Teemu löysi erikoisia kuvioita potkukelkka­retkellä, kallio­maalausten Grand Old Man ei ilahtunut havainnosta: ”Tuntuu ajatuksena hyvin vieraalta” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu löysi erikoisia kuvioita potkukelkka­retkellä, kallio­maalausten Grand Old Man ei ilahtunut havainnosta: ”Tuntuu ajatuksena hyvin vieraalta”

Julkaistu: 1.3. 17:09

”Emme vielä tiedä kovin paljon oman maamme historiasta.”

Hetken näytti kuin...

... kaukainen kivikausi olisi mystisellä tavalla herännyt eloon, ja oman aikansa ite-taiteilijat olisivat juuri lopetelleet urakkansa, punamulta vasta äsken kuivunut ahavassa ja auringossa.

Olivatko tekijät jossain lähellä, tulilla naapurisaaressa?

Teemu Ukkonen oli viikonloppuna liikkeellä potkukelkalla Etelä-Savon maakuntajärvellä Puulalla.

Matka oli alkanut Kangasniemeltä, joka aikoinaan äänestettiin Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Täydellinen potkurikeli peilikirkkaalla silkosileällä jäällä oli kiidättänyt Teemun Hirvensalmen pitäjän puolelle Suomen 13. suurinta järveä, kun hän pysähtyi ihailemaan komeita pystysuuntaisia kallioita.

Ne olivat olivat asettuneet ison metsäisen saaren rantaviivaan kuin hyllyiksi. Seutu tunnetaan erikoisena. Naapurisaaren pystysuoralla ja monta kertaa korkeammalla kalliopahdalla pesi 1960-luvun alkuun asti muuttohaukka.

Teemu ihaili jäätyneitä vesiputouksia.

Hän mietti, että yksi jyrkänteistä voisi kelvata pesäpaikaksi huuhkajalle. Karkauspäivän aurinko osui sopivasti kalliohyllyille, virkisti ne hetkeksi eloon varjojen maailmoista.

Silloin Teemu erotti paljain silmin punertavan kuvion, kehrän.

Hän nosti kiikarit ja hämmästyi: kuvioita oli enemmänkin.

Paikka oli juuri sellainen, josta voisi odottaa löytävänsä kivikautisia kalliomaalauksia. Kuviotkin vaikuttivat uskottavilta. Ei mitään kirkkoveneitä tai kikkelinkuvia tai muita räikeyksiä.

– Ihan ensimmäinen ajatus oli, oho, ovatko nuo aitoja, Teemu tunnustaa.

Aikansa kiikareilla katseltuaan Teemu tuli siihen tulokseen, että maalaukset olivat liian hyvän näköisiä ollakseen totta.

Hän päätti käydä katsomassa niitä läheltä. Se ei ollut aivan vaivatonta, sillä maalaukset olivat jyrkänteen ylimmällä hyllyllä.

Ylhäällä varmistui, etteivät maalaukset todellakaan olleet kivikautisia, oli tekijä sitten kuka hyvänsä Kivinen tai Soranen tai Hokkanen tai Kuitunen tai tavallinen Pulliainen.

Tyylikkäitä ne kyllä olivat. Kivikautinen eloisa tunnelma oli vangittuna kiveen.

Teemu on metsätalouteen liittyvän ammattinsa ja luontoharrastustensa vuoksi liikkunut erittäin paljon Puulan altaan ympäristössä, niin mannerrannoilla kuin salosaaristossa. Näistä myöhempien aikojen kalliomaalauksista hän ei ennen viikonloppua ollut kuullut mitään.

Paikka on suositun venereitin varressa, mutta kivikkoisella Puulalla isoilla veneillä ei ajeta kovin läheltä rantoja.

– Ovat ne kuulemma täällä joillain olleet jo tiedossa, Teemu kertoo juteltuaan retken jälkeen havainnosta paikallisten kanssa.

Puulalta tunnetaan yksi ainoa kalliomaalauskohde. Se on Hahlavuoren pystykalliossa Kaiskonselän läntisellä mannerrannalla, vesireitin varressa, jossa itäisin Häme kohtaa läntisimmän Savon.

Lähellä kalliomaalauksia, ei aivan kiven heiton päässä, mutta useamman, kuvattiin kesällä 1966 Mikko Niskasen elokuva Käpy selän alla. Tuo kulma Puulaa kuuluu Joutsaan, Hahlavuori kuuluu Hirvensalmeen, joka tunnetaan parhaiten Vain elämää -sarjan Satulinnasta.

Hahlavuoren kalliomaalaukset löysivät vuonna 1990 Asko Husso ja Kari Pietarinen. Kallion seinästä on hahmotettu 20 kuviota tai kuvion osaa, joista on tunnistettu kolme hirveä, neljä ihmishahmoa ja eräitä mahdollisia peuroja tai hirviä.

Suomen kokenein kalliomaalausten tutkija, jyväskyläläinen Pekka Kivikäs ei ilahdu kuullessaan Ilta-Sanomilta Puulan uusista, nykyaikaisista kalliomaalauksista.

– Se tuntuu ajatuksena hyvin vieraalta, Kivikäs sanoo.

Epämiellyttävältä?

– Kyllä.

Kivikautisiin kalliomaalauksiin liittyy vahvoja mielikuvia, jopa tietynlaista pyhyyttä, yhteyttä muinaisiin Suomen asukkaisiin.

– Toivoisin, että kalliot pysyisivät puhtaina, Kivikäs vetoaa suomalaisiin.

Aivan erityisesti hän tarkoittaa sellaisia kallioita, joissa on kivikautisia maalauksia. Tiedetään tapauksia, jopa Ristiinan Astuvansalmella, joka on kohteista tunnetuin, joissa väriliiduilla on käyty tekemässä lisäyksiä kivikautisten taiteilijoiden alkuperäisiin näkemyksiin maailmasta.

Kivikäs kertoo innostuneena Venäjän Äänisen kalliopiirroksiin liittyvistä tuoreista tutkimuksista, joissa uuden digitaalisen kuvatekniikan avulla on väritetty piirroksia ja saatu niistä esiin aiheita, jotka ovat entuudestaan tuttuja Suomesta.

– Emme vielä tiedä kovin paljon oman maamme historiasta, Kivikäs muistuttaa.

Yhteyksiä löytyy. Kalliot tietävät.

Ne eivät puhu, niitä pitää katsoa syvälle uurteisiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?