Ilmastonmuutos tuo Suomeen tulipäiset hippiäiset, varpuset pienenevät ja pöllöjen värit vaihtuvat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ilmastonmuutos tuo Suomeen tulipäiset hippiäiset, varpuset pienenevät ja pöllöjen värit vaihtuvat

Julkaistu: 27.2. 11:12

Biologit kertovat, mitä linnut kertovat ilmaston muuttumisesta Suomessa.

Ilmastonmuutos ei ole vain hirmumyrskyjä, mantereen laajuisia metsäpaloja ja hyökyviä aaltoja.

Se voi olla myös kutistuvia varpusia. Ja harmaiden lehtopöllöjen vaihtumista ruskeisiin – eli juuri toisin päin kuin ihminen reagoi hiuksillaan stressiin.

Ja se tuo Suomelle uuden pienen pesimälajin, tulipäähippiäisen, jonka nimi herättää ikäviä ajatuksia maapallon kuumenemisesta.

Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan luontoon -kirja julkaistaan torstaina.

Luonnontieteellisessä keskusmuseossa julkistetaan torstaina Mari Pihlajaniemen, Heikki Erikssonin ja Aleksi Lehikoisen kirja Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan luontoon (Docendo). Se kertoo, mitä lintuhavainnot kertovat ilmastonmuutoksesta. Pihlajaniemi kulki, kyseli ja kirjoitti, Lehikoinen tiesi, vastasi ja auttoi ja Eriksson kuvitti.

Tyylilaji on tietokirjallisuudessa yleistynyt lukijaystävällinen tarinallisuus, Indiana Jones -henkinen on the road, josta käytetään nimiä narrative, literary tai creative non-fiction.

Äskeisiä esimerkkejä tarinallisesta luonnontieteestä ovat Juha Kauppisen Monimuotoisuus (Siltala) ja Jouni Tikkasen susista kertova Lauma (Otava).

Lehikoinen on keskusmuseon intendentti ja johtaa tuotteliasta The Helsinki Lab of Ornithlogy -tutkimusryhmää, Pihlajaniemi on biologi ja vapaa toimittajana ja Eriksson valokuvaaja ja paatunut lintuharrastaja.

Kirjassa matkataan aina Ahvenanmaalta ja Hangosta Kilpijärvelle, ja olisi kai menty Petsamoonkin, ellei vuonna 1938 perustettu Pummangin luonnonpuisto Kalastajasaarennolla olisi jäänyt vuonna 1940 uuden valtakunnanrajan taakse.

Kiuru lentää Suomeen aikaisempaakin aikaisemmin.

Miksi varpunen kutistuu, pienenee, sehän on kovin pieni entuudestaan ja maailmanlopun tarinoista pienenevässä roolissa on pyy.

Syy löytyy ns. Bergmannin säännöstä, jonka mukaan yksilöiden koko kasvaa, kun mennään pohjoiseen, koska koko on sopeutuma kylmään. Kookkailla on vähemmän pinta-alaa suhteessa tilavuuteen kuin pienillä, mikä alentaa lämmönhukkaa, kun lämpöä haihduttavaa pintaa on suhteessa vähemmän.

Suomalaiset varpuset ovat keventyneet tultaessa 1980-luvulta 2000-luvulle eli tietämättään ne noudattavat Bergmannin sääntöä.

Moni asia muuttuu lintujen elämässä, kun ilmasto muuttuu. Pihlajaniemen lista lintuelon muutoksista on kaiken kattava: sää, aikataulut, ravinto, lajitoverit, saalistajat, loiset, pesäpaikat, kilpailu, lisääntyminen.

– Ihan kaikki, Pihlajaniemi kiteyttää saatesanoissa.

Kevät- ja syysmuuton sekä pesinnän ajankohdat ovat monilla lajeilla jo muuttuneet ja muutos on nopeaa.

Tunturilintu kiirunan elinalue kutistuu. Suojavärille on entistä vähemmän käyttöä.

Viimeisen kolmen vuosikymmen aikana Suomeen on tullut useita uusia pesimälajeja. Samaan aikaan tutut pohjoiset lajit vetäytyvät ja uhanalaistuvat.

Kiirettä pitää esimerkiksi kiirunalla.

Yleistyviä uusia tai uudempia pesimälajeja ovat harmaahaikara, pähkinänakkeli, viiksitimali, virtavästäräkki, pussitiainen ja porstuassa kopistelee jo tulipäähippiäinen.

Yksi ryhmä ovat eteläiset ympäristöpakolaiset, kuten uudistulokas ruokosirkkalintu ja tutumpi pikkuvarpunen, jotka harvinaistuvat etelämpänä, mutta runsastuvat Suomessa.

Sepelkyyhky on uusi pulu. Se runsastuu kaupungeissa, koska ehtii pesiä vuoden aikana useampia kertoja kuin ennen. Hyvin menee myös mustarastailla –ja toisella huiluvirtuoosilla, Sylvian joululaulun mustapääkertuilla.

Lehtopöllöillä ruskea geenimuoto on vallitseva ja harmaa väistyvä. Pohjolassa talvenkestävä harmaa oli pitkään yleisempi, mutta nykytalvina ruskeatkin pärjäävät ja runsastuvat, kun luonnonvalinta ei ole enää vastahangassa geeneille.