Kommentti: Maanviljelijällä on mahdollisuudet sankariksi ilmastotyössä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Maanviljelijällä on mahdollisuudet sankariksi ilmastotyössä

Tulviva Vantaanjoki katkaisi rantatien Vantaan Tammistonrannassa 17. helmikuuta.

Julkaistu: 2.3. 7:01

Pellolla yhdistyvät ilmasto ja Itämeri, kirjoittaa IS:n uusi kolumnisti Saara Kankaanrinta.

Kännykkään tulvii kirosanoja ja kuvia. Kaikissa kuvissakin tulvii. Itämeri lainehtii kellariin. Tuttu koiralenkkireitti on nykyään joki. Pelto on järvi. Joka puolelta valuu tuhtia tavaraa Itämereen. Ylivuotona kaupunkien jätevesilaitoksilta, maata irtoaa pelloilta ja metsistä.

Sadekausi hiihtolomalla risoo. Samaten sen seuraukset. Levillä tulee olemaan mahtavat bileet. Ainakin niillä levillä, jotka riehuvat kesällä Itämeressä. Sitten pähkäillään, voivatko lapset tai koirat uida vai jääkö äiti rannalle ruikuttamaan.

Kesän sinilevät syntyvät, kun levillä on liikaa ruokaa. Ruokaa tulee irtoavan maan mukana pelloilta ja metsistä. Kertyminen alkaa jo nyt, ”talvella”. Sateet huuhtovat maata, varsinkin, jos se on paljasta maata vailla kasveja. Ja koska sateet lisääntyvät, myös päästöt lisääntyvät.

Ja sateet todella lisääntyvät, kun ilmasto muuttuu meillä lämpimämmäksi. Mutta miksi kaikilla pelloilla ei vesi seiso tai tulvi yhtä paljon?

”No kato äiti. Pellon pitää olla kuin pesusieni”, huokaisi töissä mukana roikkunut nuorimmainen. Kun on vähän vettä, hyvärakenteinen maa pitää sen vähänkin kasvien saatavilla. Kun on liikaa, imukykyä riittää.

Miten maaperästä tulee pesusieni? Matkimalla luonnon omia keinoja. Häiritsemällä vähän, ruokkimalla viisaasti.

Välttämällä paljasta maata. Vaihtelemalla ja yhdistelemällä erilaisia kasveja.

Tsekkaa luonnosta, jos et usko. Jatkuva ja runsaslajinen kasvipeitto on maapallon luonnollinen keino säädellä vettä, lämpöä, hiiltä ja ravinteita. Maat olivat ennen lumen alla, ja heti ensimmäisen auringonsäteen osuessa kasviin homma käynnistyi. Vesihiihtolomalla elävien kasvien peittämä maa on yhä tärkeämpää.

Valuu se pesusienikin yli, kun päälle saavilla kaataa. Jatkuvat rankkasateet ovat yksi ilmastonmuutoksen karhunpalvelus Itämerelle. Vaan todellisuus on tarua ihmeellisempää: maaperässä hillitään myös ilmastonmuutosta.

Ja näin se syöttöpeli luonnon ykkösketjulla toimii. Kasvit yhteyttävät eli imevät hiiltä ilmasta. Tämä hiili menee juurien kautta maan pöpöille ruoaksi. Vaihtokaupassa kasvi saa niiltä ravinteita kasvuun. Kun pöpö kuolee, sen hiili jää ja sitoo vettä kuin pesusieni. Tätä kuviota luonto on treenannut noin 3,5 miljardia vuotta. Ei ihme että sujuu. Elämä on joukkuepeliä. Voisiko viljelijä olla oman peltonsa jukkajalonen?

Pellolla Itämeri ja ilmasto yhdistyvät. Kun maaperä on kunnossa, hoidamme rehevöitymisen juurisyytä, emme vain oiretta. Samalla talletamme hiiltä maaperän pankkiin pysyvästi. Viljelijällä on mahdollisuudet sankariksi ilmasto- ja Itämerityössä – ja hiilipankki parantaa myös satoja. Eikä tämä ole vain viljelijän asia, vaan jokaisen, joka syö.

Ratkaisuja on, ja on toivoakin. Tarvitaan paljon tietoa, rohkeutta ja toimintaa. Vaihtoehtoja ei oikein ole, kuten vesihiihtoloman maisemasta näkyy. Muutos ei ole ilmaista, mutta kalleinta on olla tekemättä mitään.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Lisää aiheesta