaan. Myös omalla asenteella oli ja on yhä paljon merkitystä, Lauriala toteaa.

Nyt tavoitteeksi on asetettu se, että Sakari pääsisi keväällä palaamaan osa-aikaisena töihinsä Lähitaksi Oy:lle.

– Oli siinä tuuria ja varjelustakin. Infarktin osumakohta ratkaisi, ja toki hyvä kunto, urheilutausta sekä nuori ikä helpottivat tilannetta. Enkä voi kylliksi painottaa läheisteni tuen merkitystä.

Puoli vuotta on Laurialan mukaan mennyt yllättävän nopeasti. Enimmäkseen on ollut hyviä päiviä, sillä kaikki riippuu siitä, miten oman mielensä ja asenteensa virittää.

– Jokaisesta päivästä osaan olla kiitollinen, hän kiteyttää.

– Toki joukossa on ollut semmoisia suonsilmiäkin, jotka ovat vetäneet puoleensa. Olen minä käynyt alhonpohjissakin, yleensä se kuuluu tähän taudinkuvaan. En ole kuitenkaan suostunut jäämään kuoppiin makoilemaan, vaan olen päättänyt pyristellä ylöspäin.

Sakari teki kokemuksestaan videokollaasin, jonka hän jakoi Twitterissä.

”Jaahas, pamaus tapahtui”

Yhden konkreettisen asian Sakari on oppinut kantapään kautta: tekemiseen pitää kuulua aina lepo.

– Sitä en ehkä ennen ollut sisäistänyt kunnolla, mutta nyt sen on pitänyt mielessä jatkuvasti.

Mies on aiemmin työskennellyt esimerkiksi rauhanturvaajana, Onnettomuustutkintakeskuksella ja puolustusvoimissa. Siellä Lauriala on joutunut esimerkiksi kertomaan lähiomaisille onnettomuuksista.

Hän arvioi, että tästä taustasta oli toipumisessa apua.

– Vähän elin niin kuin semmoisen työroolin kautta. Että ”jaahas, pamaus tapahtui, nyt on tällaisia reaktioita ympärillä, minun täytyy rauhoittua”. Ymmärsi ainakin, että tämä koskee itseni lisäksi merkittävästi myös lähipiiriäni, Sakari sanoo.

– Toisaalta muistan, kuinka kolme kertaa toipumisen alkuvaiheessa havahduin siihen, että kuvittelin kaiken olevan unta, josta kohta heräisin.

Kaikkinensa oma kokemus hiljensi miehen elämän syvimpien asioiden äärelle.

– Kun läheltä piti -tilanne tulee omalle kohdalle ja kokee yhteisen kriisin läheisten kanssa, olemassaolleet mutta pinnan alla pysytelleet arvot vahvistuvat. Kun makaa ambulanssissa, millään pinnallisemmilla jutuilla taikka materialla ei ole mitään väliä.

– Tässä on tavallaan päässyt käpertymään luonnolliseen avuttomaan tilaan, jossa on muiden armoilla, mutta ihan hyvässä merkityksessä. Siinä on toki opettelemista, mutta se herkistää sille, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?